19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

[Sophistifunk]

Toiset fiilistelevät Birdiä ja Magicia, toiset Jordania ja Barkleyta, kun taas kolmannelle Kobe ja LeBron edustavat NBA:ta parhaimmillaan. Tähän keskusteluun en ota osaa, koska "se on makuasia", kuten Musti sanoi kassejaan nuollessa. Ysärillä teini-ikäni eläneenä linkitän tänne pari klassista nostalgiapätkää kyseisen vuosikymmenen NBA:sta, koska asia vain on niin, että murrosikäisenä vaikutteet jäävät aivan eri tavalla mieleen kuin kymmentä vuotta myöhemmin.

Huomioikaa, että lista ei sisällä sitä kaikkein ilmeisintä ysärikamaa, eli vuosien 1991-93 ja 1996-98 Chicago Bullsia.

Vuoden 1994 rookie-game (9:48min), rookieina mm. Webber, Penny Hardaway ja Sam Cassell:
http://www.youtube.com/watch?v=7EibTYaG5R0

Michiganin "Fab Five Freshmen" (mm. Webber, Jalen Rose, Juwan Howard, Jimmy King), joka pieksi ysärin alussa palloa koriin Naughty by Naturen tahdittamana:
http://www.youtube.com/watch?v=hGm0nOnu1uM

Lisää Chris Webberiä: tulokaskaudella Golden State Warriorsin paidassa esitetty päräyttävä donkki Charles Barkleyn edestä:
http://www.youtube.com/watch?v=I3qpJTE7vy8&feature=related

Larry "Grandmama" Johnson, Charlotte Hornets. Kaverin piti olla NBA:n uusi supertähti Shaquille O'Nealin ohella, mutta loukkaantumiset veivät kaverista parhaan terän. Ao. linkki sisältää alkuperäisen "Grandmama"-telkkarimainoksen:
http://www.youtube.com/watch?v=sTwQ0qYUKvg

Alla Larry Johnsonin ehkä kuuluisin suoritus New York Knicksin paidasta keväällä 1999, kolmonen and one konferenssifinaaleissa Indiana Pacersia vastaan. Kuuluu myös samaan kategoriaan NBA:n kaikkien aikojen kyseenalaisimpien virheiden kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=WA7JVEHbuG4&feature=related

Denver Nuggets pieksee Shawn Kempin ja Gary Paytonin Seattlen vuoden '94 pleijareiden ekalla kierroksella (ja jestas sentään, mikä leffatraileriääni tuolla juontajalla):
http://www.youtube.com/watch?v=8lakSEK-edQ

Samaiset vuoden '94 konferenssifinaalit, viides ottelu: Reggie Miller latoo Knicksiä kuonoon päätösjaksolla 25 pisteen edestä kuittaillen Spike Leelle joka korin jälkeen:
http://www.youtube.com/watch?v=u7L1lruNCfk

Grant Hill Detroit Pistonsissa. 25. ikävuottaan lähentelevät fanit saattavat vielä muistaa Hillin ajoilta, jolloin SLAM-lehti mainosti häntä nimikkeellä "Just Like Mike: Only Better." (Pahoitteluni tuosta imelästä stadionrockraidasta, joka soi videon taustalla.)
http://www.youtube.com/watch?v=Dhd5SWS8u4Y

Vielä Washington Bulletsissa pelatessaan Rex Chapman oli donkkikisassa. Ihan tosi, jätkät! Tosin Chapman muistettaneen parhaiten tästä haamuheitosta Seattlea vastaan, joka jotenkuten rakeisen kuvan takaa näkyy:
http://www.youtube.com/watch?v=mE5RGClCDp4&feature=related

Mario Elien "Kiss of Death" on yhtä lailla NBA-faneille tuttu clutch-heitto, mutta aina yhtä vakuuttava. Houston oli 1-3-tappioasemassa Phoenixia vastaan vuoden '95 konferenssin semifinaaleissa, mutta voitti viidennen matsin Elien heitolla. Houston voitti sarjan 4-3 ja lopulta mestaruuden:
http://www.youtube.com/watch?v=OnIy_NhcDFg

Kaikkien aikojen ensimmäinen todellinen suosikkijoukkueeni, Paytonin ja Kempin Seattle Supersonics, kärsi pari ikävää ensimmäisen kierroksen playoff-tappiota ja hävisi vuoden '96 finaalit Chicagolle. Olipahan kuitenkin perhanan viihdyttävää korista:
http://www.youtube.com/watch?v=CZE-tGAB4uI&feature=related

Miami Heat ja New York Knicks kohtasivat 1990-luvun puolivälin jälkeen n. joka ainoa vuosi pudotuspeleissä. Matsit päättyivät järjestäen 62-60, jonka lisäksi jokainen jäsen molemmista joukkueista treenaria ja maskottia myöten kävivät pelikielloissa liian kovien otteiden ansiosta. "Malice at the Palacen" lisäksi Heat-Knicks-playoff-sarja on tärkeä syyllinen siihen, miksi pilli soi nyky-NBA:ssa niin useasti:
http://www.youtube.com/watch?v=gGD_ym_hb1M

Brent Barry voitti NBA:n donkkikisan 1996. Ihan oikeasti.
http://www.youtube.com/watch?v=IiXVIFuQnQM

GHEORGE MURESAN!!
http://www.youtube.com/watch?v=b1qEBvPmI1s

NBA Live 1995. Ensimmäinen Live-peli, vielä edeltävänä vuonna sarja tunnettiin nimellä NBA Showdown. Kasiluokkalaisina jätkinä linnoittauduimme kaverin luokse koko viikonlopuksi pelaamaan niin realistisia matseja (virheet 100) kuin vähemmänkin realististia (Larry Johnsonin pistekeskiarvo 84,0).
http://www.youtube.com/watch?v=H0ItuXtAeTc

Allen Iverson vuonna 1997, ilman ensimmäistäkään tatuointia, jallittaa Michael Jordanin käytännössä ulos kentältä. Iversonin kehityskäyrä meni fanien silmissä jotakuinkin näin: 1997 Gangsteri - 2000 Sankari - 2005 Gangsteri - 2010 Gangsteri.
http://www.youtube.com/watch?v=YEmS8ZQIhTA

Stephon Marbury ja Kevin Garnett pelasivat Minnesota Timberwolvesissa kokonaiset puolitoista vuotta yhdessä parikymppisinä, ja jälki oli perhanan lupaavaa. Tämän jälkeen Marburyn ura alkoikin mennä alamäkeen ja Garnett hävisi 7-8 vuotta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella:
http://www.youtube.com/watch?v=45PnYMX9YsI

John Stockton rikkoi keväällä 1997 Utah Jazzin piiiitkän kuivan kauden ja vei viime hetken kolmosellaan Houston Rocketsia vastaan joukkueen finaaliin Chicagoa vastaan:
http://www.youtube.com/watch?v=Qobv8yUTJ_E

David Robinson palkittiin kaudella 1994/95 NBA:n MVP:na. Hakeem Olajuwon otti sen henkilökohtaisesti ja koulutti Robinsonia joka suunnalta kevään 1995 läntisen konferenssin finaaleissa:
http://www.youtube.com/watch?v=hW4uXlRGAF0

MTV Rock and Jock Basketball, vuosien 1991-96 Music TV:n vuotuinen showtapahtuma, joka osoitti sekä rapin että koriksen tulleen läntiseen populaarikulttuuriin jäädäkseen. Tämä tapahtui siis ennen niitä aikoja, kun MTV jakautui ensiksi MTV Europeksi, sitten MTV Nordiciksi ja lopulta nykyiseksi Reality-MTV:ksi.
http://www.youtube.com/watch?v=yHVmMM9GiGA

Kobe Bryant oli aivan ilmiömäinen lahjakkuus jo ysärin lopulla, mutta hänkin kaipasi melkoisesti takaiskuja ennen Lakersin 2000-luvun huippuaikoja. Tässä kavalkadi nuoren Koben airballeista Utahia vastaan keväällä 1998:
http://www.youtube.com/watch?v=H4pnPaZtO3c

Nick "The Quick" Van Exel toi katupelin NBA:han jo ennen Iversonia ja saavutti jopa hivenen menestystäkin Lakersin paidassa ysärillä. Jason Williamsin menestys sai Van Exelin sanomaan: "Jos minä pelaan samalla tavalla kuin hän, asiantuntijat kutsuvat minua katukorispelaajaksi ja gangsteriksi."
http://www.youtube.com/watch?v=a77Bh0vUPeY&feature=related

1990-luvun alkupuoliskolla New Jersey Nets oli yksi NBA:n mielenkiintoisimmista joukkueista. Valitettavasti Drazen Petrovic menehtyi autokolarissa, Kenny Anderson menetti järkensä ja Derrick Coleman kävi Hamburger Kingissä pari kertaa liikaa:
http://www.youtube.com/watch?v=uPZhVm0VfeE

Shaquille O'Neal oli Orlando Magicin aikoinaan raakile, mutta silti aivan ylivoimainen fysiikaltaan. Jos en ihan väärin muista, Shaq donkkasi kaudella 94/95 keskimäärin kuusi kertaa matsia kohden. Tässä kavalkadi ajoista ennen baby hookeja:
http://www.youtube.com/watch?v=GS5mIncSQf4

Aivan ysärin alulla Golden State Warriors pelasi nyky-Phoenix Sunsin kaltaista juoksukorista, jota johti "Run-TMC": Tim Hardaway, Mitch Richmond ja Chris Mullin:
http://www.youtube.com/watch?v=zvQGHI-0GiE&feature=fvst

Ja vielä loppuun pari jäätävähköä donkkia 90-luvun huippujoukkueiden aliarvostetuilta pointeilta. John Starks omistaa Michael Jordanin ja Kevin Johnson Hakeem Olajuwonin:
http://www.youtube.com/watch?v=7vzB8Ujf6Mo
http://www.youtube.com/watch?v=ifx_gRF-ouU

 

[Koripalloanalyytikko #1]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

I got only two words for ya: DICKEY SIMPKINS!!!
[youtube]LUMFdiK7_lQ[/youtube]

 

[TOP]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Kyllä pistää aina äimistelemään miten kova Shaq oli vuoteen 2003 Magic ajoista. Ei tuollaisia ihmisiä ole toista ollut edes olemassa fyysisesti, lähimmäs pääsee Oden joka on kaukana Shaqin tasosta. 20 vuotiaana lähes täydellinen koordinaatio pitkälle miehelle, peliäly, basic korinalusliikkeet hallinnassa ja siihen vielä älyttömät voimat päälle Lakers ajoille, tulee tippa melkein linssiin.

 

[dentseli]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Hienoa kamaa. Itsellekin jäänny toi 90-luku kultaisena mieleen, mutta varmasti johtuu vaan siitä et oli nuorempi ja aattelee et ennen kaikki oli paremmin. Lisäksi pelejä näki niin vähän se teki kyllä niistä todella erikoisia, nyt kun voi imuttaa joka matsin niin hohto menny.
http://www.youtube.com/watch?v=3AQ3IAriL0k&feature=related

 

[Sophistifunk]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Tajusin juuri, että tämän topicin otsikko on kuin suoraan joltain aikuisviihdesivustolta.

 

[Koripalloanalyytikko #1]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Nostalgiointien lomassa on kuitenkin hyvä muistaa, että 90-luvun koris oli pelillisesti erittäin heikkoa aikaa. Jordan toki teki siitä omalla laillaan ainutlaatuista, mutta kokonaisuudessaan sitä ei voi verrata 80-lukuun (Boston-Lakers, Bird-Magic) tai edes 2000-lukuun, jonka aikana useampi poikeuksellinen pelaaja on tätä peliä pelannut + lajin globalisoituminen.

 

[Sophistifunk]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Nostalgiointien lomassa on kuitenkin hyvä muistaa, että 90-luvun koris oli pelillisesti erittäin heikkoa aikaa. Jordan toki teki siitä omalla laillaan ainutlaatuista, mutta kokonaisuudessaan sitä ei voi verrata 80-lukuun (Boston-Lakers, Bird-Magic) tai edes 2000-lukuun, jonka aikana useampi poikeuksellinen pelaaja on tätä peliä pelannut + lajin globalisoituminen.

Komppaan osittain: Jordanin ensimmäisen eläköitymisen jälkeinen parivuotinen sekä kaudet 1998-2002 olivat pahimmillaan aikamoista tuubaa syystä jos toisestakin. Tähän aiheeseen käyminen vaatisi tosin vähintään lisensiaatin tutkielman, enkä viitsi ruotia täällä aihetta vain parilla lauseella, koska väärinymmärrys on fanatismin isoäiti. Sanotaanko vaikka niin, että niin nyky-NBA:lla kuin kahdenkymmenen vuoden takaisella oli omat sudenkuoppansa.

 

[RIP-City]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

'99 Knicks, mahtava tarina. Sprewell-fanina tätä oli mainiota seurata.

http://www.youtube.com/watch?v=5TUDx78lyC0

Tuossa eeppinen suoritus siltä eralta + recap Knicksin loppukaudesta.

 

[Sampsu]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Nostalgiointien lomassa on kuitenkin hyvä muistaa, että 90-luvun koris oli pelillisesti erittäin heikkoa aikaa. Jordan toki teki siitä omalla laillaan ainutlaatuista, mutta kokonaisuudessaan sitä ei voi verrata 80-lukuun (Boston-Lakers, Bird-Magic) tai edes 2000-lukuun, jonka aikana useampi poikeuksellinen pelaaja on tätä peliä pelannut + lajin globalisoituminen.

Nyt on kyllä pakko takertua. Jos tehtäisiin lista, niin kuvittelisin, että 90-luvulla oli enemmän ja poikkeuksellisimpia pelaajia. Tosin aika iso homma olisi miettiä kaikki kriteerit yms. ja lopputulos ei kuitenkaan olisi yksimielinen. Lets agree to disagree.

Eikös MJ=NBA:n globalisoituminen ? 2000-luvulla NBA on laajentunut paljon, mutta jos yrittää laittaa perspektiiviin, niin eikö 90-luku vie siinäkin voiton ?

Ps. Nyt tuli aikamoista jossittelua ja epäröintiä. Haavoittuvaista tekstiä. Vastapalloon potkaisu olisi suositeltavaa nyt.

 

[Koripalloanalyytikko #1]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Tarkoitin globalisoitumisella europelaajien kehittymistä riittävälle tasolle ja laajamittaista saapumista liigaan.

Esimerkkejä 90-luvun laadukkaista joukkueista Bullsien takana?

 

[DH12-Superman]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Esimerkkejä 90-luvun laadukkaista joukkueista Bullsien takana?

Kelpaako Jazz? Olivat joka vuonna playoffseissa, 2 kertaa finaaleissa ja ehkäpä vuosikymmenen legendaarisin pelaaja duo. (jossa takapelaaja ja korinaluspelaaja.) Stockton All-Time leader stiileissä ja passeissa, tilastoissa siis kaikkien aikoijen pointti (?) ja Karl Malone yksi vahvimmista ja parhaista power forwardeista ikinä, mielestäni paras.

E: Knicks !

 

[Sampsu]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Ehkä juuri se "laadukkaitten" joukkueiden vähyys korosti niitä loistavia yksilöitä, joita silloin nähtiin. He olivat johtajia ja heidän merkitys joukkueilleen oli suunnaton. Yksilöt jäävät ihmisten mieleen, silloin kun yksi joukkue tuhoaa muut.

 

[Koripalloanalyytikko #1]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Kelpaako Jazz?

Toki...

 

[Superman2]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Itse aloitin NBa:n seuraamisen 90-luvulla ja myöhemmin jäänyt mieleen oman suosikkini KEmpin ja Paytonin Supersonics. Oli se kyllä nättiä koripalloa. Voi vain jäädä miettimään minkälainen superstara olisi Drazen Petrovicista olisi tullut, jos elämä ei olisi traagisesti päättynyt.

 

[TOP]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Nostalgiointien lomassa on kuitenkin hyvä muistaa, että 90-luvun koris oli pelillisesti erittäin heikkoa aikaa. Jordan toki teki siitä omalla laillaan ainutlaatuista, mutta kokonaisuudessaan sitä ei voi verrata 80-lukuun (Boston-Lakers, Bird-Magic) tai edes 2000-lukuun, jonka aikana useampi poikeuksellinen pelaaja on tätä peliä pelannut + lajin globalisoituminen.

I disagree. Tosin olenkin ikuinen (80-)90-luvun 'hardball'- fani.

Enpä nyt kuitenkaan menisi nostamaan 80-lukua niin korkealle kun siellä oli silminnähden fyysisesti heikompia kavereita korkealla kuin nykyään ja 90-luvulla. Esimerkiksi Rambis ja McHale. Nuo kaverit tuskin pärjäisivät enää kentillä kuten silloin, McHalen voisi sanoa jopa dominoineen. Nyt uskon että pitäjiä löytyisi joka joukkueesta. Vasta loppuvuosina alkoi fyysisestikkin taso nousemaan, eli Detroitin valta-aikoina kun Bad Boys oli mukana. Silloin oli käännekohta jolloin fysiikalla alkoi olemaan ehkä jopa enemmän merkitystä kuin taidoilla, kun kaikki oli kuitenkin taidollisesti kovia.

2000-luku ei ole sen kummempi kuin 90-lukukaan, sentteripelin merkitys on vain heikentynyt ja nopeuden arvostus on noussut. Siksi SF paikalla nähdään useammin kuin ennen yli 206 cm pelaajia jotka olisi ennen keskittyneet PF-C pelaamiseen. Globalisaatio ei ole muuttanut NBAta taidollisesti, nyt siellä vaan on enemmän Eurooppalaisia.

 

[dentseli]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

don megalla on hyvä pointti tossa fyysisyydessä. ärsyttää joskus ku hehkutetaan aina sitä miten chamberlainki on kaikkien aikojen vahvin pelaaja. sit ku katto jotain espn classic matsia, niin näytti enemmän et ne vastustajat oli heikkoja. Ei kaveri kyllä enää 50 pistestä per peli tekis lähellekkää. Tosiasia on se et legendat on yliarvostettuja. Jordan oli kova, mutta vähän liian kova niin se ärsytti silloin.

 

[WorldBeFree]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

don megalla on hyvä pointti tossa fyysisyydessä. ärsyttää joskus ku hehkutetaan aina sitä miten chamberlainki on kaikkien aikojen vahvin pelaaja. sit ku katto jotain espn classic matsia, niin näytti enemmän et ne vastustajat oli heikkoja. Ei kaveri kyllä enää 50 pistestä per peli tekis lähellekkää. Tosiasia on se et legendat on yliarvostettuja. Jordan oli kova, mutta vähän liian kova niin se ärsytti silloin.

Chamberlain oli omaan aikaansa verrattuna fyysisesti dominoivin pelaaja. Menneiden aikojen legenda pelaajia pitää tarkastella oikeassa kontekstissa, sillä toki ennen pärjäsi "helpommalla" mutta harjoittelu ynm. oli heikompi tasoista... Jokainen pelaaja kilpailee omien aikalaistensa kanssa.

 

[Sophistifunk]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Eri vuosikymmenten starojen vertailu on aina hankalaa.

Vaikka Wilt the Stilt pelasi käytännössä 203-senttisiä, 95-kiloisia kavereita vastaan, pitää muistaa, että Wilt dominoi vanhoilla päivillään nuorta Artis Gilmorea... joka dominoi vanhoilla päivillään nuorta Patrick Ewingia...joka oli vanhoilla päivillään aika lailla tasainen nuoren Shaquille O'Nealin kanssa...joka dominoi "vanhoilla" päivillään Yao Mingia.

Lueskelin tuossa toiseksi uusinta SLAMia, eli tuota how to -numeroa, jossa oli jälleen kerran jonkin 50/60-luvuilla pelanneen patun rehvastelua siitä, kuinka naurettavaa neitipeliä NBA nykyisin on, ja että Kobe Bryant ei saisi yhtään ilmaista layupia hänen aikanaan. Minusta tuntuu, että tuo "pelin entisaikojen kovuus" etenee niin kuin dawkinslaiset meemit. Jos ko. meemiin on uskominen, olisivat Charles Oakley ja Anthony Mason olleet kilttejä pyhäkoulupoikia George Mikanin suuruuden aikoina, ja tuskinpa asia ihan niinkään on. Ainakin omiin silmiini mm. 2000-luvun puolenvälin pleijarit (San Antonio, Detroit, Indiana, Lakers) ovat olleet melkoista rappausta, hakkausta ja käsille pieksentää, vaikka eivät ihan verrattavissa Pat Rileyn Heatin ja Jeff van Gundyn Knicksin matseihin. Hyökkäyspelaajia suojellaan tätä nykyä vähän liikaa, mutta pragmatistisen kehitysopin mukaisesti kehitystä ei voi tapahtua ilman ajoittaisia harha-askelia.

Tämä muuten ei ole Euroliiga vs. NBA -kamppailuun liittyvä pointti, mutta on jännää, miten europelaajia aina syytetään pehmeydestä, vaikka ääriesimerkkien mukaan Euroliiga on vankilakorista ja NBA neitipeliä. Toisaalta Childressin ja Jenningsin kaltaisten kavereiden hankaluudet Euroopassa tuntuvat johtuvan juuri siitä, että Euroopassa hyökkäyspelaajaa ei nosteta niin isoon arvoon kuin jenkeissä.

 

[Koripalloanalyytikko #1]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Aikansa kutakin. 90-luvun pelaajat eivät pärjää vertailussa nykypäivän pelaajiin. Silloin kuitenkin pelattiin eri säännöillä ja peli oli fyysisempää kuin nykyään, joten aikakausi on saanut kovan pelin leiman itselleen. Kaikesta huolimatta peli oli silloin todella rumaa, pisteitä tehtiin vähemmän, upeita pelaajatyyppejä oli vähemmän kuin nykyään, eikä Bullseille ollut kunnon haastajia.

 

[undulaatti]

Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta

Minähän en asiasta mitään tiedä, mutta Bill Simmonsin uusimmassa kirjassa (TBOB) on erinomainen kirjoitus Chamberlainin todellisesta tasosta sekä fani-yhteisön yliarvostamisesta huikeiden tilastojen vuoksi. Toisaalta Simmonsin mielipide ei liene Boston-fanina kovinkaan objektiivinen, kaiken maailman Russell-Chamerlain debatit huomioiden.