Petostuomioita, potkut saaneita valmentajia, suhmuroivia kenkävalmistajia, taistelua työehtosopimuksesta. NBA:n varaussäännöt ovat tulleet tiensä päähän ja muuttuvat pian tavalla tai toisella.

NBA on pitkään pitänyt kiinni säännöstään, minkä mukaan varattavien nuorten pelaajien pitää olla vähintään 19-vuotiaita sekä olla valmistuneita high schoolista vuotta aiemmin, jotta he ovat varattavissa NBA:han.

Pelaajayhdistys ei tuollaista rajaa haluaisi, mutta aikoinaan työehtosopimuksen neuvotteluissa suostui tähän. Sen jälkeen taas NBA ja seurat olisivat halunneet nostaa ikärajaa vähintään 20 ikävuoteen.

Nämä säännöt ovat johtaneet yliopistokoripallossa nk. ”one and done” -kulttuuriin. Tästä on meille suomalaisillekin hyvin tuttu ja tuore esimerkki, kun Lauri Markkanen kävi pelaamassa tasan tuon yhden kauden Arizonan yliopistossa.

Jotkin yliopistot ja valmentaja ovat erikoistuneet juuri näiden nuorten huippupelaajien houkutteluun, jolloin puolet joukkueesta vaihtuu vuosittain, kun koripalloilijat joka vuosi päättävät ”opintonsa” yhden kauden jälkeen ja lähtevät hakemaan itselleen NBA-uraa.

Tämä on luonnollisesti tuonut mukanaan myös lieveilmiöitä. Yliopistossa stipendillä pelaavien koripalloilijoiden pitäisi olla amatöörejä ja tehdä ilmainen vuoden työharjoittelu, mistä hyötyvät kyllä yliopistot ja NBA, mutta pelaaja itse ei mitenkään.

Petostuomiot viimeinen pisara?

Todella monien pelaajien kohdalla on ollut paljon huhupuheita niistä monista tavoista, millä heille on kanavoitu rahaa yliopistossa pelaamisensa aikana ja miten heidän yliopistonsa valintaan on vaikutettu dollareilla.

Tällä viikolla kaksi Adidaksen työntekijää ja yhden pelaaja-agentin avustaja saivat petostuomiot oikeudessa, kun Adidas ja yliopistot olivat keskenään ohjanneet nuoria pelaajia omiin joukkueisiinsa, joita Adidas taas sponsoroi.

Seuraavaksi tulevina kuukausina oikeuden eteen samasta jupakasta joutuvat kolme NCAA-valmentajaa. Mikäli kaikkien yliopistojen, agenttien ja pelaajien toimia alettaisiin perata tiiviimmin, olisi oikeudenkäyntejä ja tuomioita tulossa roppakaupalla, sillä tällainen suhmurointi on ollut arkipäiväistä.

Viime vuosina osa pelaajista ei ole halunnut tähän omaan riistoonsa halunnut lähteä mukaan, vaan on siirtynyt vuodeksi pelaamaan ulkomaille sen sijaan, että olisivat suunnanneet perinteiseen yhdysvaltalaiseen tyyliin yliopistoon.

Viimeisimpänä ja ehkä erikoisempina esimerkkinä on tulevan kesän varattava pelaaja Darius Bazley. ESPN on rankannut nuorukaisen tällä hetkellä 13. parhaaksi prospektiksi, ja hänen oli tarkoitus pelata ”välivuotensa” Syracusen yliopistossa.

Agenttinsa Rich Paulin johdolla − jonka yrityksessä LeBron James on vahvasti mukana − Bazley päätti pitää todellisen välivuoden. Teini-ikäinen Bazley lähtikin työharjoittelijaksi New Balance -tossufirmalle. Palkkaa kolmen kuukauden työharjoittelusta irtoaa miljoona dollaria, tosin suurin osa summasta maksetaan vasta tulevina vuosina sillä oletuksella, että Bazley pelaa tuolloin NBA:ssa.

NBA on puolestaan ajanut sisään ajatusta, että pelaajat pelaisivat yhden vuoden NBA:n omassa G-liigassa, missä palkat ovat tietysti vain murto-osa siitä mitä pääsarjassa. Pelaajayhdistys yhä haluaisi laskea varattavien pelaajien ikärajaa.

Yksi kynnyskysymys neuvotteluissa on myös se, että NBA-seurat haluaisivat saada kaikkien varattavien pelaajien täydet terveystiedot käyttöönsä. Tähän taas pelaajapuoli ei ainakaan välittömästi ole ollut suostuvainen.

Tällä pelaaja-agentit ovat voineet yrittää ohjata omia asiakkaitaan tiettyihin joukkueisiin pimittämällä terveystietoja: ”oikeat” joukkueet saavat tiedot käyttöönsä, kun taas epäsuosiossa olevat seurat joutuvat tekemään päätöksensä pimennossa.

Kaiken pinnalla olevan rikollisuuden ja hämmennyksen myötä on helppo todeta, että nykysysteemi vetelee viimeisiään. Tavalla tai toisella jokin ratkaisu varmasti löytyy, ja kärsijänä ovat todennäköisesti yliopistot. Tosin he ovat kärsimyksensä myös tienanneet hyödyntämällä ilmaistyövoimaa vuosikaudet ja tehden näiden pelaajien selkänahasta miljoonatuottoja.

G-liiga on vielä niin alkutekijöissään muiden lajien farmisarjoihin verrattuna, että kärkivarauksia ei moneen vuoteen varmasti mikään seura uskalla tai halua lähettää sinne kehittymään ja kasvamaan.

Jos ikäraja putoaa vuodella, voi se siis tarkoittaa, että NBA-peleissä nähdään enemmän vielä keskeneräisiä 18-vuotiaita, joille parempi paikka olisi kehittämässä peliään jossakin muussa sarjassa.