Julkaisemme useassa osassa Koripallo.comin keskustelupalstalle kirjoitetun syvällisen analyysin Chicago Bullsin joukkueen uudelleenrakennuksesta. Ensimmäiset kolme osaa julkaistaan tänään tiistaina ja seuraavat kolme osaa huomenna keskiviikkona. Voit siirtyä seuraavaan osaan tämän artikkelin lopussa olevasta linkistä.

Chicago Bulls Rebuild Recap, vuosi 1. (2017-2018)

Johdanto: Chicago Bullsin uudelleenrakennus
1. Joukkueen uuden nuoren ytimen testaaminen
2. Huonosti pelaaminen ja draftissa menestyminen
3. Muiden omien nuorten pelaajien testaaminen
4. Uusien ostosten testaaminen
5. Peli- ja pukukoppikulttuurin muutos
6. Kokonaisarvio

Johdanto: Chicago Bullsin uudelleenrakennus

Uudelleenrakentamisen tausta

Chicago Bullsin johto päätti aloittaa joukkueen täyden uudelleenrakentamisen kesällä 2017. Siihen oli ilmeisesti muutamakin syy.

Ensinnäkin Chicagossa oli kyllästytty muutaman edellisen kauden tasapaksuun suorittamiseen. Vaikka kaudelle 2016-17 olikin hankittu tähdeksi nousseen Jimmy Butlerin vierelle kovan luokan veteraanivahvistuksia, tulos jäi laihaksi. Tuolla joukkuerungolla Bullsista ei selvästikään ollut mestaruuskandidaatiksi, eikä yhdellä sarjan ikonisimmista seuroista ollut halua tarpoa keskitason yössä loputtomiin.

Fred Hoiberg oli tuotu Chicagoon muuttamaan Bullsin peli modernimmaksi ”pace and space” –peliksi jossa mennään kovaa, levitetään kenttää ja heitetään paljon kolmosia. Joukkueen tähtipelaajat eivät olleet kuitenkaan lainkaan innostuneita Hoibergin pelisysteemistä – eikä se oikein edes sopinut heidän pelaajaprofiiliinsa. Huhuttiinpa jopa, että esim. Butler ja Dwyane Wade olisivat joskus kauden aikana aivan avoimesti kieltäytyneet pelaamasta Hoibergin ohjeiden mukaan.

Asiaan vaikutti luultavasti myös, että joukkueen johdon luottamusta nauttineen uude(hko)n valmentajan ja joukkueen alfa-urosten välit menivät umpisolmuun muissakin asioissa kuin pelitavan kohdalla. Ilmeisesti nämä ongelmat alkoivat ihan henkilökemiasta lähtien.

Viimeinen niitti oli varmaankin se, kun joukkueen tähdet Butler ja Wade haukkuivat seuran nuoremmat pelaajat kollektiivisesti lyttyyn julkisuudessa. Tämä viimeistään aiheutti NBA:ssa harvinaisen tapahtumaketjun jossa konfliktin seurauksena ovea näytettiin tähtipelaajille, ei valmentajalle. Butler myytiin ja Wade sekä Rajon Rondo vapautettiin pelivelvoitteestaan.

Pieni, mutta oleellinen pala tässä puzzlessa on sekin, että Butlerin sopimus on päättymässä, eli Bullsin olisi joko pitänyt maksaa tänä tai viimeistään ensi vuonna Butlerille monivuotinen maksimisopimus tilanteessa jossa välirikko on ilmeinen ja Butlerin tie lienee iän puolesta menossa vähitellen alaspäin muutenkin (riski tuskin on kovin suuri vielä ensi tai seuraavalla kaudella, mutta katsotaan asiaa vaikkapa nelivuotisen sopimuksen perspektiivistä) – tai menettää hänet täysin ilmaiseksi vapaille markkinoille.

Viime kesänä Bulls sen sijaan sai Butlerin myynnistä käteensä nuoren kolmikon Zach Lavine, Kris Dunn ja Lauri Markkanen. Näitä alettiinkin kutsua yleisesti nimellä the young core, nuori ydin, eräänlaiset uudelleenrakennuksen peruspalikat siis. Viime kesänä näiden kolmen ”arvojärjestys” oli jotakuinkin juuri tuo.

Uudelleenrakennuksen tavoitteet

Keskeinen tavoite uudelleenrakennuksen ensimmäiselle kaudelle oli varmastikin joukkueen uuden ytimen arvioiminen, kehittäminen ja yhdessä peluuttaminen (luku 1.). Kolmikkoa LaVine, Dunn ja Markkanen tulisi peluuttaa niin paljon yhdessä kuin mahdollista. Heitä voitaisiin myös peluuttaa vapaasti ilman menestyspaineita koska huono menestys oli itsessään tavallaan joukkueen toinen keskeinen tavoite: huonolla menestyksellä kun pääsee draft-listoissa korkealle varaamaan lisää nuoria peruspalikoita (luku 2.).

Kolmas tavoite kaudelle olisi luonnollisesti joukkueessa jo olevien muiden nuorten pelaajien tsekkaaminen: kenessä olisi ainesta jäädä uuteen Bullsiin ja kenet olisi syytä päästää menemään (luku 3.)? Neljäntenä joukkueessa oli tarkoitus kokeilla joitakin uusia nuoria pelaajia joita saataisiin kesän markkinoilta / kauden aikana ilman riskiä testattavaksi (luku 4.).

Edellisten lisäksi voisi ajatella, että kauden tavoitteina oli ylipäänsä joukkueen uuden pelitavan, ”Hoiballin”, sisäänajaminen sekä varsin tulehtuneeksi päässeen joukkueen sosiaalisen kulttuurin korjaaminen (luku 5.).

(Huom. Tulevassa analyysissä yksittäisille pelaajille annetut plussat ja miinukset on ajateltu ns. suhteellisina, eli en yritä sanoa niillä sellaisenaan, että joku on hyvä tai huono pelaaja (no, vähän ehkä sitäkin), vaan ennemminkin, miten pelaaja suoriutui suhteessa odotuksiin joita häneen kohdistettiin. Esim. Zach LaVinen olen arvioinut miinukseksi ja Ryan Arcidiaconon neutraalihkolla +/- -arviolla. On silti ilmeistä, että LaVine on näistä kahdesta parempi pelaaja – LaVine vain tuotti merkittävän ison pettymyksen, kun taas Arcidiacono ei sen ihmeemmin säväyttänyt kuin tuottanut pettymystäkään.)

Ukri Pulliainen

Siirry seuraavaan osaan Chigago Bullsin uudelleenrakennus, Osa 2: Uuden nuoren ytimen testaaminen