Mustapha Amzil pelaa viidettä kauttaan yliopistosarja NCAA:ssa. Hän on oman kylänsä supertähti, jonka tavoitteet ovat globaalin koripallon huipulla.

Monet nuoret koripalloilijanalut harjoittelevat nuoresta pitäen vain yksi asia mielessään: pelata jonain päivänä tarunhohtoisessa NBA:ssa.

Näin on tehnyt myös NCAA:ssa viidettä kauttaan pelaava kotkalaislähtöinen Mustapha Amzil, 23, jonka tavoitteet ovat yhä maailman parhaassa koripalloliigassa.

Suomalaishyökkääjä on pelannut kuluvalla kaudella fantastisesti New Mexicon yliopistojoukkueessa, mikä tietää hyvää NBA-haaveen kannalta. Huippusarjaan värvätään pelaajia pääosin yliopistosarjoista, harvemmin Yhdysvaltain ulkopuolelta.

Amzil pelaa uransa toistaiseksi tärkeintä kautta. Viimeisen NCAA-kauden jälkeen pelaajan on punnittava jäädäkö Pohjois-Amerikkaan vai löytyisikö seuraava osoite muualta.

Tämän kauden tusina ottelua ovat tuoneet Amzilille keskimäärin 14,0 pistettä ja 6,3 levypalloa per ottelu. Onnistunut alkukausi tuo uskoa tulevaan.

– Henkilökohtaisella tasolla kausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen saanut juuri sellaisen roolin, jota hain, ja oma peli tuntuu olevan paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Joukkueena meillä on mennyt ihan hyvin. Meillä on ollut muutama hyvä ottelu, mutta myös parannettavaa löytyy sekä henkilökohtaisesti että joukkueena, Amzil kertoo videohaastattelussa joukkueharjoitusten jälkeen.

Yliopistojoukkueiden harjoitukset eivät ole kauden aikana kovatempoisia. Joukkueet panostavat siihen, että pelaajat olisivat tuoreita peleissä. Kuormitusta säännöstellään.

KTP-kasvatti näkee yhdysvaltalaisessa ja suomalaisessa valmennuskulttuurissa jonkinlaisia eroja.

– Aloitamme lämmittelyllä ja sen jälkeen teemme pelipaikkakohtaista taitotreeniä. Ehkei Suomessa panosteta pelipaikkakohtaiseen treeniin aivan samalla tavalla. Siellä kaikki tekevät usein samaa. Täällä kauden aikana treenit eivät kuitenkaan ole kovin raskaita, jotta jaksaminen säilyy peleissä.

Yksi tavoite kirkkaana mielessä

Amzilin kaudet yliopistosarjassa eivät ole olleet veljiä keskenään. Tulokaskausi Daytonin yliopistossa oli sensaatiomainen, toinen kausi oli vaikea. Ailahtelevuus on vaivannut hyökkääjää tämän NCAA-uralla.

Mies näkee kuitenkin olevansa nyt hyvällä tiellä. Tiellä, jota kulkemalla hän uskoo saavuttavansa tavoitteensa: NBA:n.

– Kehitys on mennyt oikeaan suuntaan. Olen aina tuntenut, että minulla on eväät päästä korkealle, mutta aiemmin on ollut vaikeuksia saada kaikki osa-alueet – taitotaso, pelikäsitys ja fyysisyys – samalle tasolle. Tällä kaudella olen kuitenkin ollut terve ja pystynyt treenaamaan täysipainoisesti.

Hyvä kausi on tuonut itseluottamusta. Koko ajan kasvanut vastuu puolestaan on kehittänyt Amzilia jatkuvasti. Hän ei epäröi vastauksessaan kysyttäessa ensi kauden tavoitteista.

– Tavoitteeni on päästä NBA:han. Se on ollut tavoitteeni pienestä asti, ja teen kaikkeni sen eteen. Sen takia minä pelaan.

Amzil sai ansioluetteloonsa marraskuussa komean merkkipaalun, kun hän teki 1000:nnen pisteensä NCAA:ssa. Tämä saavutus kulkee hänen mukanaan loppu-uran ajan.

Pelaaja itse on tyytyväinen komeaan tilastoon, mutta myöntää yhden asian suhteen myös harmituksensa.

– Se on tärkeä etappi ja osoitus tehdystä työstä. Tietenkin ajattelen, että se olisi voinut tulla vastaan aikaisemminkin, jos olisin pelannut tasaisemmin. Mutta olen tyytyväinen ja ylpeä siitä.

Vaikka juuri nyt kaikki näyttää Amzilin osalta hyvältä, hän pitää jalat maassa. Hän sanoo, että hänellä on vielä paljon parannettavaa.

– Tasaisuudessa on kuitenkin vielä parantamisen varaa, esimerkiksi heittoprosenttien suhteen. Roolini on kasvanut, joten minun pitää parantaa vielä, jotta täytän oman roolini.

Maisemanvaihdos

Yliopistouransa kolme ensimmäistä kautta suomalainen edusti Dayton Flyersia, mutta viime kaudeksi seura vaihtui. 206-senttinen taituri edustaa nyt toista kauttaan New Mexicoa.

Siirron taustalla ei ole draamaa. Maisemanvaihdoksen pääsyyt olivat puhtaasti koripallolliset.

– Daytonissa pelasimme hitaampaa koripalloa, kun taas itse pidän nopeammasta pelistä, jossa pääsee liikkumaan ylös ja alas kenttää. Roolini Daytonissa alkoi myös tuntua hieman rajoittavalta. Halusin vaihtaa ympäristöä, ja New Mexicon tarjoama rooli sopi paremmin omaan pelityyliini.

Vaakakuppia heilutti osaltaan myös New Mexicon tarjous. Yliopistourheilijat ovat alkaneet oitis kilpailuttaa arvonsa koulujen avattua vuonna 2021 urheilijoille mahdollisuuden tienata rahaa.

– Kyllähän se vaikutti, mutta tämä oli erityisesti koripallollisesti oikea ratkaisu, Amzil painottaa.

Ennen vuotta 2021 urheilijat, olivat he kuinka kiinnostavia tahansa, eivät voineet tienata omalla nimellään. NIL-sopimuksen mahdollistavat tämän.

Bryce Young, Olivia Dunne ja Sunisa Lee ovat esimerkkejä urheilijoista, jotka ovat tienanneet kasapäin rahaa NIL-diileillään.

Amzilin mukaan yliopistojen tarjouksissa on kyse paljon muustakin kuin vain rahasta.

– NIL-diilit ovat merkittävä osa koko kokonaisuutta. NIL-sopimukset eivät tavallaan liity mitenkään kouluun, mutta yhteistyö koulujen kanssa on tiivistä, hän avaa.

Millaisia summia urheilijat sitten tienaavat? Tässäkin on eroja urheilijoiden ja paikkakuntien välillä.

– Huipputason pelaajille maksetaan helposti yli kuusinumeroisia summia.

Amzil kehottaa nuoria pelaajia valitsemaan NCAA-polun – sekä koripallollisista että taloudellisista syistä.

– Olen sanonut monelle nuorelle pelaajalle, että ette tule saamaan ammattilaisena ensimmäiseen neljään vuoteen yhtä paljon kuin saatte täältä.

Peluri on nauttinut ajastaan New Mexicossa, vaikka toteaakin sen olevan ”kaukana kaikesta”. Alkukankeuden jälkeen Amzil on sopeutunut uuteen ympäristöön hyvin.

– Täällä on mukavia ihmisiä. Tykkään asua jenkeissä, ei ole mitään ongelmaa sen suhteen.

Meno maistuu myös kentällä.

– Joukkueemme on tällä kaudella hieman erilainen kuin viime vuonna. Nyt meillä on laajempi kokoonpano ja pari eurooppalaista pelaajaa, mistä pidän.

Koulun kotipitäjä Albuquerque ei nauti parasta mahdollista mainetta kaupunkina. Breaking Bad -sarjasta tuttu kaupunki on rikostilastoissa korkealla, mutta kaupunki ei Amzilin mukaan ole niin paha kuin annetaan ymmärtää.

– Tv-sarjasta saa liioitellun huonon kuvan. Itse en ole koskaan kohdannut mitään epäasiallista.

Kova joukkue, kovat tavoitteet

New Mexico oli viime vuonna omassa konferenssissaan vahva joukkue, mutta tällä kaudella sillä on saumat vielä kovempaan suoritukseen.

Amzilin puheista voi päätellä, että joukkue haluaa voittaa kaiken mahdollisen.

– Tavoitteemme on voittaa konferenssin mestaruus. Viime vuonna voitimme turnauksen, mutta tänä vuonna haluamme voittaa molemmat, runkosarjan ja turnauksen, ja sitä kautta päästä March Madnessiin ja tehdä siellä tuhoa.

March Madness on turnaus, johon pääsee 68 yliopistojoukkuetta. Omien konferenssienssa mestarit pääsevät automaattisesti turnaukseen, minkä lisäksi 36 joukkuetta valitaan turnaukseen menestyksen perusteella.

Yliopistourheilu on Yhdysvalloissa todella suosittua. Esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon yliopisto-ottelut vetävät stadioneille monikymmentuhatpäisiä yleisömääriä.

Koripallo kiinnostaa myös. Tällä hetkellä erityisesti New Mexicossa, koska koulun koripallojoukkue menestyy, amerikkalaisen jalkapallon joukkue ei.

– Jokainen peli on lähes loppuunmyyty, melkein 15 000 katsojaa. Välillä saa nimmareita kirjoitella ihan kunnolla, Amzil nauraa.

Yliopistourheilussa on myös tiettyjä kilpakumppaneita, joiden ottelut ovat aina sähköisiä. Amerikkalaisen jalkapallon puolelta tunnettuja taistelupareja ovat muun muassa Oklahoma vastaan Texas ja Alabama vastaan Auburn.

New Mexicon koripallojoukkueella ei vastaavaa ole, mutta Amzil mainitsee yhden joukkueen, jota vastaan on aina jännittävä pelata.

– San Diego State on sellainen. Se on historiallisestikin kova joukkue. Heitä epäiltiin ennen kautta, mutta he ovat osoittaneet olevansa kovia tälläkin kaudella. San Diegoa vastaan on aina hyvä ottelu, joka myydään loppuun sekä meidän että heidän kotikentällään.

Koulun ja urheilun yhdistäminen

Koska NCAA:ssa pelataan yliopistokoripalloa, koulutus kulkee jatkuvasti urheilun kanssa käsi kädessä. Jos koulua ei suorita, ei ole asiaa pelaamaan.

Amzil opiskelee viestintää pääaineenaan. Hän on oppinut koulunpenkillä paljon. Yksikään päivä ei ole samanlainen.

– Luennon sisältö riippuu hyvin paljon professorista. Vaikka opiskelisimme samaa ainetta, toinen professori voi vain luennoida salin edestä, kun taas toinen saattaa panna meidän pienryhmiin keskustelemaan.

Mitä tulee itse opiskeluun, Amzil pitää sitä suhteellisen helppona. Hänen mukaansa yhdysvaltalaisyliopistossa pärjääminen ei vaadi ihmetekoja.

– Sanotaan näin, että suomalaisella opiskelijalla ei ole niin vaikeaa kuin yhdysvaltalaisella. Maalaisjärkeä voi käyttää. Työmäärä ei hirveästi kasva esimerkiksi lukioon verrattuna. Saamme paljon apua tutoreilta ja opinto-ohjaajilta. Jos täällä epäonnistuu, voi katsoa peiliin.

Suomalaisässä viettää aikansa pääsääntöisesti kampuksella oleillen. Hän keskittyy kouluun ja koripalloon täysillä.

– Jos en treenaa, pelaa tai opiskele, pelaan pleikkaria. Nyt on hyvä, kun yliopistossa on muutamia suomalaisia pelaajia, niin heidän kanssaan on hyvä pelata, kun Suomessa on yö.

Amzil tahkoaa suosikkipeli Call of Dutya Miro Littlen, Federiko Federikon ja Morris Ugusukin kanssa tiiviisti. Näin hän pitää myös yhteyttä muihin suomalaispelaajiin.

New Mexicon koripallojoukkueen pelaajat ovat paikallisia supertähtiä. Pelaajat ovat edustavat koko kouluyhteisöä. Heidän on käyttäydyttävä esimerkillisesti.

– Valmentajamme painottaa sitä paljon, että meillä on iso vastuu myös hallin ulkopuolella. Emme saa hölmöillä. Moni ei varmasti Helsingissä tiedä, kuka olen, mutta täällä aika moni tietää.

Maajoukkueen ovet eivät vielä avautuneet

Amzil ilmoitti kesällä 2023 Kymen Sanomien jutussa, että hänen tavoitteenaan on NBA:n ohella edustaa Susijengiä MM-kisoissa.

MM-paikkaa ei tullut, mutta Amzil on pitänyt yhteyttä maajoukkueen johtoon. Amzil ei ole edustanut Suomen A-maajoukkuetta.

– Minulla on ollut usein harmittavasti vaatimuksia muualla kesäisin, minkä takia en ole päässyt niin paljon mukaan maajoukkuetoimintaan. Susijengin edustaminen on totta kai yksi tavoite, josta olemme Lassin (Tuovi) ja Hannon (Möttölä) kanssa keskustelleetkin. Tavoitteet ovat olleet yliopistossa ja pelata korkealla tasolla täällä.

Amzil on kovan luokan pelimies, joka taitojensa puolesta olisi kelvannut Susijengille aikaisemminkin. Aikatauluhaasteet ovat usein heittäytyneet poikkiteloin maajoukkuedebyytin tielle.

Pelurin kaveripiiri on noteerannut tämän.

– Kaverit vitsailevat, että olen paras pelaaja, joka ei ole pelannut peliäkään Susijengissä.

Varasuunnitelma

Vaikka Amzilin kaikki keskittyminen on NBA-unelman jahtaamisessa, hän ei sulje pois Euroopassa pelaamista.

– On iso pettymys, jos en pääse NBA:han. Olen sitä varten harjoitellut ja pelannut koko ikäni. Mutta en pääse sinne ja pääsen Eurooppaan pelaamaan, niin ainoa tavoitteeni on pelata mahdollisimman korkealla tasolla ja hyvässä liigassa.

Espanjan, Saksan, Ranskan ja Turkin pääsarjojen kaltaiset huippuliigat kiinnostavat Amzilia Pohjois-Amerikan ulkopuolelta eniten.

– Sinne kuitenkin menisin, minne agentti minut saisi hommattua. En tiedä, olenko vielä sillä tasolla, että saisin itse valita minne menen.

Kotkalaislähtöisen pelurin kilpailijanluonne kehittyi jo varhaislapsuudessa kotioloissa. Perheen kolme lasta pelaavat kaikki koripalloa korkealla tasolla. Sisko Latifa pelaa Detroit Mercyn yliopistossa NCAA-sarjaa Mustaphan tavoin, kun taas 19-vuotias pikkuveli Abdullah on edustanut Suomen maajoukkueita niin U16- kuin U18-ikäluokissa.

Keskinäiset väännöt ovat kehittäneet kaikista kovatasoisia urheilijoita.

– Meillä oli kovat väännöt kotona. Isosisko vei minua aika reilusti junnuna. Pikkuveli on kasvanut paljon, ja hän on saanut [NCAA:n] I-divisioonan tarjouksia. Oikeaan suuntaan on hänkin menossa.

Amzilit ovat saaneet koripallogeeninsä äidinmaidosta, vaikka äiti ei poikansa mukaan ole huipputasolla pelannut.

– Äiti harrasteli nuorena koripalloa, niin ehkä sitä kautta on tämä laji tullut, Amzil sanoi kieli poskessa.

Marokkolaisen isän puolelta on tullut täysin eri lajikavalkaadi.

– Isä oli kova jalkapallomies. Hän on Marokosta kotoisin, joka on kova futismaa.

Amzil päätyi itse koripalloon koulukaverien perässä. Tuskin pieni Mustapha alakoulussa ajatteli, että kepeästä harrastuksesta tulisi hänelle totinen ammatti.

– Luokkakaverit aloittivat koripallon alakoulussa Kotkassa. Lähdin mukaan, ja tässä ollaan. Isä tuumasi, että ”mikä ihmeen koripallo? Jalkapallo on se ykköslaji”. Koripalloon rakastuin, ja se on ollut myös isän lempilaji siitä asti. Hän on isoin fanini.