Julkaisemme useassa osassa Koripallo.comin keskustelupalstalle kirjoitetun syvällisen analyysin Chicago Bullsin joukkueen uudelleenrakennuksesta. Ensimmäiset kolme osaa julkaistaan tänään tiistaina ja seuraavat kolme osaa huomenna keskiviikkona. Voit siirtyä seuraavaan osaan tämän artikkelin lopussa olevasta linkistä.

Siirry ensimmäiseen osaan Chicago Bullsin uudelleenrakennus, Osa 1: Jimmy Butlerin myynti
Siirry toiseen osaan Chicago Bullsin uudelleenrakennus, Osa 2: Uuden nuoren ytimen testaaminen

Chicago Bulls Rebuild Recap, vuosi 1. (2017-2018)

Johdanto: Chicago Bullsin uudelleenrakennus
1. Joukkueen uuden nuoren ytimen testaaminen
2. Huonosti pelaaminen ja draftissa menestyminen
3. Muiden omien nuorten pelaajien testaaminen
4. Uusien ostosten testaaminen
5. Peli- ja pukukoppikulttuurin muutos
6. Kokonaisarvio

2. Huonosti pelaaminen ja draftissa menestyminen

Yksikään NBA-joukkue ei avoimesti tunnusta ”tankkaavansa”, koska siitä voi saada sakkoa. Viime kaudella nähtiin kuitenkin kai jonkin sortin tankkausennätys, kun käytännössä seitsemän-kahdeksan joukkuetta tankkasi (Knicks siirtyi jonkinasteiseen tankkaus-moodiin Kristaps Porzingisin loukkaantumisen jälkeen). Bulls sai keväällä asiasta jopa varoituksen NBA:lta. Erikoista kenties oli, että mikään muu seura ei saanut varoitusta, vaikka niiden tankkaus oli mielestäni paikoin paljon läpinäkyvämpää.

Näinkin usean joukkueen haluun koettaa saada mahdollisimman hyvät draft-optiot juuri täksi kesäksi on käsittääkseni ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin tämän vuoden draftia on yleisesti ottaen pidetty erityisen tasokkaana.

Toiseksi draftin säännöt muuttuvat ensi vuodesta lähtien siten, että arvalla tulee olemaan suurempi osuus valintojen määräytymisessä, eli joukkueen menestyksellä runkosarjassa ei ole tulevaisuudessa aivan yhtä suurta merkitystä kuin nykyisin (tämä koskee nimenomaan kaikkein huonoimpia joukkueita, eli juuri niitä joilla voisi olla motiivi tankata).

Moni Bullsin fani ja kolumnisti piti joukkuetta kauden alkaessa niin kehnona, että vaikka jatkuvien tappioiden katselu vähän etukäteen hirvittikin, niin vähintään kolmospickiä tämän kesän draftissa pidettiin yleisesti kohtuullisena ja realistisesti odotettavissa olevana palkkiona kurjasta kaudesta. Harva NBA-analyytikko uskalsi viime syksynä veikata Bullsille yli kahtakymmentä voittoa.

Kauden lopussa Bullsin voittosarakkeessa seisoi 27 voittoa ja sarjan jaettu 22. sija – siis loppupäästä katsoen draft-arvonnan jaettu seitsemäs sija. Tämähän jäi sitten myös Bullsin lopulliseksi draftvuoroksi. Pettymys oli suuri. Etukäteen paljon puhutulla kolmossijalla olisi tämän vuoden draftissa saanut vaikkapa Luka Doncicin, Jaren Jackson Jr.:in tai Mohamed Bamban.

Miksi Bulls sitten ”jäi seitsemänneksi”? Yksi syy tietty on, että aika moni muukin joukkue pelasi huonosti. Näkyvin syy oli kuitenkin Nikola Miroticin sairaslomalta paluun jälkeinen huikea voittoputki, joka kyllä toi hymyn Bulls-kannattajien huulille ja valoa talven pimeyteen – mutta lopulta myös romahdutti Bullsin toiveet korkeasta varausvuorosta.

Mirotic oli vahvasti talven voittoputken isä ja sielu, mutta häntä varausnumeron putoamisesta ei voi tietenkään syyttää – niin kuin ei yhtään muutakaan Bullsin pelaajaa tai edes valmentajia. Pelaajia ei voi lähettää kentälle ottamaan turpiin, eikä valmentajaa käskeä häviämään.

Jos joukkue haluaa hävitä, on Front Officen tehtävä pitää huolta siitä, että valmennuksella on käsissään sellaiset ylhäältä annetut tavoitteet (kuten nuorille pelaajille ison peliajan antaminen) ja työkalut (riittävän heikko terveeksi julistettu miehistö),, joilla voittaminen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi.

Mutta samalla kun Bulls Miroticin johdolla pelasi itsensä ulos parhailta draft-paikoilta, se pelasi itselleen toisen ykköskierroksen varauksen. Demarcus ”Boogie” Cousinsin loukkaannuttua New Orleans Pelicans näytti raajarikolta ja tarvitsi kipeästi isoa miestä Anthony Davisin kaveriksi, jotta joukkueen play-off tavoite voisi säilyä. Mirotic, joka jäi edellisen kesän siirtomarkkinoilla ilman yhtäkään tarjousta muilta joukkueilta, oli juuri oikealla hetkellä sarjan tulikuumin pelaaja.

Niin suuri oli New Orleansin tarve ja niin kovassa iskussa Mirotic, että Bulls pystyi vaatimaan Pelicansilta Miroticin vastineeksi ensimmäisen kierroksen varauksen (tulihan sieltä sitten myös mm. Omer Asikin parinkymmenen miljoonan diili maksettavaksi). Mikä parasta Bullsin kannalta, tuo varaus näytti olevan päätymässä jonnekin 15-18 seuduille, kenties jopa lotteryyn (top-14 josta voisi arvalla nousta jopa korkeammalle), mikäli Pelicans ei onnistuisi kampeamaan itseänsä pleijareihin ilman Cousinsia.

Siinä mielessä hienoon kauppaan tuli hiukan kitkerä sivumaku, kun Davis intoutui runkosarjan viimeisillä kierroksilla ottamaan koko muun joukkueen reppuselkään ja kantoi sen läntisen konferenssin jaetulle neljännelle sijalle. Näin Bullsin varausvuoro putosi sijalle 22. Enemmänhän Bulls tästä kaupasta odotti – mutta ottaen draftin laadun ja syvyyden huomioon, sen saattoi edelleen sanoa olevan erinomainen korvaus Miroticista.

Bullsille kauppa oli helpotus myös joukkueen sisäisen tilanteen kannalta. Vaikka Bobby Portis ja Mirotic näyttivätkin kentällä urheata hymyä ja jopa pelasivat paikoin erinomaisesti yhteen (!), oli selvää, etteivät he voisi pidemmän päälle pelata samassa joukkueessa sen jälkeen kun Portis oli syksyllä muotoillut Miroticin naaman uuteen uskoon.

Kauempaa asiaa katsovalle oli kenties yllätys, että valtaosa Bullsin pelaajista tuntui sympatiseeraavan Portisia tässä kiistassa. Kukaan tuskin ajatteli, että ”olipa hienoa, että veti jätkää turpaan”, mutta vähintäänkin muut joukkueen pelaajat tuntuivat ajattelevan, että Mirotic oli osasyyllinen, ellei peräti pääsyyllinen, tuohon konfliktiin.

Seuralle oli siis parempi vaihtoehto, että lähtijä oli Mirotic eikä Portis. Miroticin huikeaan pelivireeseenkin suhtauduttiin joukkueessa ja sen ympärillä vähintäänkin skeptisesti: olihan Mirotic vetänyt hyviä putkia aiempinakin vuosina – nytkin olisi vain ajan kysymys ennen kuin Mirotic vaipuisi taas varjon maille heittelemään toivottomia pump-feikkejä vastustajan torjuntaan. Aika näyttää nousiko Mirotic viime kaudella pysyvästi uudelle tasolle vai oliko kyseessä vain taas yksi lyhyt vahva jakso, jota seuraa keskinkertainen suorittaminen.

Rajusti yleistäen Miroticin huippuvire siis pudotti Bullsin oman pickin seitsemänneksi, mutta hankki samalla Bullsille toisen ykköskierroksen varauksen. Jää nähtäväksi, oliko näin kenties kokonaisuudessaan parempi? Itse olisin taipuvainen uskomaan, että oli.

Ukri Pulliainen

Viimeiset kolme osaa artikkelisarjasta julkaistaan keskiviikkona.