Vs: 2015 NBA Draft
Perinteinen ensivaikutelmakatsaus varaustilaisuuden satoon. Aloitetaan itäisestä konferenssista ja läntinen seuraa perässä "kohtapuoliin".
Alkuun muutama yleisen tason linjaus varaustilaisuudesta yleensä. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kärkikymmenikössä saa melko varmasti aloitusviisikkokaliiberin pelaajan sekä varauksilla 10-20 joko korkean potentiaalin ja riskin pelaajan tai hyvän roolipelaajan. Sen jälkeen meneekin jo melkoiseksi lottoamiseksi ja suurimmasta osasta kakkoskierroksen varauksia ei kuulla enää koskaan varaustilaisuuden jälkeen. Lisäksi pelaajien, jotka ovat "heti valmiita pelaamaan" varaaminen lupaavampien tyyppien kustannuksella on pääsääntöisesti melkoisen pöhköä kahdesta syystä: ensinnäkin yksikään NCAA- tai europelaaja ei ole heti valmis NBA-korikseen ja toiseksikin Helon HetiValmiit eivät tuppaa ajan kanssakaan kehittymään profiilipelaajiksi, joten aukko kokoonpanossa säilyy varauksesta huolimatta. Poikkeuksiakin toki on, mutta ne ovat nimenomaan poikkeuksia.
Tässä tarkastella pelaajien sopivuutta joukkueisiinsa pääosin ominaisuuksien perusteella, sillä en voi väittää tuntevani tulokasvuosikertaa niin hyvin, että lähtisin kovin varmalla kädellä maalaamaan tulevaa urakehitystä.
Atlanta Hawks (Marcus Eriksson, Dimitrios Agravanis)
Atlantan ykköskierroksen varaus vaihtui Tim Hardaway Jr:iin, jonka pitäisi ilmeisesti olla vakuutus DeMarre Carrollin lähdön varalta. Junior vaan sopii heikosti 3D-miehen rooliin, koska ei osaa puolustaa ja heittääkin mieluummin kuin hyvin. Carrollin jatkaessa Hardawaykin istuisi luontevampaan kakkosviisikon rooliin, mutta joka tapauksessa kauppa saa raapimaan päätään, sillä lupaavia 3D-miehiä olisi ollut Atlantan varauksella saatavissa. Erikssonille plussaa ruotsalaisuudesta ja heittovoimasta, mutta jää nähtäväksi, riittävätkö muut ominaisuudet NBA:han asti.
Agravaniksen NBA-näkymistä ei juuri kukaan tunnu osaavan sanoa juuri mitään, joten en yritä minäkään.
Atlantan terassikauden varsinainen fokus tulee olemaan siinä, mitä tehdään omien vapaaherrojen Carrollin, Paul Millsapin sekä Pero Anticin kanssa, mutta varaustilaisuus ei juurikaan onnistunut kuromaan Clevelandin etumatkaa kiinni.
Boston Celtics (Terry Rozier, R.J. Hunter, Jordan Mickey, Marcus Thornton)
Rozier tuntuu sopivan Celticsin suosimaan pelaajatyyppiin: iso ja fyysinen takamies, joka loistaa puolustuspäässä, mutta ei kolmosen kaaren takana. Samoilla sanoilla voisi kuvailla myös Marcus Smartia ja Avery Bradleyta - sekä Evan Turneriakin, jos puolustus jätetään pois. Kun palettiin lisätään erinomaisen heittäjän maineessa kulkeva Hunter sekä viime vuoden ykköskierroksen varaus James Young, alkaa takakentän rotaatio olla kasassa. Etukentän osalta on palaset pahemmin sekaisin, mutta siltä osin käännettäneen katse vapaaherramarkkinoille. DeAndre Jordan ja Kevin Love näyttäisivät esimerkiksi hyvältä Celtics-vihreissä - kuten lähes kaikkialla muuallakin.
Mickey on alimittainen nelospaikan korivahti ja Thornton kuulostaa hyvin samanlaiselta pelaajatyypiltä kuin kaimansakin - joka valitettavasti ei palloile enää Celticsissä. Korivahdeista ja heittotaidosta on Bostonissa ollut pulaa, joten molemmat täydentävät ainakin paperilla ihan hyvin Celtics-miehistöä.
Brooklyn Nets (Rondae Hollis-Jefferson, Chris McCullough, Juan Vaulet)
Lisäksi Brooklyn luopui Mason Plumleesta ja sai paluupostissa Steve Blaken. Hollis-Jefferson on ylettyvä ja urheilullinen yleispelaaja, joka tekee kaikkea muuta kuin tukuittain pisteitä. McCullough on riski, joka Brooklynin (jonka ensi vuoden ykköskierroksen varaus menee Bostoniin) ehdottomasti kannatti ottaa: huippulahjakas nelospaikan pelaaja, joka terveenä olisi hätyytellyt kärkikymmenikköä. McCullough on ensi kauden varmuudella sivussa. Vaulet on urheilullinen argentiinalainen ilman heiton kantamaa, eikä todennäköisesti palloile Nets-paidassa ainakaan vielä ensi kaudella.
Hollis-Jefferson ja McCullough muodostavat ihan kivan rungon yhdessä Bojan Bogdanovicin ja Brook Lopezin (mikäli jatkaa Netsissä) kanssa, mutta apuvoimia saadaan odottaa vielä tovi. Vapaaherroihin on varaa vasta kesällä 2017, kun Joe Johnsonin sekä Deron Williamsin sopimukset ovat päättyneet ja oma ykköskierroksen varaus on seuraavan kerran käytössä 2019.
Charlotte Hornets (Frank "The Tank" Kaminsky)
Charlotten lupaava nousu katkesi Josh McBobin poistumiseen ja Lancen sisääntuloon. Lance on nyt Clippersissä ja McBobin jättämää aukkoa täyttämään varattiin Kaminskyn. Kaminsky istuu hyvänä heittäjän hyvin sentterin paikalle MKG:n ja Al Jeffersonin miehittämään viisikkoon. Bismack Biyombo, Cody Zeller ja Spencer Hawes täydentävät mielenkiintoisen ison pään rotaation.
Kemba Walker, MKG ja Nicolas Batum muodostavat hyvin toisiaan täydentävän ja idässä laadukkaan takakentän, jonka takana on potentiaaliset ikuiset lupaukset P.J. Hairston ja Jeremy Lamb. Ensi kaudella Charlotte kivunnee pudotuspeleihin, mutta se kaipaa kipeästi tähtipelaajaa ottaakseen seuraavan askeleen.
Chicago Bulls (Bobby Portis)
Portisissa Chicago sai monipuolisen nelospaikan työhevosen, joka istuu kokoonpanoon kuin sormi hanuriin. Chicagon etukentän rotaatiossa päät kolisivat yhteen jo viime kaudella, joten pelaajakauppa on todennäköisesti edessä. Taj Gibson lienee todennäköisin lähtijä ja jopa Joakim Noahin kauppaamisesta on huhuttu.
Mikäli Mike Dunleavy saadaan kirjattua jatkosopimukseen, Dougie McBucketsista saadaan jotain irti ja Derrick Rose sekä Noah pysyvät terveinä, on Chicagolla edellytykset aina finaaleihin asti. Joka tapauksessa, Jimmy Butler, McDermott, Tony Snell, Portis ja Nikola Mirotic ovat ihan mielenkiintoinen nuori runko.
Cleveland Cavaliers (Cedi Osman, Rakeem Christmas, Sir'Dominic Pointer)
Ilmeisesti Clevelandin rekososasto innostui finaalien tapahtumista liikaakiin, sillä se varasi LBJ:n ympärille kolme pelaajaa, jotka pelaavat kovaa, mutta ovat hyökkäyspäässä rajoitteisia. Osman syrjäyttää toivottavasti James Jonesin ja Mike Millerin laiturien rotaatiosta, mutta Christmas jää valitettavasti nelospaikalla LBJ:n, Kevin Loven ja Tristan Thompsonin taakse. Pointer jäänee parhaassakin tapauksessa puhtaaksi puolustuspään roolipelaajaksi. Tyus Jones olisi ehkä kuitenkin kannattanut pitää itsellään, sillä Kyrie Irvingin loukkaantumisherkkyys jää tuskin taustapeiliin.
Clevelandin isoimmat haasteet ovat vapaaherramarkkinoilla, sillä viime kauden runkopelaajista Kevin Love, Tristan Thompson, J.R. Smith ja Iman Shumpert ovat kaikki vapaalla jalalla. Vaikka kaikki nostaisivatkin kytkintä, ei Cavsille aukea merkittävästi ullakkotilaa, joten käytännössä ei lähtijöitä on hyvin vaikea korvata. Lisäkierteen heittää vielä sekin, että LBJ:n odotetaan jättävän optiovuotensa käyttämättä ja painostavan Cavsin mieleisiinsä liikkeisiin.
Detroit Pistons (Stanley Johnson, Darrun Hilliard)
Detroit etsi hyvin puolustavaa ja heittävää kolmospaikan pelaajaa ja saikin hyvin fyysisesn sellaisen Johnsonissa. Hilliard puolestaan on korintekotaitoinen kakkospaikan pelaaja, jolle lienee eniten käyttöä kakkosviisikossa Reggie Jacksonin tai Brandon Jenningsin rinnalla levittämässä kenttää.
On selvää, että Stan Van rakentaa joukkuetta Andre Drummondin ympärille. Ersan Ilyasovan hankkiminen kaarineloseksi oli luontevaa samoin kuin Johnsonin istuttaminen 3D-rooliin. Jackson ja Jennings ei ole kumpikaan optimaalinen pointti permanenttiin, mutta Jackson kirjattaneen silti rahakkaaseen jatkosopimukseen. Toinen iso kysymysmerkki on Greg Monroe, joka olisi kallis ylellisyystuote, mutta toisaalta pelimerkeistä ei pitäisi luopua ilmaiseksikaan. Löytyisikö kumppania kirjakauppaan?
Indiana Pacers (Myles Turner, Joseph Young)
Roy Hibbert ei sovi enää Indianan suunnitelmiin, joten sentterille oli selvä tarve. Bird olisi ilmeisesti halunnut Cauley-Steinin, mutta Turner omaa enemmän kahden suunnan potentiaalia aina All-Star-tasolle asti. Aikaakin kehittymiseen on, sillä Hibbertin sopimus kattaa vielä ensi kauden. Young on kova korintekijä - erityisesti heittäjä - ja sellaista Indiana kaipaakin kipeästi.
Vuoden takaisen finaaliehdokas Pacersin joukkue on romahtanut kasaan huomattavan nopeasti, sillä avainmiehistä on jäljellä Hibbertin lisäksi enää Paul George ja George Hill. Mikäli Rodney Stuckeya ei kirjata jatkosopimukseen, on rahaa käytettävissä jo tänä kesänä, mutta se lienee pääosin korvamerkitty tyhjyyttään ammottavalle nelospaikalle. Indianassa on edessään välivuosi tai pari ja tulevaisuuden joukkuetta lähdetään rakentamaan Georgen ja Turnerin ympärille.
Miami Heat (Justice Winslow, Josh Richardson)
Winslow on fyysinen jokapaikan höylä, joka oli analyytikkojen mukaan Miamille todellinen kaappaus - ja joka tapauksessa tuikitarpeellinen korvaaja Luol Dengille. Winslowsta ei ehkä ole koskaan joukkueensa ykkös- tai kakkosoptiosta, mutta Miamissa häneltä ei sitä vaaditakaan, joten kyse on parhaasta mahdollisesta paikasta. Richardson on urheilullinen kahden suunnan kombo-takamies, joka istuu sopivassa roolissa joukkueeseen kuin joukkueeseen.
Mikäli Goran Dragic (jolle ei aiota tarjota maksimisopimusta) jatkaa Miamissa ja Dwyane Wade toipuu PMS-oireistaan, on Miamin aloitusviisikko Dragic-Wade-Winslow-Bosh-Whiteside idässä eliittiluokkaa. Vaihtopenkki on kaiken kaikkiaan kysymysmerkki ja Waden pitkän aikavälin korvaajan etsintä on korkealla tärkeysjärjestyksessä.
Miliwakee Bucks (Rashad Vaughn)
Vaughn'n varaamisen lisäksi Bucks vaihtoi Ersan Ilyasovan heivattavaan Caron Butleriin, hankki Greivis Vasquezin sekä suunnitteli uusiksi peliasut ja kentän. Vaughn on monipuolinen korintekijä ja erinomainen heittäjä, joka sopii erinomaisesti MCW:n rinnalle.
Miliwakeen suoritustaso Kiddin alaisuudessa yllätti viime kaudella KP.comin asiantuntijat ja joukkue on nyt vuotta kokeneempi. MCW, Jerryd Bayless, O.J. Mayo, Vaughn ja Vasquez muodostavat pätevän takakentän sekä Giannis, Jabari Parker, John Henson, Jared Dudley, Khris Middleton, Zaza Pachulia ja Miles Plumlee etukentän rotaation. Urheilullisuutta ja ylettyvyyttä riittää vaikka muille jakaa. Oikeastaan vain korivahti puuttuu ja sellaiseen riittäisivät rahat jo tänä kesänä Middletonin kirjaamisenkin jälkeen.
New York Knicks (Kristaps Porzingis, Jerian Grant, Guillermo Hernangomez)
Zingis oli vuosikerran äärimmäinen riski/potentiaali-pelaaja. Kilpaa vakuutellaan, että kaikki puhuisi Zingiksen menestyksen puolesta, mutta Darko-takaumilta ei voi millään välttyä. Joka tapauksessa, kyseessä on pelaaja, jonka ympärille voittava joukkue voidaan rakentaa kaiken loksahtaessa kohdilleen. Grantilla on kaikki edellytykset kasvaa Jose Calderonin rinnalla pitkän aikavälin ratkaisuksi. Grant ei ole toki chrispaul- tai kyrieirving-kaliiberin lupaus, mutta hyvän tason aloittavaksi pointiksi kehittymiseen on kaikki edellytykset. Hernangomez taas on taitava ja jykevä sentteri, mutta korivahtia hänestä tuskin saadaan tehtyä.
Knicks on katastrofi, mutta tunnelin päästä pilkottaa valoa. Grant, Langston Galloway, Cleanthony Early, Porzingis ja Hernangomez ovat kelvollinen runko, mutta Carmelo Anthonyn loppu-uran pelastajiksi heistä ei ole.
Orlando Magic (Mario Hezonja, Tyler Harvey)
Hezonjaa on tituleerattu vuoroin Euroopan Kobeksi ja Euroopan J.R. Smithiksi. Totuus lienee jotain siltä väliltä, mutta kovalla itseluottamuksella varustetusta korintekijästä on kyse joka tapauksessa. Ja Orlandon atleettikokoelma kaipaa juurikin sellaista riveihinsä. Harvey tunnetaan puolestaan erinomaisesti heittävänä kombo-takamiehenä.
Orlandolla on edessään valinta Nikola Vucevicin ja Tobias Harriksen kanssa, jotka molemmat voivat käydä melkoisen kalliiksi. Siltikin rahaa pitäisi jäädä merkittävän vapaaherran hankkimiseen ja - erityisesti jos Vucevic tai Harris päästetään lähtemään - jopa maksimisopimuksen verran. Hezonjan, Harvey, Vucevicin ja Harriksen ympärille kuin lisää Elfrid Paytonin, Victor Oladipon, Evan Fournierin, Mo Harklessin, Aaron Gordonin, Andrew Nicholsonin ja Channing Fryen, saa erittäin mielenkiintoisen, mutta kehnosti yhteensopivan kokoelman talenttia.
Philadelphia 76ers (Jahlil Okafor, Richaun Holmes, Arturas Gudaitis, J.P. Tokoto, Luka Mitrovic)
Philadelphia on esimerkki siitä, että vaikka tekisi kaikkensa rakentaakseen joukkueen varaustilaisuuden kautta, onnistumisen todennäköisyys ei ole silti korkealla. Haaviin ei ole tarttunut vielä yhtään todellisen tähtipotentiaalin omaavaa pelaajaa ja lisäksi ne kaikki pelaavat samoja pelipaikkoja. D'Angelo Russell olisi ollut juurikin sitä, mitä Sixers olisi kaivannut, mutta Okafor oli paras saatavilla oleva pelaaja ja siten valinta oli uskollinen Hinkien strategialle.
Okafor sopii yhteen Nerlens Noelin ja Dario Saricin kanssa ja ehkä myös EMBIIDin kanssa, mutta neljä hyvää isoa miestä on yksinkertaisesti liikaa rotaatioon. Jonkun on jossain vaiheessa lähdettävä, mutta kenen? Muut varatut pelaajat - kuten myös loppukokoonpano - auttaa Phillyn pääasiassa mahdollisimman korkealle ensi vuoden varaustilaisuudessakin.
Toronto Raptors (Delon Wright, Norman Powell)
Wright on monipuolinen ja isokokoinen pointti, josta voi kehittyä rikkaan miehen Greivis Vasquez. Vasquez vastaavasti vaihdettiin varaukseen, jolla napattiin Powell, kova urheilija, mutta ei - ainakaan vielä - paljon muuta.
Toronton merkittävät vapaaherrat ovat Amir Johnson ja Lou Williams, jotka pelasivat viime kaudella isossa roolissa. Muuten on Vasquezia lukuunottamatta vanha pumppu kasassa. Raptors, kuten monet muutkin, on välimallin joukkue: sillä on kasassa tasapainoinen kokoonpano, joka on riittävän hyvä, ettei se pääse varaamaan huipputalentteja, muttei niin hyvä, että se tekisi tuhoja pudotuspeleissä. Mielenkiintoista nähdä, mitä liikkeitä Masai Ujirilta löytyy takataskusta.
Washington Wizards (Kelly Oubre, Aaron White)
Oubre tuntuu jakavan mielipiteitä: toisaalta on kaikki edellytykset kehittyä eliittiluokan 3D-pelaajaksi, toisaalta peliäly on tasoa Nick Young. Joka tapauksessa Paul Pierce nostaa kytkintä ja Wizardsille jää aukko kolmospaikalle. Whitella puolestaan on edellytyket kehittyä liikkuvaksi kaarineloseksi. Kaksi kovan potentiaalin ja kovan riskin pelaajaa - Wizardsia ei voi ainakaan syyttää pelkuruudesta.
Piercea lukuunottamatta käytännössä koko viime kauden joukkue jatkaa ja maailmanluokan Wall-Beal-takakentän johdolla sillä on kaikki mahdollisuudet mennä pudotuspeleissä pitkälle. Otto Porter osoitti elonmerkkejä loppukaudesta ja Gortat on Gortat, mutta muutoin etukenttä kaipaisi kipeästi lisäpotkua. Sen kanssa on odoteltava kuitenkin ensi kesään, jolloin palkkakatto nousee kohisten ja Nenen sopimus päättyy.