Kuva: SLC Tribune / Andy Larsen

Yksi suomalaisen koripallon suurimmista nimistä, kahdeksankertainen Vuoden koripalloilija Hanno Möttölä on 47-vuotiaana yhä isoissa saappaissa. 162 maaottelun mies kasvattaa Susijengin seuraavaa sukupolvea HBA:ssa ja valmentaa nykyistä maajoukkueen apuvalmentajana.

Hanno Möttölän haastattelun ensimmäisessä osassa paneudutaan korislegendan rooliin HBA:n valmennustiimissä, toisessa osassa käsitellään pelaajapolkua Yhdysvaltojen yliopistosarja NCAA:han ja kolmannessa osassa tullaan Susijengin nykyhetkeen ja tulevan kesän olympiakarsintoihin.

Suomikoriksen pelaajahautomo numero 1, Helsinki Basketball Academy, tuttavallisemmin HBA tai HBA-Märsky. Petteri Koposen, Hanno Möttölän ja päävalmentaja Antti Koskelaisen koulu. Ylimpänä tarkoituksenaan ja tehtävänään kasvattaa miesten maajoukkuepelaajia.

HBA on Suomen Koripalloliiton ja pääkaupunkiseudun urheiluoppilaitosten kanssa yhteistyössä kehittämä ohjelma, jossa 13–19-vuotiaille potentiaalisille tulevaisuuden sekä tämän hetken nuorisomaajoukkuepelaajille tarjotaan mahdollisuus ympärivuotiseen, maajoukkuetasoiseen ammattivalmennukseen omassa kouluympäristössä. HBA perustettiin vuonna 2011, ja nykyisin se toimii yläkoulun osalta Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa ja lukion puolella Mäkelänrinteen urheilulukiossa.

– Ihan samaan tyyliin kuin Australian Center of Excellencessä, jossa he taisivat aloittaa vastaavan toiminnan vuonna 1982 tai 1983. Se oli yksi, jonka Henrik Dettman ja Ari Tammivaara ja kumppanit benchmarkkasivat tuossa varmaan viitisentoista vuotta sitten, kun he tätä alkoivat suunnittelemaan. Silloin se oli vielä nimeltään AIS, Australian Institute of Sports: se oli yksi tahoista, joka benchmarkattiin, kertoo Hanno Möttölä.

Suomalainen lajilegenda on siirtynyt täksi kaudeksi HBA:ssa apuvalmentajan positioon yhteisestä sopimuksesta Dettmanin kanssa. Miesten maajoukkue ja ensi sijassa kauden aikaiset pelaajavierailut ovat vieneet Möttölän ajasta niin paljon, että hän palasi apuvalmentajaksi ja päävalmennusvastuu on kantanut Koskelainen.

– Lassi Tuovi on Bolognassa, joten sieltä ei paljon käydä kauden aikana vierailemassa ympäri Eurooppaa pelaajien luona. Se oli minun iso työsarka tänä vuonna. Siinä syy tälle. Nautin näistä vierailuista en ainoastaan siksi, että pääsin tapaamaan susijengiläisiä, vaan pääsin myös seuraamaan ammattijoukkueiden tekemistä läheltä ja keskustelemaan meidän ammattipelaajien valmentajien kanssa.

”Ilman koulunkäyntiä tämä HBA ei avaudu”

Vaikka horisontissa siintävätkin maajoukkueen kirkkaat valot, kyseessä on nimenomaan koulu.

– Arjessa pojat ovat ensinnäkin lukio- tai ammattikouluopiskelijoita, se on tietysti heidän ensimmäinen minänsä tässä arjessa. Ilman koulunkäyntiä tämä HBA ei avaudu. Toiseksi he ovat kasvavia koripalloilijoita, ja tässä yritetään auttaa heitä eteenpäin kentällä ja kentän ulkopuolella tässä kasvussa, mikä on totta kai tässä vaiheessa varsinkin poikien puolella henkisesti hyvin voimakkaasti käynnissä.

Omalta osaltaan HBA on toiminut myös esimerkkinä akatemiatoiminnalle muualla Suomessa. Koripalloliitolla oli alun perin kunnianhimoinen suunnitelma, että vastaavia akatemioita olisi maassa useampia.

– Suomessa tietysti pelaajamassa on sen verran pieni, että yksinkertaisesti ei riitä pelaajia näin kokonaisvaltaisiin ja näin isoihin satsauksiin ei hirveän monella akatemialla riitä, jos puhutaan toisen asteen pelaajista, Möttölä huomauttaa.

Möttölä pohtii myös, mikä erottaa akatemian tavallisesta juniorijoukkueesta – muu kuin viehkeä nimi.

– Se, mikä meidät ehkä erottaa toisen asteen joukkueesta, on se, ettei me pelata mitään juniorisarjaa. Se on varmaankin meidän ero mihinkään muihin juniorijoukkueisiin.

Oma akatemiansa on tunnetusti myös Jyväskylässä: nuorten olympiavalmentaja Mikko Tupamäen johtama JBA, jota Möttölä suitsuttaa erinomaisena välietappina esimerkiksi matkalla U19-sarjasta Korisliigaan. Oraallaan olevaa toimintaa on myös Nokialla, jossa Juha-Pekka Männistön johtama lukion ja yläasteen yhteyteen perustettu koripalloakatemia toimii nyt ensimmäistä vuotta – joskaan omaa sarjatoimintaan osallistuvaa joukkuettaan akatemialle ei vielä ole perustettu.

– Pikkuhiljaa tässä alkaa näitä rakenteita avautua nuorille suomalaisille tytöille ja pojille, jotka haluavat panostaa niin yläasteella kuin toisella asteella kokonaisvaltaiseen harjoitteluun, joka on kuitenkin se tärkeä asia tässä – tai niin minä uskon, ja Koripalloliiton väki uskoo, että harjoittelu tekee mestarin, eikä se, että pelataan 70 ottelua kaudessa.

– Vaikka meilläkin niitä tulee ihan riittävästi: jos tuossa laskee poikien juniorimaaottelut päälle, niin pelejä tulee iso määrä, mutta kauden aikana harjoittelu on se, missä meillä on paukut, Möttölä toteaa.

Mihin polku vie HBA:n jälkeen?

Ei ole epäselvää, etteikö HBA toteuttaisi tarkoitustaan: nuo kolme kirjainta yhdistävät monen maajoukkuepelaajan kasvua ammattilaisuuteen. Polulla kohti ammattitasoa on viimeisten vuosien aikana liittynyt kiinteästi myös nelikirjaiminen lyhenne NCAA – Yhdysvaltojen yliopistosarjat ja niiden opinahjot.

– Kahdeksan taisi olla tänä vuonna yliopistossa HBA:ssa pelanneita, ja Korisliigassa niitä on tällä kaudella 20 pelaajaa, joilla on HBA-tausta, Möttölä arvioi.

Kuluvan kauden pelaajista menijöitä on tällä tietoa vain Korisliigaan. Ville Karhu siirtyi jo loppusyksystä Katajaan, Rasmus Lindbergin seura on vielä hämärän peitossa.

– Tänä vuonna meillä oli historian nuorin joukkue: Ville lähti jo syksyllä Korisliigaan ja Rasmus oli ainut abi. Mutta tämä on aina 100-prosenttisesti pelaajan ja pelaajan perheen oma päätös loppupelissä, että mihin haluaa.

Ilmiö NCAA:n suurista suomalaismääristä on HBA:ta laajempi, vaikka se suurena juniorihautomona luvuissa korostuukin. Koripalloliiton mukaan kaudella 2022–23 NCAA:n kärkitasolla oli suomalaisia kymmenen kappaletta, päättyvällä kaudella 2023–24 jo neljätoista.

Vaikka tendenssi on olemassa, Möttölä alleviivaa useasti, että rapakon taakse lähdettäessä päätös on aina pelaajan ja hänen perheensä.

– Me olemme aika akateeminen maa, ja useat koripalloperheet ovat akateemisesti suuntautuneita, joten ehkä se ajatus siitä opiskelujen jatkumisesta vaakakupissa painaa, vaikka totta kai sinne koripallon takia lähdetään sinne yliopistoon, Möttölä sanoo.

Paikat Euroopan sarjoissa ovat kiven alla

Möttölä myös kysyy retorisesti, mikä on suomalaisen näkökulmasta vaihtoehtona yliopistopeleille. Korisliigan ulkopuoliseen Eurooppaan suoraan lukiosta lähteneitä ei HBA:n historia liiemmin tunne.

– Teemu Rannikko, Petteri Koponen, onko tästä hirveästi muita lukion jälkeen lähtenyt muualle Eurooppaan; ei ainakaan heti tule päähän kolmatta nimeä.

Myöhemmin kolmas nimi juontuu Möttölän mieleen; yhden lisävuoden HBA:ssa lukion jälkeen pelannut ja Ranskaan Lassi Tuovin valmennukseen lähtenyt Luukas Vaara. HBA-kasvateista eurokentillä on myös Sloveniassa pelaava Perttu Blomgren, mutta hänen reittinsä Eurooppaan kulki Korisliigan kautta.

– Se reitti [suoraan Eurooppaan] ei myöskään ole helppo – se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi löytää sopivia väyliä, sillä yliopistokoripallo muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi reitiksi monella tapaa. Totta kai Korisliigasta on tullut erinomainen paikka nuorten kasvaa ja hypätä sieltä muualle Eurooppaan, kuten on nähty viime vuosien varrella.

Möttölä kokee balanssin näiden kolmen pääreitin välillä olevan hyvällä tolalla – ja sitäkin paremmalla, jos käytävää Eurooppaan saadaan levennettyä niin HBA:sta kuin muualta Suomesta.

– Fakta on, että suomalaisia nuoria on aika vähän Euroopan kentillä. Se on tietysti myös strategista: me emme koe, että suomalaiselle on hirveästi tarvetta lähteä yläasteen jälkeen minnekään. Meillä on loistava maailman huipputason koulutus, me luotetaan suomalaiseen valmennukseen ympäri maata ja siihen, että ollaan sen jälkeen valmiita lähtemään. Sitten vain pitää löytää ne reitit, Möttölä sanoo ja jatkaa:

– Kilpailuhan on tietysti äärimmäisen kovaa tuolla. Se on tietysti fakta, että meidän parhaimmatkin juniorimaajoukkuepelaajat, jotka eivät yliopistoon lähde, menevät Korisliigan kautta. Suoria paikkoja muihin Euroopan muihin on vaikeaa löytää. Se on ihan hieno asia, mutta totta kai olisi hienoa löytää niitä reittejä.

Möttölä mainitsee kilpailun kovuudesta kansainvälisessä koripallossa useaan otteeseen. Toinen toistuva teema on näkyvyys: maantieteellemme emme voi mitään.

– Täältä ihan hirveästi tulla hakemaan ja katsomaan. Pitää pärjätä noissa kansainvälisissä peleissä silloin, kun sellaisia on. Siinä on hyvää ja huonoa, että ollaan täällä vähän syrjässä – täällä ei koko ajan pyöri ihmisiä, jotka saattavat olla häiriötekijöitä, mutta taas fakta on, ettei täällä käy paljoa ihmisiä scouttaamassa suomalaisia. Ainakaan muita kuin aivan huippuja.

– Kansainvälisiin turnauksiin osallistuminen akatemia- ja toisen asteen tasolla on aika paljon helpompaa, jos olet Keski-Euroopassa oleva koulun joukkue. Siellä mennään junalla tai bussilla; täältä kun lähtee, kustannukset ovat aina isompia.

Hanno Möttölän haastattelun toisessa osassa käsitellään laajemmin pelaajapolkua NCAA:han ja sarjan muuttunutta luonnetta ja kolmannessa osassa tullaan Susijengin nykyhetkeen ja tulevan kesän olympiakarsintoihin.