Vs: 2013 NBA draft
Pika-analyysit tulikin jo ulostettua twitterissä, mutta tässä hiukan kattavammat mietteet joukkueittain. En esitäkään olevani asiantuntija valtaosan tulokkaista suhteen, mutta minua kiinnostaakin enemmän se, miten istuvat varanneen joukkueen suunnitelmiin.
Atlanta: (Lucas Nogueira C, Dennis Schroeder PG, Mike Muscala PF, Raul Neto PG) Kahden pointin varaus tietänee hyvästejä Jeff Teaguelle. Sekä Schroeder että Neto omaavat kokemusta eurokoriksesta ja potentiaalia hyviksi liigapelaajiksi. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä valmis auttamaan Atlantaa voittamaan. Nogueiran pitäisi olla pitkäikäinen ratkaisu sentteriksi Al Horfordin rinnalle, mutta ei varmaankaan vielä ensi kaudella. Muscala puolestaan täydentää isojen miesten rotaation kypsänä hyökkäyspään pelaajana. Jos (kun) Teague ja Josh Smith kävelee, Atlanta pohjustaa ensi kaudella ja hakee tähtipotentiaalia omaavaa rakennuspalikkaa ensi kesänä joko varaustilaisuuden tai vapaaherramarkkinoiden kautta, jossa on rutkasti ullakkotilaa käytössä.
Boston: (Kelly Olynyk PF, Colton Iverson C) Olynyk olisi ollut pätevä palanen Celticsiin, jos vanha pumppu olisi pidetty vielä kasassa. Kun päätös oli kuitenkin räjäyttää koko pakka, aiheuttaa valinta jonkin verran päälaen raapimista, sillä Olynyk on ennemmin "kypsä roolipelaaja" kuin "raaka lupaus". Esimerkiksi Giannis Antetokounmpo olisi ollut innostavampi upporikas/rutiköyhä -valinta. Bostonin suunnitelmista kirjoittelin tarkemmin omassa ketjussaan.
Brooklyn: (Mason Plumlee F/C) Plumlee on urheilullinen varamies Brook Lopezille, mutta ei yhtään sen enempää. Varaus jäi kokonaan Netsin suurkaupan varjoon, josta lienee aihetta kirjoitella laajemmin joskus muulloin.
Charlotte: (Cody Zeller PF) Zellerin varaus sopii hyvin Bobcatsille tavaramerkiksi muodostuneeseen toimintatapaan varata suurelle yleisölle tuttuja nimiä, vaikka selvästi potentiaalisempiakin pelaajia olisi tarjolla. Valitettavasti vain tällaisilla pelaajilla ei NBA:ssa juurikaan pelejä voiteta, joten pään seinään hakkaaminen olisi syytä lopettaa. Pelaajana sinänsä Zellerissä ei ole mitään vikaa ja voisinkin hyvin kuvitella hänet parin vuoden päästä voittavan joukkueen kolmosoptiona. Valitettavasti vain kisuilta puuttuu edelleenkin ne ykkös- ja kakkosoptiot.
Chicago: (Tony Snell SF, Erik Murphy PF) Bulls on jo vuosia etsinyt 3D-miestä kakkospaikalle ja Snell on viimeisin yrittäjän. Allen Crabbe ja Reggie Bullock olisivat olleet huomattavasti varmempia valintoja, mutta toisaalta Snell omaa näitä enemmän potentiaalia. Melkoista riskipeliä siis, ottaen huomioon Chicagon olevan varteenotettava haastaja Miamille Derrick Rosen kuntoutuessa. Suomi-Erkillä on kaikki edellytykset auttaa joukkuetta kenttää levittävänä roolipelaajana, joka tulee penkiltä Noahin, Boozerin ja Gibsonin takaa.
Cleveland: (Anthony Bennett F, Sergey Karasev G/F, Carrick Felix SG) Cavaliersin varaustilaisuutta voisi pitää erittäin onnistuneena...jos se vain olisi yhden pelaajan päässä mestaruushaaveista. Bennett, Karasev ja Felix ovat kaikki taidoiltaan melko kypsiä pelureita, joilla on edellytykset auttaa joukkuetta jo tulevalla kaudella. Mielestäni Cleveland olisi kuitenkin kaivannut ennemmin potentiaalista tähteä Irvingin rinnalle. Bennett edustaa samaa kombolaiturin pelaajatyyppiä kuin Tristan Thompson, joten on mielenkiintoista seurata millaisiksi miesten roolit muodostuvat. Karasev muodostaa Dion Waitersin kanssa hyvän kakkospaikan rotaation, johon Felix liittyy puolustpään eksperttinä. Tulevat liikkeet tulevat kertomaan paljon siitä, onko Clevelandilla olemassa minkäänlaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa.
Dallas: (Shane Larkin PG, Ricardo Ledo SG) Varaustilaisuuden manööverit osoittautuvat menestyksekkääksi, jos Chris Paul tai Dwight Howard ui vapaaherrarysään. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että Dallas jää jälleen kerran lehdellä soittelemaan. Larkin on potentiaalisesti rikkaan miehen Darren Collison, eli alemman puoliskon aloittava pointti. Ledosta voi puolestaan hyvinkin kehittyä All Star -tason heittävä takamies - tai sitten pelaa vuoden päästä Kiinan kakkosliiga. Neljän euron petsivihjeenä suosittelin laittamaan rahat jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Kysymysmerkkejä on Mavericksin ympärillä ilmassa kuitenkin vielä niin paljon, että iso kuva jää edelleen hämäräksi.
Denver: (Erik Green G, Joffrey Lauvergne F) Nuggets vahvisti nelospaikkaa ja raivasi JaVale McGeelle lisää peliaikaa vaihtamalla Kosta Koufosin Darrell Arthuriin. Varauksista ei ole vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Todennäköisesti eivät mahdu pelaavaan kokoonpanoon, jos edes joukkueeseen.
Detroit: (Kentavious Caldwell-Pope SG, Tony Mitchell F, Peyton Siva PG) Detroitilta puuttuu edelleen aloittava pointti, mutta muuten on kasassa ihan mielenkiintoinen nuori runko. Caldwell-Pope on mitat täyttävä ja erittäin hyvin heittävä kakkospaikan pelaaja, joka auttaa tekemään tilaa Monroelle ja Drummondille. Mitchell on todella lahjakas, luonnevikaisena pidetty peluri, jonka tulevaisuus lienee fyysisenä kombolaiturina. Sivalla on potentiaalia penkiltä energiaa tuovaksi kakkospointiksi. Pitkän tarpomisen jälken on Pistons-faneilla jälleen aihetta innostumiseen.
Golden State: (Nemanja Nedovic G) Tulivoimainen hyökkäyspään pelaaja penkille ja vakuutus Jarret Jackin poistumisen varalta. Kunniamaininta manöövereistä, joilla Nedovic saatiin haalittua tulevalla kakkoskierroksen varauksella.
Houston: (Isaiah Canaan G) Houstonin pointtiosastolla on ruuhkaa, mutta tiettävästi kaikki ovat kaupan, joten tarkempaan analyysiin on syytä ryhtyä vasta tuolileikin tauottua. Canaan on joka tapauksessa ykköskierrostason lahjakkuus, joka on kuin tehty Rocketsin pelitapaan.
Indiana: (Solomon Hill SF) Jeesusteippi, joka voi ehkä mahtua kokoonpanoon. Toisaalta Indianalla on usein ollut tapana osua hämmästystä aiheuttaneilla varauksillaan.
Los Angeles Clippers: (Reggie Bullock G/F) Erinomainen valinta joukkueelta, joka pitää tosissaan itseään mestaruussuosikkina. Heittää ja puolustaa hyvin, mitkä ovat roolipelaajan tärkeimmät ominaisuudet. Todennäköinen aloitusviisikon mies ensimmäisestä päivästä lähtien ja musta hevonen vuoden tulokas -kisaan.
Los Angeles Lakers: (Ryan Kelly PF) Taitava kaarinelonen, jota Lakers-fanit pitävät Nowitzkin uutena tulemisena. Kaksi merkittävää puutetta: ei pysy millään ehjänä, eikä välttämättä omaa riittäviä fyysisiä ominaisuuksia NBA:ssa pelaamiseen.
Memphis: (Jamaal Franklin G/F, Janis Timma F) Kosta Koufosin kaappaus Darrell Arthurilla oli todellinen ryöstö ja nyt Grizzliesillä on kasassa ehkä liigan kovin etukenttä (Gasol, Z-Bo, Koufos, Ed Davis). Franklin haiskahtaa kovasti Tony Allenin manttelinperijältä heittorajoitteisena puolustuspään spesialistina.
Miami: (James Ennis SF) Jos Ennis tulee pelaamaan yhtään merkityksellistä minuuttia tulevalla kaudella, on South Beachilla jotain pahasti pielessä.
Milwaukee: (Giannis Antetokounmpo F, Nate Wolters PG) Antetokounmpo on ultimaattinen upporikas/rutiköyhä -varaus, josta olisi teeskentelyä väittää tietävänsä yhtään sen enempää. Wolters on tulivoimainen kakkospointti, jonka rooli selviää tarkemmin pölyn laskeudutta Brandon Jenningsin, Monta Ellisin ja J.J. Redickin ympärillä.
Minnesota: (Shabazz Muhammad G/F, Gorgui Dieng C, Lorenzo Brown G, Bojan Dubljevic F) Muhammad voi hyvinkin olla varaustilaisuuden kovin ryöstö ja kolmospaikan korintekijä, jota Timberwolves on vuosia etsinyt. Erinomainen lisäys joukkueeseen. Dieng vaikuttaa kovasti Greg Stiemsman kadonneelta, pari vuotta nuoremmalta veljeltä, niin samantyyppisiä miesten vahvuudet (ja valitettavasti myös potentiaali) on. Brown on se kiintiöpointti, joka Minnesotan on joka vuosi varattava. Dubljevicistä voi olla iloa joskus tulevaisuudessa kaarinelosena.
New Orleans: (Pierre Jackson PG) Pelicansilla oli iso aukko tärkeimmällä pelipaikalla ja täytti sen parhaalla saatavissa olevalla pelaajalla, Jrue Holidaylla. Jackson on pienikokoinen, mutta omaa kaikki edellytykset kehittyä tulivoimaiseksi kakkospointiksi. Holiday-Gordon-Anderson-Davis runko täydennettynä Jacksonilla, Greivis Vasquezilla, Austi Riversilla, Jason Smithilla ja Robin Lopezilla on erittäin mielenkiintoinen. Ilman riskejä ei kuitenkaan tähän päästy, sillä 2014 ykköskierroksen varaus voi osoittautua todella arvokkaaksi, ellei Pelikaani lähde toivotusti lentoon ja Nerlens Noelista voi hyvin kehittyä Philadelphiassa tähtipelaaja.
New York: (Tim Hardaway Jr. SG) Yksi syöttöpakoinen heittäjä lisää, vaikka ihan hyvä peluri onkin.
Oklahoma City: (Steven Adams C, Andre Roberson F, Alex Abrines SG, Grant Jerrett F) Todella mielenkiintoinen saalis, joka tarjoaa vähän kaikkea. Adamsilla on potentiaalia kehittyä erinomaiseksi puolustavaksi sentteriksi, eikä OKC enempää viitospaikalta kaipaakaan. Tietänee Perkinsin lähtölaskennan alkamista. Roberson on fyysinen kombolaituri, joka tuo energiaa penkiltä ja taistelee Durantin varamiehen roolista yhdessä Perry Jonesin kanssa. Abrines saa vielä rauhassa kasvaa Espanjassa ja omaa jopa viisikkotason potentiaalia. Jerrett on mahdollisesti se kaarinelonen, jota OKC on kaivannut tuomaan uusia vaihtoehtoja kokoonpanoon. Thunder on kerännyt Westbrook-Durant-Ibaka rungon ympärille kunnioitettavan lauman nuoria, lahjakkaita ja edullisia lupauksia. Jos siitä edes osa kehittyy toivotulla tavalla, on OKC:n tulevaisuus äärimmäisen valoisa.
Orlando: (Victor Oladipo SG, Romero Osby F) Orlandon tulevaisuus tullaan rakentamaan Oladipon, Tobias Harrisin, Mo Harklessin, Andrew Nicholsonin ja Nikola Vucevicin harteille. Ensi kesänä lisätään vielä yksi palanen (mielellään huippuluokan pointti) ja sitten voidaan lähteä muokkaamaan Magicista voittavaa joukkuetta.
Philadelphia: (Nerlens Noel F/C, Michael Carter-Williams G, Arsalan Kazemi F) Sixers lisäsi mahdollisesti kolme avausviisikon kulmakiveä tulevaisuuden joukkueeseensa (Noel, Carter-Williams ja Pelicansin 2014 varaus) ja sanoutui julkisesti irti masentavasta Evan Turner-Andrew Bynum rungosta. Tulee lisäksi varamaan omalla varauksellaan ensimmäisten joukossa ensi kesän varaustilaisuudesta. Jälleenrakennuksessa tullaan jatkossa seuraamaan Philadelphian mallia ja liput Sixersin voittokulkueeseen on jo myynnissä.
Phoenix: (Alex Len C, Archie Goodwin SG, Alex Oriakhi F) Tässä on malliesimerkki siitä, miten huonojen joukkueiden tulisi varata! Len ja Goodwin ovat molemmat vielä raakileita, mutta omaavat todella kovan potentiaalin. Parhaassa tapauksessa on jälleenrakennuselle asetettu kaksi kulmakiveä ja huonoimmassakin tapauksessa saadaan tulevina vuosina yrittää uudestaan ensimmäisten joukossa. Onko tämä vihdoin Sunsin auringonnousu?
Portland: (C.J. McCollum G, Allen Crabbe SG, Jeff Withey C, Marko Todorovic PF) Erinomaien saalis Blazersiltakin ja ihmettelen kovasti, jos Aldridge hinkuu edelleen ulos. McCollum tulee muodostamaan yhdessä Damien Lillardin kanssa yhden liigan pelottavimmista takakentistä, jossa molemmilla on kokoa ja taitoa pelata kumpaakin paikkaa. Crabbe on ehkä vuosikerran paras heittäjä ja sopii roolipelaajaksi aivan täydellisesti. Witheyn pitäisi olla välittömästi 15-20 min/peli luotettava puolustuspään sentteri (tuskin koskaan sen enempää) ja Todorovicista voi hyvinkin kypsyä Euroopassa mitat täyttävä nelospaikan pelaaja Aldridgea huilauttamaan. En ihmettelis, jos Portland on parin vuoden päästä vakavasti otettava haastaja lännen pudotuspelikamppailuissa.
Sacramento: (Ben McLemore SG, Ray McCallum PG) McLemore seitsemännellä varauksella on ryöstö, mutta paljon on kiinni siitä, pystyykö Kings koulimaan miehestä tähden. Historian valossa on pakko suhtautua pessimistisesti, mutta joskus se on kai auringon paistettava Sacramenton risukasaankin? McCallumille voi hyvinkin olla tarjolla merkittävä rooli, sillä Kings on perinteisesti kärsinyt kroonisesta pointtipulasta aina Mike Bibby siirryttyä vehreämmille metsästysmaille.
San Antonio: (Livio Jean-Charles F, Deshaun Thomas F) Niin Spursin näköinen varaustilaisuus. Kummastakaan kaverista tuskin kuullaan mitään pariin vuoteen, mutta hämmästyykö enää kukaan, jos pelaavat muutaman vuoden päästä pudotuspeleissä avainminuutteja?
Toronto: Varaustilaisuuden saldo oli yhtä synkeä kuin nykyinen kokoonpanokin.
Utah: (Trey Burke PG, Rudy Gobert C) Stockton-Malone 2.0? Tuskin, mutta olisiko Burke vihdoinkin sen pitkän aikavälin ratkaisu ykköspaikalle, joka Deron Williamsin piti olla? Gobert on järkyttävän ylettyvä ja hänestä voi vielä kypsyä melkein mitä vaan. Jazzinkin suhteen on tarkemmat spekulaatiot syytä säästä siihen, kun ollaan nähty miten operoi vapaaherramarkkinoilla.
Washington: (Otto Porter SF, Glen Rice Jr. G/F) Porter oli ehkäpä koko varaustilaisuuden luontevin valinta: Wizardsilla oli kolmospaikalla ammottava aukko ja Porter oli kuin tehty siihen rooliin. John Wall-Bradley Beal-Otto Porter -kolmikon kasvaminen yhdessä tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa ja jälleenrakennuksen fokus voidaan siirtää etukentälle. Rice on potentiaalinen ryöstö toisella kierroksella, mutta sopii myös Washingtonin perinteeseen luonnevikaisten pelurien tyyssijana.
