Thomas Tumba palasi Katajaan rajun Espanjan-reissun jälkeen – kertoo, miten vastuu vain loppui

Kuva: Vilpas Koripallo ry / Thomas Tumba Susijengi

Kuva: Vilpas Koripallo ry / Thomas Tumba on yksi ehdokkaista Susijengin EM-kisajoukkueeseen.

Thomas Tumba lähti valloittamaan huikean viime kauden jälkeen Eurooppaa, mutta tuo tavoite odottaa yhä itseään. Nyt hän johdattaa Korisliigassa Katajaa kohti sitä kirkkainta.

Korisliigan huippujoukkue Joensuun Kataja jysäytti viikko sitten kovan uutispommin, kun se tiedotti, että Susijengistäkin tutuksi tullut Thomas Tumba, 23, palaa Pohjois-Karjalaan loppukaudeksi.

Tumba aloitti kauden Espanjan kakkosliigassa CB Morónin riveissä. Espanjan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle täksi kaudeksi nousseen ryhmän kausi alkoi surkeasti, kun se hävisi peräti kymmenen ottelua putkeen kauden alusta.

Samassa rytäkässä myös laiturin otteet jäivät vaatimattomiksi. Suomalainen sai kymmenessä ottelussa peliaikaa keskimäärin 13 minuuttia ottelua kohti. Hän takoi 4,1 pistettä ja kahmi 1,7 levypalloa per peli.

Ulkomaalaisvahvistuksena otteet jättivät parantamisen varaa. Tumba tietää, mikä Espanjassa kiikasti.

– En sanoisi, että mikään meni erityisesti pieleen. Kaikki joukkueessa tiesivät, että sarja on todella kova. Jos siellä haluaa voittaa yhden ottelun, sen eteen pitää tehdä paljon töitä. Näen asian itse niin, että meillä ei silloin vain riittänyt, Tumba pohtii.

Tumballe luvattiin neuvottelupöydässä kesällä isoa roolia nousijajoukkueessa hienon Korisliiga-kauden jälkeen.

– Alussa roolini oli sopivan iso. Sain pelata omaa peliäni.

Kun alussa vastuuta tuli, mies oli tyytyväinen, vaikka tappioita kertyi. Pian kaikki kuitenkin muuttui. Tumba kohtasi urheilubisneksen raakuuden.

– Sitten jossain kohtaa vastuu vain loppui. Ei tullut enää vastuuta, eikä minuutteja. En tiedä mistä se johtuu. En saanut mitään selitystä, hän harmittelee.

Kokemus kasvatti – Suomeen intoa puhkuen

Vaikea Espanjan-reissu oli raastava, mutta samalla avartava.

Tumba katsoi kokemusta kuitenkin pitkällä tähtäimellä: hän mietti tulevaisuuttaan.

– Kyllä se kokemus kasvatti. Minulle ei kuitenkaan ollut tärkeintä se, voitammeko vai häviämmekö. Totta kai kentällä yritetään voittaa, ja niin minäkin tein, se on aina se päätähtäin, mutta halusin ennen kaikkea todistaa oman tasoni ja osaamiseni.

Tumba huomasi lyhyessä ajassa eron espanjalaisen ja suomalaisen koripallon välillä. Espanjassa oli meteliä ja katsoa eri tavalla kuin Suomessa.

Tätä selittävät toki osaltaan maan pitkät menestysperinteet koripallossa sekä isompi asukasluku. Andalusialaisjoukkue CB Morón tosin tulee vain alle 30 000 asukkaan kaupungista.

– Sama minne meni pelaamaan, niin katsojia oli paljon, vaikka kyseessä oli kakkosliiga. Se oli suurin ero Suomeen.

Nyt Tumba on kuitenkin karistanut Andalusian tomut shortseistaan ja pukenut ylleen talvitakin. Hän edustaa jälleen tuttua ja turvallista Katajaa, josta hän ponnisti maailmalle viime kauden päätteeksi.

Tumba on tyytyväinen nykytilanteeseensa.

– Tuntuu erittäin hyvältä. Kaikki on kovin tuttua, joten on ollut helppoa saapua takaisin. Täällä on uusi joukkue, niin vielä pitää etsiä yhteinen rytmi.

Tumban mukaan Joensuu ei ole muuttunut noin puolessa vuodessa. Organisaatio ja kulttuuri ovat edelleen samat.

Valtavia harppauksia viime vuosina ottanut nuori peluri uskoo, että hän pystyy auttamaan joukkuetta kohti tavoitetta.

– Tuon joukkueeseen ainakin roppakaupalla energiaa. Pelillisesti myös puolustusosaamista ja erilaisia optioita puolustuspelaamiseemme.

Tumba ehti debytoida Katajassa tämän kauden osalta, kun hän asteli parketille huippuottelussa sarjakärki Seagullsia vastaan. Kataja ja Tumba taipuivat helsinkiläisille.

Aika ja paikka oli Tumban näkemyksen mukaan sopiva paluulle.

– En nähnyt sitä mitenkään pahana paikkana. Se oli minun osaltani sisäänajoa. Yritin vain omaksua, miten pelaamme ja mitä yritämme tehdä. Se oli minulle ensimmäinen ottelu hetkeen, niin myös pelituntumakin oli kateissa.

Kehitysaskelia kohti huippua

Tumban palkintokaappiin on satanut pokaaleja viime kausina, kun hän pokkasi Korisliigan vuoden tulokkaan pystin vuonna 2023, parhaan kuudennen pelaajan palkinnon 2024 ja myös kehittyneimmän pelaajan palkinnon 2024.

Lisäksi Tumba ja Kataja Basket juhlivat Suomen cupin mestaruutta 2022 ja SM-pronssia 2023.

Mies menee omien sanojensa mukaan eteenpäin joka päivä. Joskus askeleet ovat pienempiä, joskus isompia.

– En koe, että olisin missään yhdessä yksittäisessä asiassa kehittynyt, vaan kehitykseni on ollut kokonaisvaltaista. Olen vahvempi, terävämpi ja tehokkaampi kaikilla osa-alueilla.

Kehitys avaa mahdollisuuksia isompiin ja rahakkaampiin ympyröihin – myös maajoukkueeseen.

Tumba debytoi Susijengin paidassa viime kesänä ja oli mukana joukkueessa myös marraskuun EM-karsintaikkunassa otteluissa Georgiaa vastaan. Hän arvostaa Suomen edustamista hurjasti.

– Kaikki eivät saa mahdollisuutta pelata maajoukkuepelejä. Se on uskomattoman hienoa, että olen päässyt Susijengiin. Arvostan maajoukkuetta todella paljon.

Arvostuksesta ja kunnia-asiasta huolimatta Tumba on realisti. Työ tehdään muualla kuin maajoukkueessa ja vielä ensi kesän koti-EM-kisat eivät ole päällimmäisenä mietteissä.

– Tärkeintä on kuitenkin keskittyä seurajoukkueeseen. Siellä eletään arkea, ja arjessa kehitytään. Jos seurajoukkueessa menee hyvin, se näkyy myöhemmin varmasti onnistumisina myös maajoukkueessa.

Yksi tavoite

Loppukautta ajatellen Tumballa on yksi tavoite kirkkaana mielessään: kehittyä pelaajana.

Mitä tulee joukkuetason tavoitteisiin, hän ei ujostele katsoa horisonttiin.

– Sanoisin, että meillä on mahdollisuudet mennä päätyyn asti. Meillä on todella hyvä ja monipuolinen joukkue. Ehdottomasti suurin tavoitteemme on voittaa mestaruus.

Tumba uskoo, että siihen on kaikki eväät. Hän näkee joukkueen monipuolisena, joka kykenee kaikkeen.

– Vahvuutemme on monipuolisuus. Pystymme tekemään monia eri asioita eri puolilla kenttää, ja joukkue on aika isokokoinen.

Tumbaa tunnetaan lempinimellä ”Masi”. Nyt susijengiläinen kuitenkin kertoo, mistä nimi on peräisin – eikä se ole samaa nimeä kantavasta sarjakuvasta.

– Joskus alakoulussa joku kaveri päätti ottaa nimestäni kolme viimeistä kirjainta ja tuikata i-kirjaimen perään. En tiedä mistä hän sai tämän ajatuksen, mutta siitä asti kaikki ovat kutsuneet minua sillä nimellä.