Itäisen konferenssin joukkue otti sunnuntaina voiton NBA:n All Star –ottelussa käsittämättömin koriluvuin 211-186. Kiinnostiko ketään? Ei. Voiko NBA tehdä farssiksi muuttuneelle tähdistöottelulle mitään? Jaa-a.

All Star –valinta on pelaajille yhä erittäin suuri ja tavoiteltu kunnianosoitus. Jokainen pelaaja haluaa tulla valituksi 24 parhaan pelaajan joukkoon. Sen sijaan kukaan heistä ei halua kilpailla itse pelissä.

NBA on yrittänyt jos jonkinlaisia temppuja saadakseen All Star –viikonlopun varsinaisesta huipennuksesta edes etäisesti kilpakoripalloa muistuttavan ottelun. Perinteisen Itä-Länsi-jaon sijaan joukkueet valittiin kapteenien huutojaolla ja välillä viimeisessä erässä noudatettiin uutta pistelaskusääntöä.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vielä pelattiin jokseenkin kilpailullisia tähdistöotteluita, joissa pelaajat eivät lyöneet täysin lekkeriksi. Hiljalleen on kuitenkin valuttu nykytilanteeseen, missä yksikään pelaaja ei juokse kentällä tai kukaan puolusta edes vahingossa.

Merkit ovat toki olleet ilmassa aiemminkin, mutta tämän vuoden täydellinen nolaus komissaari Adam Silverille taisi tuoda tämän tien päätökseensä. Silver oli erikseen korostanut ennen ottelua, että nyt olisi syytä pelata vähän enemmän tosissaan. Pelaajat tekivät päinvastoin. Karl-Anthony Towns (!) otti pelissä 35 heittoa.

Onko All Star –ottelu enää pelastettavissa? Ehkä ei. Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoista NHL painii osin saman ongelman kanssa, ja täysillä kilpailemisen puutteen ymmärtää vielä paremmin lajissa, missä taklaus- ja kontaktipelissä riskit ovat suuremmat.

NFL on taas luovuttanut jo kokonaan, kun amerikkalaisen jalkapallon karjut kilpailevat lasten kesäleirihengessä köydenvedossa, polttopallossa, kuviokopeissa ja itse ottelu on muutettu kontaktittomaksi lippupalloksi.

Saman tienhaaran edessä NBA ja komissaari Silver nyt ovat. Käskemällä tähtipelaajia ei saa pelaamaan tosissaan ja satojen miljoonien sopimuksilla pelaaville superstaroille ei riittävää rahallista kannustetta taida löytyä.

Mutta herättäisikö kilpailun liekin formaatin muutos Yhdysvallat vs. Muu maailma joukkueiksi? Tuossa pelissä molemmilla olisikin näyttämisen halua ihan eri malliin kuin nyt. Ja kun eurooppalaiset pelaajat ovat marssineet nopeasti aivan NBA:n suurimpien tähtien kärkeen, olisi ottelu sekä tasainen että Muun maailman joukkueeseen pääsystä lähes yhtä kova kilpailu kuin isäntämaalla.

Moni yhdysvaltalaistähti tosin saattaisi tätä muutosta vastustaa, sillä tämänkin vuoden All Star –valintojen tuplatusinasta jenkkipelaajat veivät selvän valtaosan. Jos jaettavissa lajin emämaan pelaajille olisikin enää 12 paikkaa, jäisi tähdistövalintojen ulkopuolelle moni todella kova pelimies.

Toinen vaihtoehto olisi sitten NFL:n viitoittama tie. Varsinainen täysimittainen ottelu kuopattaisiin kokonaan ja viikonloppuna keskityttäisiin kaikenlaisiin kisailuihin. Esimerkiksi nyt ensi kertaa All Star –tapahtumassa nähty ”Sukupuolten taisto” Stephen Curryn ja Sabrina Ionescun välillä oli monien mielestä viikonlopun parasta ja mielenkiintoisinta antia.

Molemmat huippuheittäjät myös väläyttelivät heittokisansa jälkeen ensi vuodelle revanssia, missä molemmat toisivat kaverin mukanaan – Curry oletettavasti joukkuekaverinsa Klay Thompsonin ja Ionescu kaikki mahdolliset NCAA-ennätykset tällä kaudella rikkoneen Caitlin Clarkin.

Taas muutaman vuoden ajan tähdistötapahtumassa nähty ”taitokisa” on muodostunut enemmänkin vitsiksi kuin todelliseksi kilpailuksi. Ja joskus aiemmin se viikonlopun todellinen tähtihetki oli tietysti donkkikisa, mihin nykyään kaivetaan osallistujia syvältä NBA-vaihtopenkeiltä ja voiton on kaksi vuotta putkeen ottanut Mac McClung, jonka pelitaidot eivät edes NBA-paikkaan asti riitä.

Silverillä on vaikeita päätöksiä edessään ennen ensi vuoden All Star –tapahtumaa, mutta se on selvää, että tähdistöpeli on rikki.