Lukuisissa kilpaurheilulajeissa on viimeisten kymmenien vuosien aikana tapahtunut erimuodoissaan korruptiota ja systemaattisia sopupelejä. Myös monet yksittäiset pelaajat ja joukkueet ovat rahan ahneuksissaan ottaneet epärehellisten tahojen tarjouksia vastaan, ja sabotoineet omaa tai joukkueensa suoritusta.

1950-luvulla näitä skandaaleita oli kuitenkin huomattavasti vähemmän. Sen takia Yhdysvalloissa 1949–1951 tapahtunut koripalloskandaali saikin niin suurta julkisuutta. Kyseinen skandaali on vielä tämänkin päivän mittapuussa kiinnostava. Kerromme tässä artikkelissa tästä skandaalista ja tapahtumaketjusta sen taustalla.

Tänäkin päivänä erilaisia rahapeleihin liittyviä huijauksia tapahtuu. Siksi on tärkeää valita pelipaikoiksi luotettavat nettikasinot ja vedonlyöntisivustot. Pelaajan kannattaakin tarkastaa lista nettikasinoista. Esimerkiksi kantacasino.com on luotettava suomalainen nettikasinovertailusivusto, joka toimii vahvan pelilisenssin alaisuudessa ja kantaa vastuuta sivustonsa ja maksutapojen turvallisuudesta.

Mistä kaikki alkoi

1950-luvulla oli yleistä, että yliopistokoripalloilijoita värvättiin kesätöihin Yhdysvaltojen pohjoisosaan Catskillsin suositulle lomakeskusalueelle. Yliopistokoripalloilijoille oli paljon erilaisia töitä tarjolla, aina tarjoilijoista juoksupoikiin ja niin edelleen. Nämä kesätyöt eivät kuitenkaan olleet pelaajille ainut syy tulla Catskillsiin, vaan koripallo oli syy. Catskills veti puoleensa paljon rikkaita ihmisiä, jotka nauttivat näiden otteluiden seuraamisesta ja vedonlyönnistä.

Aluksi pienet sopupelit olivat varsin viattomia. Esimerkiksi hotellin kokki saattoi lyödä vetoa kaverinsa kanssa jonkun ottelun lopputuloksesta. Sen jälkeen kokki puhui joillekin pelaajille, että jos he missaisivat jotain heittoja ja pitäisivät pisteet kurissa, niin he voivat syödä luksusruokaa viikon jokaisena päivänä. Koripallo oli todella suosittu vedonlyöntikohde tuolloin Catskillsissa ja ympäri maata, kuten se on nykyäänkin.

Esimerkiksi kokki saattoi pyytää, että he voittaisivat vain 8 pisteellä 20 sijasta. Kuten arvata saattaa, homma ei jäänyt kuitenkaan ihan vaan pihveihin ja perunoihin. Eddie Gard niminen pelaaja vei tämän paljon pidemmälle.

Gard tapasi Catskillsissa aikaansa viettävän italialaisen mafioson Solloazzon, jonka kanssa alkoi hieroa suunnitelmaa rahan ansaitsemiseksi. Gard lupasi pelaajille tuhat dollaria vain seuraamalla hänen esimerkkiään.

Gardin ja Solloazzon taktiikkana ei ollut hävitä, vaan voittaa ainoastaan pienellä piste-erolla. Gard selitti joukkueelle, että voitto on voitto, oli ero 3 tai 20 pistettä vastustajaan. Solloazzo maksoi pelaajille rahapalkkioita pisteiden manipulaation tähtäävästä pelityylistä. Mikäli tämä keplottelu olisi jäänyt ainoastaan turisteilta rahojen viemiseksi, niin todennäköisesti vastaavanlaista skandaalia ei olisi syntynyt. Paholaiselle ei saisi antaa pikkusormea, koska se voi viedä koko käden, ja juuri niin Gardin joukkueelle ja monille muille yliopistojoukkueille tapahtui tässä vyyhdissä.

Otteluiden myyminen alkaa

Gard alkoi soveltamaan ”kesätöissä” oppimiaan menetelmiä yliopistokoripalloliigan virallisissa joukkuepeleissä. Gard pelasi tuolloin Long Island Universityssa (LIU). Ensimmäinen peli, jonka hän ja Solloazzo myivät tietyille vedonlyöjille, oteltiin 17.1.1950 North Carolina Statea vastaan. Gard sai värvättyä rinkiinsä kaksi joukkuetoveria avuksi. Tuolloin LIU voitti tarkoituksella vain kolmella pisteellä, korkeamman pistemäärän sijaan. Tästä Gard tienasi tuhat dollaria, joka nykypäivään verrattuna vastaa noin 10 000 dollaria.

LIU:n ykköspelaaja Sherman White alkoi epäilemään, että jokin oli pielessä ja lähestyi Gardia ja kahta joukkuetoveriaan. Aluksi Gard kiisti Shermanille epäilyt vakuutellen, että kukaan ei tahallaan häviä pelejä. Myöhemmin hän kutsui Shermanin illalliselle Sollazzon kanssa, jossa Sherman saatiin houkuteltua tuhannella dollarilla mukaan porukkaan. Strategiana ei ollut missään vaiheessa häviäminen, vaan voittaminen pienellä piste-erolla.

Taktiikkaa alettiin kutsua parranajoksi. Tavoitteena oli voittaa ikään kuin juuri ja juuri. Haasteeksi muodostui koripallon hektinen luonne. Pisteiden kontrollointi tällä tavalla aiheutti muun muassa kaksi vahinkohäviötä. Luonnollisesti joukkueiden pisteiden pitäminen lähekkäin voi helposti kääntää kelkan vastustajan hyväksi. Menetelmä toimi kuitenkin ja vedonlyöntivoitot ja pelaajien palkkiot olivat suuria.

”Parranajo” leviää muihinkin joukkueisiin

Parranajo levisi LUI-joukkueesta ensin muihin yliopistoihin New Yorkissa ja edelleen koko maahan. Tämä oli perinteisen vedonlyönnin aikaa, joka tehtiin ilman digitaalisia laitteita suoraan vedonlyöntitoimiston tiskillä. Nykypäivänä tilanne on hyvin erilainen, vedonlyöntisivusto ja nettikasino mahdollistavat pelaamisen milloin ja missä vaan. 1950-luvulla tilanne oli kuitenkin varsin erilainen, sillä kotitietokoneita ei oltu vielä keksitty, internetistä puhumattakaan.

Solloazon rikollisporukka onnistui värväämään pelaajia useista eri yliopistoista mukaan pistemanipulaatioon. Varmaa on ainakin se, että vuodesta 1949 vuoteen 1951 parranajo oli aktiivisesti käytössä ainakin kolmessa yliopistossa ja jossain määrin monissa muissa. Jopa mestaruuden voittanut CCNY osallistui parranajoon alkukautensa peleissä.

Pidätykset

Ensimmäiset pidätykset tehtiin 17.1.1951. Tuolloin pidätettiin joitakin Manhattanin yliopiston joukkueen jäseniä ja muutama vedonvälittäjä. Tästä alkoi pidätyksien sarja, ja Gard ja Sollazo joutuivat myös telkien taakse.

Tämän kaiken vaikutukset yliopistokoripalloon olivat katastrofaalisia. Monet joukkueet eivät kestäneet tilanteessa ja tippuivat alemmille sarjatasoille. Monella näistä pelaajilla olisi ollut loistava tulevaisuus NBA:ssa, mutta nämä unelmat murskaantuivat yhdessä yössä.

Koripallo on onneksi säilyttänyt suosionsa, vaikka skandaaleja on tapahtunut vuoden 1951 jälkeenkin. Suomessa vastaavia tapauksia minkään urheilulajin piirissä on ollut vähän, viimeisin suuri sopupeliskandaali liittyi pesäpalloon vuonna 1998.

Luotettavuus ja rehellisyys vastuullisen pelaamisen lähtökohtina

Niin vedonlyönti kuin nettikasinopelaaminenkin perustuu tänä päivänä luotettavuuteen ja läpinäkyvyyteen. Toki huijausyrityksiä aina on, mutta nykyään tulosten manipulointi on vaikeampaa kuin ennen.

Kasinopelaamisesta kiinnostuneiden kannattaa tarkistaa luotettavat suomalaiset nettikasinot, joista pelaajan on mahdollista valita itselleen sopivin vaihtoehto. Turvalliset nettikasinot toimivat aina viranomaisen myöntämän peliluvan alaisuudessa. Onneksi luotettavia nettikasinoita on tänä päivänä runsaasti enemmän kuin epäluotettavia.

Millainen sitten on paras nettikasino tai vedonlyöntisivusto? Parhaimman määrittely on vaikeaa, koska puhutaan osittain makuasioista. Veikkauksen nettikasino on ainut Suomeen rekisteröity nettikasino ja sillä on ainakin toistaiseksi vielä monopoliasema. Hyvä nettikasino voi olla yhtä hyvin ulkomainen. Itseasiassa suomalaisten suosimilla ulkomaisille nettikasinoilla pelien palautusprosentit ovat paljon suurempia kuin Veikkauksen peleissä. Tärkeää on, että tarjolla on laadukkaita bonuksia, hyvä pelivalikoima ja lisenssi sekä turvalliset maksutavat.