Monella suomalaisella lupaavalla koripalloilijalla kehityspolku vie Yhdysvaltojen yliopistosarjaan NCAA:han. NCAA on hyvin tuttu neljä kautta Utahin yliopistossa omalla peliurallaan pelanneelle Hanno Möttölälle. Samanaikaisesti opiskelijoille pelaamisesta maksaminen on muuttanut yliopistosarjan luonnetta perinpohjaisesti.

Hanno Möttölän haastattelun ensimmäisessä osassa paneuduttiin korislegendan rooliin HBA:n valmennustiimissä, toisessa osassa käsitellään pelaajapolkua Yhdysvaltojen yliopistosarja NCAA:han ja kolmannessa osassa tullaan Susijengin nykyhetkeen ja tulevan kesän olympiakarsintoihin.

Lue myös: Hanno Möttölä kasvattaa seuraavaa susisukupolvea: ”Kilpailuhan on tietysti äärimmäisen kovaa”

Hyvin verkostoituneen Hanno Möttölän kontakteista on eittämättä hyötyä pelaajien saattamisessa eteenpäin urallaan – myös yhdysvaltalaisiin yliopistoihin. Omaan työnkuvaansa kuuluvaksi hän mainitsee yleisesti HBA:n ohella myös juniorimaajoukkuepelaajien toisen asteen – eli lukion tai ammattiopiston – jälkeisen ajan, muun muassa yhteydenpidon Santahaminassa toimivan Puolustusvoimien urheilukoulun suuntaan.

– Tämä on tuttua puuhaa, olen tätä tehnyt 10 vuotta täysipäiväisesti ja HBA:ssa 12 vuotta kokonaisuudessaan. Totta kai tämä kulminoituu suureksi osaksi tähän HBA:han, koska tässä ne pelaajat ovat, joiden kanssa päivittäin tehdään töitä, mutta jokaista, joka soittaa, yritän lähtökohtaisesti auttaa, juniorimaajoukkuepelaajia tietysti vielä enemmän.

NIL-sääntö muutti pelikentän totaalisesti

Yliopistourheilun ja -koripallon muutos on Möttölän mukaan ollut viimeisimpien kahden vuoden aikana hyvinkin dramaattinen verrattuna viiden tai kymmenen vuoden taakse – saati Möttölän omiin yliopistoaikoihin 25 vuoden taakse. Isoin asia on raha.

Vuosikymmenet pelaajille ei ollut sallittua maksaa senttiäkään, ja huijaamisesta kiinni jäämisen sanktiot olivat kovat niin pelaajille kuin yliopistoille. NCAA kuitenkin joutui taipumaan pitkäaikaisen paineen edessä. Pelaajat takoivat opinahjoilleen miljoonamäärin dollareita, mutta eivät hyötyneet tästä itse mitenkään.

Name, Image and Likeness –säännön (NIL) tarkoituksena oli antaa urheilijoille mahdollisuus rahastaa omalla brändillään. Käytännön tasolla vaikutus oli kuitenkin se, että koulut maksavat opiskelijaurheilijoille pelaamisesta ja kilpailevat pelaajista kuten missä tahansa ammattilaissarjassa.

– Siinä ei pelkästään täältä pystytä kaikkia asioita auttamaan ja pelaajan puolesta tekemään, siinä tarvitaan jo muiden tahojen apua. Siellä on niin valtava nykyään tämä rahavirta NIL-sopimusten myötä: siinä tarvitaan niihin asioihin erikoistuvien ihmisten apua, jotta suomalaispelaajilla kaikki menee oikein.

– Me myös totta kai autamme perheitä löytämään oikeat tahot, Möttölä sanoo.

Rahavirrat eivät ole aivan mitättömiä. Vaikka ne keskittyvätkin aggressiivisesti yksittäisille huipuille, riittää jaettavaa myös sen takana.

– Jenkkifutiksessa lähestytään kymmentä miljoonaa vuodessa. Tietääkseni [koripallossa] parhaat yliopistopelaajat ovat useammassa miljoonassa, varmaan kahta, en tiedä onko kukaan vielä kolmea. Parhaat naispelaajat saavat yli miljoonaa vuodessa.

– Siitä se menee sitten alaspäin, jotkut saavat viisi tai kymmenen tuhatta, jotkut saavat nolla.

Möttölä linjaa monien pelaajien saavan yliopistourheilusta moninkertaisen summan rahaa siihen nähden, mikä heidän markkina-arvonsa olisi ammattilaisena Euroopassa.

– Kun otetaan pois Euroopan huippupalkatut ja Kiinan huippupalkatut, NCAA on maailman toisiksi parhaiten maksava ammattisarja. Se on hieno asia, mutta kuten sanoin, täältä ei pystytä kaikkea [auttamaan].

– Totta kai suomalaisilla näiden rahojen saaminen on hyvin vaikeaa, kyllä siellä pitää ensin todistaa itsensä siellä yliopistossa.

– Tätä on nykyhetki, ja siihen on pakko sopeutua.

Koululaisista ammattilaisurheilijoiksi

Sopeuduttu on myös eurooppalaisella huipulla, sikäläisittäin kitkerien olosuhteiden pakosta. Pitkin eurooppalaisia sarjoja nuorten pelaajien sopimuksiin on kirjattuna ulosostopykälä NBA-siirtojen lisäksi myös yliopistokoripalloon siirtymistä varten.

Yliopisto-buyout tosin on käänteinen: pelaajat joutuvat maksamaan seuralle saadakseen lähteä. Jotta yhtälössä on mieltä, rapakon takaisten tienestien on erottava eurooppalaisista rahoista huomattavasti – kuten ne myös eroavat.

– Tämä on mielenkiintoinen kehitys maailmanlaajuisessa koripallossa: eurooppalaiset menevät sinne vuodeksi tai kahdeksi ja menevät NBA:han tai tulevat takaisin Eurooppaan.

– Tämä on mielenkiintoinen muutos siihen, mitä se oli vielä ihan viisi vuotta sitten. Totta kai aina on yliopistossa maksettu rahaa, mutta se on tapahtunut laittomasti – nyt se kaikki on laillista. Se on iso muutos, ja kaikkien, jotka sinne haluavat lähteä, pitää ymmärtää miten se vaikuttaa kaikkeen toimintaan siellä.

Oman pikantin mausteensa tuo lupa vaihtaa koulua kahdesti yliopistotutkinnon suorittamisen aikana. Koska läheskään kaikki yliopistoon lähtevät eivät suorita tutkintoa loppuun, pelipaikan voi kilpailuttaa esimerkiksi kolmen ensimmäisen vuoden aikana yhteensä kolmesti.

Tai kuten Möttölä sen kiteyttää: ei tarvitse istua vuotta pelaamatta penkillä, kuten ennen vielä piti tehdä. Tämä tietysti rajoitti koulua vaihtaneiden määrää, ja nykyisin näitä pelaajasiirtoja tapahtuu jopa 1500, kun NCAA:n ylimmän tason kouluja on noin 360.

– Eli käytännössä yliopistourheilijoista on tullut täysin yhden vuoden sopimuksilla pelaavia ammattilaisurheilijoita, kun puhutaan koripallosta ja jenkkifutiksesta – huipulla. Ei siellä kaikki koulut maksa eivätkä pysty maksamaan, mutta jos puhutaan top 100 -kouluista, kyllä siellä jollain tavalla raha liikkuu.

Maajoukkue on paras vaihtoehto suomalaispelaajien kesään

Kuluneella kaudella NCAA:n ylimmällä tasolla pelasi peräti 14 suomalaista. Valtaosa heistä juniorimaajoukkueiden vakiokalustoa, kärkipelaajat Olivier Nkamhoua ja Miro Little Susijengin vakikalustoa ja useampi muukin jo aikuisten maajoukkueen leiritykseen mukaan päässeitä.

Yliopistoja, pelaajia ja sopimuksia on monenlaisia. NCAA-status on tavannut tarkoittaa sitä, että käytettävyys maajoukkueessa kauden aikana ei ole itsestäänselvyys. Liiton ja Möttölän tahtotila olisi nähdä enemmän Mikael Jantusen kaltaisia esimerkkejä: muutama vuosi sitten helmikuun karsintaikkunassa Jantunen tuli sovitusti Utahista Susijengin mukaan tärkeään otteluun Georgiaan.

– Niin kuin oli sovittu valmentajien kanssa, jos tällainen tarve on ja pelaaja on miesten maajoukkueessa – ja sillä tasolla, että hän on merkittävästi meidän menestykseen vaikuttava pelaaja.

Jos NCAA:ssa pelaajien käyttö maajoukkueessa on sopimuskysymys, vastaavasti HBA:ssa ollessa pelaaja on lukioaikanaan automaattisesti käytettävissä maajoukkueeseen.

Osansa on myös yliopistourheilun pitkillä kesälomilla. Haastattelua tehtäessä huhtikuun alussa NCAA:ssa oli jäljellä neljä joukkuetta, muutamassa muussa sarjassa jokunen enemmän. Kaikki loput sadat joukkueet ovat offseasonilla – virallisiin harjoituksiin palataan syyskuun lopussa ja peleihin marraskuun alussa.

– Kyllä se on meille elinehto, että pelaajat ovat maajoukkueen käytettävissä kesällä. Jos on tarvetta tehdä kesäkursseja, tehdään online, tai sitten ennen tai jälkeen juniorimaajoukkueen ohjelmien ollaan yliopistossa. Tässä yliopistot ovat ihan samalla sivulla, kun nämä asiat käydään läpi rekrytointivaiheessa.

Möttölän mukaan yliopistoissa jaetaan hyvin myös näkemys siitä, että pelikauden ulkopuolella pelaajien antaminen maajoukkueen käyttöön palvelee pelaajan itsensä kehitystä – ja sitä kautta kohentaa kouluun sopimuksen tehneen pelurin laadukkuutta.

”Maailman pisimmän offseasonin” keskelle sijoittuva EM-kisoihin tähtäävä 5-6 viikon leiritys harjoituspeleineen ja itse kisat ovat koulun tarjontaan verrattuna hyvin runsas paketti.

– Kaikki amerikkalaiset valmentajat, jotka ymmärtävät modernista koripallosta ja pelaajien kehityksestä, ymmärtävät, että se on enemmän kuin yliopistot pystyvät tarjoamaan kesällä. Yliopistossa se on kesällä edelleen neljä tuntia viikossa, mitä apu- ja päävalmentaja saavat valmentaa yhtä pelaajaa offseasonilla, Möttölä linjaa ja jatkaa:

– Totta kai apu-apu-apuvalmentajat saavat vetää treenejä, mutta apu- ja päävalmentaja saavat olla pelaajien kanssa salissa neljä tuntia viikossa pelaajien kanssa. Se on aika vähän, jos noin on puolet vuodesta sääntöjen puitteissa.

Yliopiston lisäksi myös jo yhdysvaltalainen high school on vaihtoehto pelaajille

NCAA-reitin lisäksi pää on avattu myös yhdysvaltalaisiin high schooleihin siirtymisen osalta. Helsinkiin siiloutuneen talenttipoolin terävimmästä kärjestä sinne ovat siirtyneet viime vuosina Little sekä Miikka Muurinen – tosin Möttölä huomauttaa Muurisen siirtyneen kahdeksannen luokan jälkeen ensin Espanjaan ja sieltä Yhdysvaltoihin.

– Sinänsä hän ei ole tässä HBA:ssa ollut. Yläaste-HBA:ssa oli kyllä, HBA:n valmennuksessa Pohjois-Haagassa, mutta Märskyssä ei. Se on tietysti eri reitti, Möttölä sanoo.

Little ja Muurinen siirtyivät Sunrise Christianin high schooliin Kansasissa. Jos NCAA on nykyisin ammattilaissarja, on Sunrise Christianin tapainen koulu taas puhtaasti ammattiin valmistava ohjelma. Esimerkiksi Littlen kanssa yhdessä toissa kaudella pelannut Matas Buzelis siirtyi sieltä NBA:n G-liigaan ja on yksi ensi kesän NBA:n varaustilaisuuden kärkinimistä.

Littlen siirron Möttölä kertoo olleen perheen oma päätös.

– Miro tietyllä tavalla pelasi ykkösdivisioonan läpi pelaajana – se, jos hän olisi Suomeen ja Eurooppaan jäänyt, olisi ollut keskustelunaihe, että olisiko jokin muu paikka viimeiselle vuodelle ennen yliopistoa ollut oikea.

– Sen ihan tiedän, että meillä Suomessa ja vaikkapa HBA ei kalpene yhtään harjoitusrakenteeltaan tai muulta millekään amerikkalaiselle high schoolille. Siellä on hyvin erilaiset säännöt niin kentällä kuin kentän ulkopuolella, joten näitä on myös vaikea verrata.

Keskeiset eroavaisuudet piilevätkin sitten talenttien määrässä ja laadussa.

– Jos meillä on 850 poikapelaajaa per ikäluokka, Amerikassa on high schooleja pelkästään yli 30 000. Siitä voi jokainen laskea sen matematiikan, minkä tasoisia joukkuekavereita Miro Littlellä oli viime vuonna akatemiassa, mihin valikoituu parhaimmisto tuosta pelaajamassasta.

– Sen kanssa meidän on hyvin vaikea kamppailla. Harjoitussisällöiltään ja muuten kokonaisvaltaiselta tasoltaan, otetaan akatemia ja kaikki mukaan, voimme olla ylpeitä toiminnastamme.

HBA:n pitovoiman Möttölä laskee rakentuvan harjoitussisällön ja akatemian kokonaisvaltaisen tason varaan.

– Sen takia tämä HBA on rakennettu – ja moni muu, vaikka JBA – että haluamme olla niin hyvä kasvuympäristö, ettei suomalaisella pelaajalla ole mitään syytä lähteä, ennen kuin toinen aste on suoritettu. Se on totta kai yksi asia.

HBA:n ulkopuolelta high schooliin viime vuosina lähteneisiin suomalaisiin kuuluvat muun muassa Federiko Federiko, JBA:sta siirtynyt Eemeli Yalaho sekä Nkamhoua.

Hanno Möttölän haastattelun ensimmäisessä osassa paneuduttiin korislegendan rooliin HBA:n valmennustiimissä, toisessa osassa käsitellään pelaajapolkua Yhdysvaltojen yliopistosarja NCAA:han ja kolmannessa osassa tullaan Susijengin nykyhetkeen ja tulevan kesän olympiakarsintoihin.

Lue myös: Hanno Möttölä kasvattaa seuraavaa susisukupolvea: ”Kilpailuhan on tietysti äärimmäisen kovaa”