Vs: 5.11.2008 klo 18.30 Joensuu Areena KATAJA vs Kouvot
Huh, huh. Kyllä taas vanhan pumppua koeteltiin.
Mutta hei. Kolmas peli viidessä päivässä ja kaikista tiukat voitot ja kaikki kärkiporukoista. Ei tässä paljon enempää voi toivoa. Ja kun vielä muistetaan, että nytkin Kouvot oli parhaalla miehistöllä ja meiltä puuttui ässäkortti Brown.
Helkkarin kankeata oli taas kotijoukkueen alkutaival ja etenkin isoilla miehillä. Vuudi ja Sale vaikuttivat aika kankeilta. No molemmat vahvarakenteisina kärsivät varmasti tiukasta ottelutahdista eniten.
Kouvot aloitti lähes peräkkäisillä neljällä kolmosella ja ei heti päästy vastaamaan. Kun vielä Salekaan ei saanut vapareita sisään, niin pahalta alkoi näyttää.
Kouvot puolusti äärettömän kovaa ja jopa riskialttiisti lähes koko ottelun ja virheitä alkoikin tulla. Katajan puolustuskin oli hyvää, mutta ei niin " iholla " kuin vastustajalla. Peli oli kovin rikkonaista, mikä onkin selviö, kun kärkijoukkueet on vastakkain ja puolustus on hyvää.
Kataja kuroi pikkuhiljaa Kouvojen etumatkan kiinni ja melko tasatahtiin edettiin aina viimeiseen asti. Jännitysnäytelmää siis tarjottiin aivan loppuun asti.
Walls oli meidän korin alla aika hyvä ja Sviftikin voi olla tyytyväinen iltaansa. Eniten kuitenkin kiinnittyi huomio Nuutiseen ja Laitiseen. Pojat on todella kehittyneet hyvää vauhtia hyviksi sarjajyriksi.
Ihmetystä herätti myös se, miksi Toikka ei peluuttanut Kaaresvirtaa enemmän. Kun sai minuuttinsa, niin parista saadusta heittopaikasta molemmat kolkit sisään. Katajan ja Suonion peli jäi hieman näkymättömäksi. Kaikkein suurin floppi oli kuitenkin tämä Lemelle, joka vaikutti lähinnä vahvistukselta vain ulkomaalaisesta nimestään. Veikkaan lentolippua Timpuktuun ennen joulutaukoa? Tosin hyvähän se on, että annetaan tasoitusta hänen nimissään, kun meiltäkin puuttui yksi jenkula.
Kuten sanoin, niin kotijoukkueen alku oli tahmeaa. Lämpenihän ne jätkät kuitenkin ja kuka mitenkin. Aivan huippuiskuun ei päässyt oikein kukaan, mutta rimpuiltiin mukana. Mukanapysymiseen vaikutti tietysti sekin, että niitä sössimisiä ja epäonnistumisia tuli vastustajallekin yhtä lailla.
Mieleenpainuvin kotijoukkueen mokista oli, kun Browni syötti vastustajan puolelta saadun sivurajan kymmenkunta metriä omalle puolelle juossutta Vuudia tai olikosiko olleet jätkät toisin päin? Enpä muista ihan äsken sellaista nähneeni. Muutenkin Vuudin peli oli menetyksiä täynnä ja vaikka teki kovia korejakin, niin suihkukomennus viisi minuuttia ennen päätösjakson loppua oli koitua kohtaloksi. Kun nimittäin Salekin oli virhevaikeuksissa, niin aika ontuvalta oma korinalus näytti. Aika paljon Vuudilta harhasyöttöjä tänään.
Sitten Sale. Alussa hyökkäyspäässä pihalla, mutta silloin, kun peliä toden teolla alettiin ratkaista, niin nousi muutamilla ratkaisuillaan tasolleen. Samoin puolusti koko pelin hyvin.
Pete oli kohtalaisen varma ja piti kotijoukkueesta ehkä parhaiten tasonsa verrattuna edellisiin peleihin.
Blairi oli alussa näkymätttömämpi, mutta kun Vuudi lensi suihkuun, niin sitten alkoikin muutaman minuutin Larry-Show, joka ratkaisi voiton meille. Pari tosi kovaa kolmosta ja hyvät vaparit tekivät jälleen vaikutuksen pelaajasta, joka osaa ratkaista pelejä yksinkin. Ohjathan jonkun oli otettava ja kenellepäs ne parhaiten kuuluivatkaan kuin hänelle. Saa paljon anteeksi loppupelin kovuudesta.
Unohtaa ei myöskään sovi Sonkajärveä, joka veti kovan kolkin melkein heti kentälle päästyään. Sehän taisikin juuri aloittaa katajan kovan loppukirin.
Nepponen ja Eskola jäivät jälleen hieman muiden varjoon, mutta heidä puolustuspanostaan ei kyllä sovi unohtaakaan. Kinttu oli myös mies paikallaan, vaikka meinasikin Ailukselta välillä unohtua penkille liian pitkäksi aikaa.
Toikka kävi tänään huomattavasti Ailusta kuumempana, mikä palkittiinkin yhdellä tekulla. Ei liene ollut toinenkaan perään kovin kaukana. Taisivat kuitenkin tuomarit armahtaa?
Näin tänään näin.
Hyvä Kataja!