Miro Littlen viime kausi meni penkin alle, kun peliminuutteja kivikovassa Baylorin joukkueessa ei irronnut. Vaikka tie ei ole ollut tasaisin, hän tekisi kaiken uudelleen, eikä tingi tavoitteistaan.

Seuraavaksi suomalaiseksi NBA-pelaajaksi hehkutettu Miro Little on kesällä jälleen tutussa ympäristössä, susipaidassa. Alla on vaikea ensimmäinen kausi yliopistossa, joka johti superlupauksen siirtolistan kautta koulun vaihtoon.

Palataan kuitenkin muutama vuosi taaksepäin. Little päätyi tekemään jo nuorena tuolloin vielä harvinaislaatuisen irtioton ja lähti Yhdysvaltoihin high school -koripallon perässä. Kouluksi valikoitui kansasilainen Sunrise Christian, jonka koripallo-ohjelmalla on mittavat referenssit.

Joukkueen riveistä viime vuosina NBA:han asti ovat kivunneet Kendall Brown ja Gradey Dick, ja Littlen kanssa yhdessä toissa kaudella Sunrise Christianissa pelanneesta liettulaisamerikkalaisesta Matas Buzelista on useissa tämän kesän NBA:n varaustilaisuuden ennakoissa povattu jopa koko draftin 4. varaukseksi.

– Halusin kokeilla jotain, mitä hirveän moni muu ei ollut kokeillut. Halusin päästä yliopistoon pelaamaan ja tunsin, että se auttaa minua parhaiten pääsemään sinne, Little taustoittaa valintaansa.

Samaan kouluvalintaan päätyi vuosi sitten toinen suomikoriksen superlupaus, Miikka Muurinen. Littlen esimerkki on empimättä osaltaan helpottanut valintaa, mutta päätös on toki ollut Muurisen oma.

– Kyllä me siitä puhuttiin. En kenenkään puolesta tee päätöksiä, mutta kerron sataprosenttisesti, miten asiat ovat: hyvät ja huonot puolet, Little toteaa.

Baylor osoittautui liian kovaksi palaksi

Jo ennen Sunriseen menoa Little oli sitoutunut seuraavaksi vuodeksi Baylorin yliopistoon, yhteen Yhdysvaltojen kärkikouluista.

– Silloin kun sitouduin, olin yksi ainoista takamiehistä, jotka sinne olivat silloin sitoutuneet. Roolitettu rooli oli isompi. Sitten ei päässyt niin käymään, ja sitten päästiin treenaamaan kovaa koko vuosi, oppivuosi niin sanotusti. Pääsi hyvin oppimaan ja keskittymään täysin omaan tekemiseen.

Littlestä ei lopulta tullut jatkoa Baylorin pieninumeroisten NBA-varausten katraaseen, vaan peliaika jäi kokeneessa miehistössä vähiin. Kauden aikana suomalainen pääsi kentälle keskimäärin vain noin seitsemäksi minuutiksi ja pisteitä per ottelu kertyi vain 1,7.

Little itsellään on suorasukainen analyysi siitä, mistä läpilyönti jäi kiinni.

– Ihan vain siitä, että ei ollut kokemusta yliopistopelaamisesta niin paljon. Meillä oli ihan loistava takamies aloittamassa, viidennen vuoden takuri, joka tuntee yliopistokoripallon läpikotaisin. Ei siinä sen kummallisempaa loppujen lopuksi: luottamus ja kokemus voittivat, Little sanoo.

Littlen edellä Baylorin hierarkiassa olivat muun muassa kouluun Toledosta viime kaudeksi siirtynyt viidennen vuoden pelaaja RayJ Dennis sekä NBA:n varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen puoliväliin veikattu Ja’Kobe Walter.

Kausi päättyikin lopulta siirtoportaaliin. Littlelle oli päivänselvää, että ura jatkuu NCAA:ssa suuremman vastuun perässä: Eurooppaan ei tässä kohdin palattaisi.

Keväällä julkaistiin Littlen pesti Utahin yliopistoon. Rekrytoinnissa suurin osansa oli uuden koulun päävalmentajalla, vuodesta 2021 Utesia valmentaneella Craig Smithillä.

– Hän tietää, että minulla on mahdollisuus päästä siellä pelaamaan ja olla yksi joukkueen kulmapaloista, Little naulaa syynsä valita Utah.

Utahista ja koripallosta on suomalaisittain vaikeaa ellei mahdotonta puhua mainitsematta muuatta Lauria Jyväskylästä. Markkanen on toki ehtinyt kertoa Littlelle kaupungista, muttei toki ollut syy kouluvalinnalle.

– Loppujen lopuksi koulu valitaan sillä perusteella, missä pääsee pelaamaan ja koripalloilullisesti kehittymään eniten, ja saa parhaan mahdollisuuden menestyä omalla uralla. Se on se isoin päätös Utahin kohdalla.

Sopeutumista uuteen ympäristöön toisaalta jouduttaa se, että piireistä tuntee valmiiksi jonkun.

– Kyllä se helpottaa, että siellä on joku suomalainen ympärillä. Se tuo myös jonkinlaista turvaa samaan aikaan, Little kertoo.

NBA-unelma ei ole himmentynyt

Mainio kausi Sunrisessa nosti Littlen jonkinasteisena yllätysnimenä mock drafteihin ja kärkiprospektien spekulaatiolistoille. Päättyneen kauden pettymys kuitenkin pudotti hänet näiltä tikkailta, muttei hälventänyt tavoitetta tippaakaan: NBA ja draft ovat kristallinkirkkaana tähtäimessä.

– Ihan samat ajatukset kuin aina ennenkin, vuosi kerrallaan mennään. Pitää vaan päästä panostaa itseensä ja pelata yksi hyvä kausi alle, ei se sen kummallisempaa ole.

Little naurahtaa huolettomuudelleen itsekin, kunnes lisää:

– Tai no, onhan se, mutta ei siitä sen isompaa stressiä niin sanotusti ole.

Mikä sitten tekee Miro Littlen mielestä Miro Littlestä seuraavan suomalaisen NBA-suuruden? Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

– Pelintekijän taito, että pystyn johtamaan joukkuetta. Olen näyttänyt sen nuoresta iästä asti, että olen pystynyt pelaamaan ammattilaisten ja NBA-tasoisten pelaajien kanssa kanssa samalla kentällä.

– Myöskin se, että haluan ja osaan voittaa pelejä: se on se tärkein asia loppujen lopuksi se pelien voittaminen. Tuon pelin johtamista ja pelintekijän taitoa takamiehen paikalle, Little täydentää.

Littlen kaltainen ikuinen optimistikin katselee joskus taaksepäin. Olisiko hän tehnyt jotain toisin?

– En sanoisi. Olen tehnyt valintoja, ja kaikista valinnoista olen oppinut jotakin. Pitää olla loppujen lopuksi tyytyväinen, eikä voivotella enää sen jälkeen, kun asiat ovat tapahtuneet, Little sanoo ja lisää:

– Sitten vain pää ylös ja eteenpäin, esitetään asiat aina positiivisen kautta. Turha alkaa voivottelemaan vanhoja ja menneitä.

NIL-oikeuksien (name, image, likeness) vaikutuksesta yliopistokoripalloon Little on varsin vähäsanainen. Susijengin apuvalmentaja ja itsekin neljä kautta Utahin yliopistossa pelannut Hanno Möttölä totesi haastattelussamme, että NCAA on sarjana NBA:n jälkeen toisiksi suurin palkanmaksaja, jos aivan kirkkaimman Euroopan ja Aasian huipun seuroja ei lasketa.

– Kaikilla kouluilla on nykyään NIL, ja jokaisessa koulussa se toimii aika lailla samalla tavalla, hän tyytyy toteamaan.

Vastuuta tarjolla Valenciassa

Susijengin leiritys kohti olympiakarsintoja käynnistyi toden teolla maanantaina open gym -vaiheen jälkeen. Littlen odotukset ovat, kuinkas muuten, hyvät.

– Tietää, että koko joukkueella rooli nousee nyt. Pitää olla valmiina pelaamaan ja auttamaan joukkuetta voittamaan pelejä, Little sanoo ja mitä ilmeisimmin viittaa Markkasen poisjääntiin joukkueesta.

Maanantaina nimettiin seitsemäntoista hengen ryhmä, joka kilvoittelee yhteensä kahdestatoista paikasta kisakarsintakoneeseen. Päävalmentaja Lassi Tuovi kommentoi alkukesästä, ettei tässä vaiheessa käydä enää varsinaisesti leirittämään, vaan reilu kahden pelin mahdollisuus annetaan kaikille mukana oleville.

Ilari Seppälän ollessa poissa kokoonpanosta Susijengillä on vain kolme pelintekijää. Se yhtäältä tarkoittaa osaston olevan ohut, mutta toisaalta puoltaa Littlen omaa paikkaa olympiakarsintatusinassa. Itse hän ei suostu lentolippuaan Valenciaan kuitenkaan pitämään taattuna.

– Kyllä tässä pelata ja treenata pitää, saada hyvä leiri tähän alle. Mitään ei ole annettu niin sanotusti. En mitään halua lupailla. Treenataan kovaa ja näytetään, mihin pystytään: todistetaan se, että ansaitsee pistää Suomen paidan päälle, Little kertoo.

Jos Littleltä kysytään, unelma historiallisesta olympiapaikasta elää – ja tukevasti sittenkin.

– Mikään peli ei ole alkanut vielä, tässä on hyvin aikaa. Päästään joukkueena treenaamaan, saadaan hyvät treeniviikot alle. Ken tietää, mitä tapahtuu: toivottavasti hoidetaan paikka ja päästään olympialaisia pelaamaan, Little muotoilee.

Susijengi kohtaa olympiakarsinnoissa Espanjan Valenciassa 2. heinäkuuta Bahaman ja kahta päivää myöhemmin Puolan. Sitä ennen Suomi pelaa Tampereella ja Espoossa kaksi valmistavaa harjoitusottelua Latviaa ja Uutta-Seelantia vastaan.