- Viestejä
- 2 819
Vs: 19-Naughties! Fiilistelyä 90-luvun NBA:sta
Koripalloanalyytikon kommentti siitä, että Bullsille ei löytynyt kunnon haastajia, on kyllä totta. Sanotaanhan, että Houston Rocketsin mestaruudet olisivat jääneet tulematta, jos Jordan ei olisi lähtenyt varhaiseläkkeelle, ja Olajuwon itse on Sporting Newsin haastattelussa kiittänyt Allahia tästä. Mutta kertooko se enemmän kuitenkin Jordanin ja Bullsin uskomattoman kovasta tasosta? Onko Bullsin vuoden 95/96 joukkue kaikkien aikojen paras NBA-joukkue? Uskon, että Jordanin, Pippenin ja Rodmanin kaltaisten lahjakkuuksien saaminen samaan ketjuun on yksinkertaisesti poikkeuksellista. Magic Johnson, James Worthy ja Kareem Abdul-Jabbar muodostavat ehkä ainoan verrattavissa olevan kolmikon.
Luulen, että yksikään pelaaja ei tulevaisuudessa tule omissa silmissäni ylittämään Michael Jordanin arvoa, mutta vaikka telkkari kuinka syytäisi ESPN Classic -matseja, joku v. 2000 syntynyt ei parikymppisenä tule yksinkertaisesti ymmärtämään Jordanin kovuutta - hänelle LeBron James tulee olemaan suuruuden mittari. Mutta sehän on ihan luonnollista. Vielä Bullsin ensimmäisen three-peatin jälkeen Jordania arvosteltiin mitä moninaisimmista syistä; milloin hän oli palloahne, milloin ylimielinen ja milloin, kuten Detroit Pistonsin kannattajat sanoivat, sääntöjä muutettiin hänen edukseen.
Tämän päivän Kobe/LeBron-dissaajat käyttävät muuten ihan samoja argumentteja. Vaikka niissä varmasti onkin osa totuutta, ainahan on toinen puoli.
Jos nyt vielä ysäriä muisteltaisiin, niin listaltani unohtui Isaiah Rider! Toinen tärkeä pointti oli se, että 90-luku oli täälläkin mainittu isojen senttereiden aikakausi. Nykykoripalloa suitsutetaan siitä, että jokaisen on pystyttävä pelaamaan jokaista pelipaikkaa, mutta fakta on se, että jos tänä päivänä jostain kypsyisi vielä Hakeemin, Ewingin tai Shaqin kaltainen dominoiva sentteri, joutuisivat vastustajat muuttamaan pelitapaansa ihan pelkästään vitospaikan miehen läsnäolon johdosta.
Ysärisenttereiden lista on päätä huimaava: staroja Hakeem Olajuwon, Patrick Ewing ja David Robinson, nuoria tähtiä Alonzo Mourning, Dikembe Mutombo ja Shaq O'Neal sekä vielä "kakkostason senttereitä" Brad Daugherty, Rik Smits, Vlade Divac ja Luc Longley.
Koripalloanalyytikon kommentti siitä, että Bullsille ei löytynyt kunnon haastajia, on kyllä totta. Sanotaanhan, että Houston Rocketsin mestaruudet olisivat jääneet tulematta, jos Jordan ei olisi lähtenyt varhaiseläkkeelle, ja Olajuwon itse on Sporting Newsin haastattelussa kiittänyt Allahia tästä. Mutta kertooko se enemmän kuitenkin Jordanin ja Bullsin uskomattoman kovasta tasosta? Onko Bullsin vuoden 95/96 joukkue kaikkien aikojen paras NBA-joukkue? Uskon, että Jordanin, Pippenin ja Rodmanin kaltaisten lahjakkuuksien saaminen samaan ketjuun on yksinkertaisesti poikkeuksellista. Magic Johnson, James Worthy ja Kareem Abdul-Jabbar muodostavat ehkä ainoan verrattavissa olevan kolmikon.
Luulen, että yksikään pelaaja ei tulevaisuudessa tule omissa silmissäni ylittämään Michael Jordanin arvoa, mutta vaikka telkkari kuinka syytäisi ESPN Classic -matseja, joku v. 2000 syntynyt ei parikymppisenä tule yksinkertaisesti ymmärtämään Jordanin kovuutta - hänelle LeBron James tulee olemaan suuruuden mittari. Mutta sehän on ihan luonnollista. Vielä Bullsin ensimmäisen three-peatin jälkeen Jordania arvosteltiin mitä moninaisimmista syistä; milloin hän oli palloahne, milloin ylimielinen ja milloin, kuten Detroit Pistonsin kannattajat sanoivat, sääntöjä muutettiin hänen edukseen.
Tämän päivän Kobe/LeBron-dissaajat käyttävät muuten ihan samoja argumentteja. Vaikka niissä varmasti onkin osa totuutta, ainahan on toinen puoli.
Jos nyt vielä ysäriä muisteltaisiin, niin listaltani unohtui Isaiah Rider! Toinen tärkeä pointti oli se, että 90-luku oli täälläkin mainittu isojen senttereiden aikakausi. Nykykoripalloa suitsutetaan siitä, että jokaisen on pystyttävä pelaamaan jokaista pelipaikkaa, mutta fakta on se, että jos tänä päivänä jostain kypsyisi vielä Hakeemin, Ewingin tai Shaqin kaltainen dominoiva sentteri, joutuisivat vastustajat muuttamaan pelitapaansa ihan pelkästään vitospaikan miehen läsnäolon johdosta.
Ysärisenttereiden lista on päätä huimaava: staroja Hakeem Olajuwon, Patrick Ewing ja David Robinson, nuoria tähtiä Alonzo Mourning, Dikembe Mutombo ja Shaq O'Neal sekä vielä "kakkostason senttereitä" Brad Daugherty, Rik Smits, Vlade Divac ja Luc Longley.
