Kuva: Salon Vilpas Koripallo ry

Susijengin kuopus Samu Adler tähtää urallaan Suomea kauemmaksi. Hän jakaa runsaasti kiitosta Vilppaassa vaikuttavalle Teemu Rannikolle, jolta nuorukainen imee oppia.

Susijengi taipui Georgialle EM-karsintaottelussa kotikentällään torstai-iltana. Suomen saldo kolmesta ottelusta on nyt yksi voitto ja kaksi tappiota. Joukkueet kohtaavat uudestaan sunnuntaina, tällä kertaa Georgiassa.

Suomen avausviisikon muodostivat Sasu Salin, Elias Valtonen, Aleksander Madsen, Edon Maxhuni ja Olivier Nkamhoua.

Erästä Georgia-karsintaotteluihin nimettyä pelaajaa ei kuitenkaan löytynyt aloitusviisikosta, eikä vaihtopenkiltä.

Fantastisesti kauden Korisliigassa aloittanut ja parhaiden kotimaisten takapelaajien joukkoon kertaheitolla pompannut Vilppaan Samu Adler seurasi ottelua sivusta.

Vasta 17-vuotias nuorukainen ei vielä keskiviikkona tiennyt, saisiko hän peliaikaa torstaina. Peliaikaa ei vielä Espoon-ottelussa huippulupaukselle suotu.

Adlerin hyppy Korisliigan huipputason pelaajaksi ja ammattilaistasolle on ollut yllätys – osittain jopa miehelle itselleen.

– On mennyt paremmin kuin odotin. Ajattelin, että alkukaudella kehittyisin enemmän harjoittelun kautta ja pääpaino olisi siellä. Ja että saisin Teemun (Rannikko) kanssa henkilökohtaista harjoitusta. Mietin, että minuutteja tulisi sen, mitä tulisi. Niitä on tullutkin nyt aika paljon.

Vastuuta on toden totta tullut. Tulokas on pelannut Korisliigassa keskimäärin 19,4 minuuttia ottelua kohti. Pisteitäkin on ropissut noin 12,3 per peli. Komea startti liigauralle.

– Tietyllä tapaa hyvät otteet ovat yllättäneet itsenikin, mutta taas toisaalta ei. Kun itsensä tuntee ja tietää miten paljon tekee päivittäin töitä, on käsitys siitä, mitä voi odottaa.

Intohimoinen harjoittelija

Adler tekee kaikkensa, jotta pärjäisi globaalisti hyvin kilpaillussa lajissa yhä kovemmissakin sarjoissa. Hän on kova harjoittelemaan, ja onkin usein Mustaa Barbaaria lainatakseni ”Salil eka, salil vika”. Nuorisotähti ei löysäile.

– Ei minulla ole tiettyjä tunti- tai toistomääriä mitä tulee harjoitteluun, mutta kyllä salilla ja parketilla tulee vietettyä aikaa. Yleensä päivä koostuu yhdestä tai kahdesta joukkuetreenistä, ja sitten käyn itsekseni punttisalilla tai heittelemässä. Joskus taas on huoltavia ja palauttavia treenejä. Keskimäärin kuitenkin kaksi harjoitusta päivässä.

Adler heittelee koreja tai on muuten pallon kanssa tekemisissä käytännössä joka päivä.

Rannikko sanoi Etelä-Suomen Sanomien mukaan, ettei opettaisi nuoremmille koripalloilijoille Adlerin heittotekniikkaa. Adler ei moiti Vilppaassa vaikuttavaa valmentajaansa tästä

– En minäkään opettaisi nuorempia heittämään minun tyylilläni, hän hymähtää.

– Heittoni on osittain kyllä kaksirytminen, kun nostan pallon pääni päälle, mutta yritän aktiivisesti hioa sitä niin, että siitä tulisi yksirytminen heitto.

Koripallolupaus uskoo, että tyyli on jäänyt hänelle junnuvuosilta, jolloin hän pelasi itseään isompia ja pitempiä vastustajia vastaan. Tuolloin heiton oli lähdettävä korkeampaa, jottei jokainen pallo pysähtyisi torjuntaan.

Adler ja Rannikko tekevät paljon töitä yhdessä ja keskittyvät nuoren miehen treenaamiseen ja kehittymiseen. Rannikolta tulee paljon oppia, jota Adler pyrkii ammentamaan parhaansa mukaan.

– Kunnioitan häntä suuresti ja arvostan sitä, mitä hän on minulle jo opettanut ja opettaa edelleen.

NCAA-polku ja Pohjois-Amerikka tähtäimessä

196-senttisen pelinrakentajan tähtäin on isoilla näyttämöillä: Pohjois-Amerikassa. Yliopistopolku NCAA vetää nuorukaista puoleensa.

– Totta kai se houkuttelee. Mietin jo nuorempana, että se olisi varmasti siisti kokemus. Nythän se varmaan lasketaan jo miltei ammattisarjaksi jo pelkästään siksi, että siellä maksetaan sen verran hyvin. Kyllä se on jonkinlainen tavoite.

NCAA:sta reitti maailman parhaaseen sarjaan NBA:han ei ole yhtä kivinen kuin esimerkiksi kotoisesta Korisliigasta.

Adler myöntää, että häneen on otettu jo yhteyttä rapakon takaa.

– On kouluja, joiden kanssa olen jo jutellut. Jonkin verran on osoitettu kiinnostusta.

Jos Adler saisi itse valita koulunsa, kaksi nousee ylitse muiden.

– Tietysti on unelmakouluja, kuten Duke tai Kansas. Ne ovat sellaisia, joita olen itse pitänyt hyvin mielenkiintoisina. Ei tässä kohtaa kuitenkaan uskalla sanoa mitään.

Esikuvia ja verrokkeja

Kysyttäessä pelaajista, esikuvista, joita Adler katsoo ylöspäin, hän mainitsee pari NBA:ssa tuhoisaa jälkeä tekevää maailmantähteä.

– Olen aina tykännyt katsoa Stephen Currya. Sitä, miten hän heittää ja liikkuu kentällä. Luka Doncic on myös sellainen pelaaja, jota olen varsinkin viime aikona katsonut seurannut.

Golden State Warriorsin Curry on yksi NBA:n suurimmista tähdistä – ellei se kaikkein suurin. Slovenian koripalloihme Doncic on saman pelipaikan pelaaja kuin Adler ja hänen tilastonsa ovat kaudesta toiseen hurjat.

Myös kotimaan kamaralta löytyy yksi Adlerin esikuva.

– Suomalaisista ehdottomasti Petteri Koponen. Pienempänä, kun en ollut parketin isoin kaveri, yritin paljon mukailla hänen peliään. Hänkään ei ollut se kaikkein isoin pelaaja.

Adler löytää itsestään jonkin verran samaa kuin Dallas Mavericksin tähdestä.

– Minussa ja Lukassa on ehkä vähän samaa. Hän on vähän isompi kuin minä, mutta me molemmat pelaamme vähän omalla tahdillamme ja olemme isoja takamiehiä.

Edellä mainittujen tähtien lisäksi Adler pitää Minnesota Timberwolvsin Anthony Edwardsin pelaamisesta.

– Hänen hyökkäystyyliään yritän matkia. Hän ajaa röyhkeästi korille ja pystyy ottamaan paljon midareita. Kolkkikin uppoaa mukavasti. Yleisesti katson vähän isompia takamiehiä.

Paljon parannettavaa

Ennen kuin Adler voi haaveilla NBA- ja NCAA-parketeista, on hänellä vielä paljon kehitettävää. Huikeasta alkukaudesta huolimatta nuori mies on kaikkea muuta kuin valmis koripalloilija.

Hän löytää useita asioita, joissa voisi olla parempi.

– Ensimmäinen asia, joka tulee heti mieleen, on nopeus tehdä ratkaisuja. Minun pitää saada pallo nopeammin liikkeelle. Lisäksi terävyys ja liikkeelle lähdöt ovat sellaisia osa-alueita, joita minun on kehitettävä. Näin peli on nopeampaa ja joukkueen kannalta edullista.

Adlerin tapauksessa monen nuorukaisen puntti tutisisi. Jenkkiyliopistoista soitellaan ja suomalainen koripalloyleisö kehuu 17-vuotiasta tuon tuosta. Joku voisi hämmästellä, miten Adler pitää itsensä kasassa. Nuorukainen on kuitenkin nöyrä persoona, eikä halua antaa menestyksen ja hypen nousta hattuun.

– Yritän pitää koko ajan jalat maassa. Tärkeintä on jatkaa sitä arkista työntekoa. Yritän myös suhtautua aika rennosti kaikkeen.

Toisen polven koripalloilija kuulee kehityskohteistaan myös kotopuolesta. Adlerin molemmat vanhemmat ovat pelanneet aikoinaan, äiti yli 300 pääsarjaottelua ja 36 maaotteluakin.

Vanhemmat keskittyvät kuitenkin enemmän muuhun kuin pelilliseen valmentamiseen.

– Joka päivä juttelen vanhempieni kanssa. Heiltä saan ehkä eniten henkistä tukea. Heillä on myös paljon tietoa, niin kyllä he osaavat auttaa. He ovat kuitenkin nähneet minun pelaamistani koko elämäni. He huomaavat joitakin asioita paremmin kuin kukaan muu.

Maajoukkuekinkerien jälkeen kaikille Susijengin pelaajille koittaa vanha tuttu arki – niin myös Adlerille.

Hän odottaa, että loppukausi sujuu kuten alkukausikin.

– Yritän vain samalla lailla vetää. Yritän olla solidi puolustuspäässä ja hyökkäyspäässä johtaa peliä ja pelata omaa peliäni.