Vs: 18 U-maajoukkue
Tyttömäisyys, eli tarkoitat miten minä tätä termiä ajattelen. Hyvin monimutkaista ja voi johtaa väärin ymmärryksiin, kuten tässäkin kysymyksessä viihjataan
Parhaimmillaan tyttöjen sosiaalinen yhtenäisyys on iso voimavara, huonoimmillaan hyvinkin voimakkaasti joukkueita hajoittava tekijä. Joukkueessa pitää olla ratkaisijat, heittäjät ja heitä joukkueen eteen hyödyntävät / suojelevat pelaajat ( syöttäjät, screenaajat, levypalloihin menijät, puolustajat, innostajat, hymyileveät penkkipelaajat)
Ryhmäytyminen poikien ja tyttöjen välillä on niin erillaista. Pojathan leikkivät mieluiten koko ryhmässä, tytöt hakeutuvat niiden parhaiden kavereiden seuraan. Poikien on siten helpompi löytää itsensä ryhmässä. Tyttöjä ohjaa tuo ”kun tuo mun kaveri ...”.
Tälläinen osaryhmäytyminen saattaa vaikuttaa ilmeisesti myöhempääkin ikään. Myös nopeat muutokset joukkueen ratkaisijoista vaikuttavat ilmeiseti tyttöjen joukkueeseen, missä on eri-ikäisiä oman ikäluokkansa ratkaisijoita. En tiedä koskiko se tätä joukkuetta? Luotanko minä nyt tässä tilanteessa omaan kaveriin vain siihen, kenet esimerkiksi valmennusjohto valitsee ratkaisijaksi, vaikka ei kuulu ”meihin”.
Onko siis tyttöjen ryhmässä vaarallista, kun – kuten hoetaan – kaikki osaavat ratkaista, jolloin kukaan ei anna toiselle tilaa tai sitten ongelman sattuessa haetaan vain kuka se nyt olisi se ratkaisija. Useampi poika sensijaan itse tietää ja sen ilmoittaakin, et minun tehtäväni on tehdä screenejä ja vain puolustaa, mutta tyytyy siihen.
Poika voi olla päämäärätietoinen yksilö ja hakea roolinsa omien vahvojen ominaisuuksiensa ympärille. Kokea oman tarpeellisuutensa joukkueessa tämän kautta. Tyttö tarvitsee tälläiseen enemmän oman osaryhmänsä hyväksymisen. Tyttöjen ryhmä muodostuukin enempi pikkuryhmistä kun poikien. Onko silloin tyttöryhmässä vaikeampi löytää/hyväksyä omaa yksilöllistä paikkansa.
Yhdysvalloissa naisten yliopistojoukkueessa – naisvalmentajien alaisuudessa – tapahtuu pelaajien erillaistamista. Joukkueessa selkeästi kerrotaan keiden halutaan ratkaisevan ja keiden minuutit tulevat enemmän levypalloista ja puolustamisesta. Toisia jopa kielletään ratkaisemasta. ”Kun saat pallon – syötä”, silti tämän yksilö saattaa pelata 20-25 min ottelusta. Onko tämä yksi tapa opettaa oman roolin ymmärtämistä?
Poikajoukkueissa olen nähnyt/kokenut miten pojat itse laittavat nämä asiat järjestykseen. "Haluat siis heittää, syötähän kerran, mut jos tuntuu pahalta, jatka samaantyyliin".
Sen takia on joskus vaikea ymmärtää miksi 5/20 heittäjää hyysätään enemmän, kun pelaajaa, joka antaa 3-4 syöttö, riistää 6-5 kertaa ja pysäyttää puolustustuksessa takamiehen tai vaikka sentterin, kun samaanaikaan heittäjä päästää vastustajan tekemään 18 pistettä pelaten 40 min.
Vapaassa pelaamisessa kaikki osaavat heitellä kolmosia, mutta onko se aina joukkueen kannalta hyödyllistä. Ai niin kolmosen heittäjää ei puolusta kukaan, myös siksi se on helppo heitto.
Roolit kentällä ja niiden jakautuminen sekä vastaanottaminen oli se suurin asia tämän sanan tyttömäisyys takana.
