Vs: A-pojat SM 2010 - 2011
Kateus kukkii sanoi:
Oi oi oi päivän naurut tuli, niin ennalta arvattua...Kun Honka voittaa niin itketään epäreiluudesta kun värvättiin vahvistuksia ja jos Honka olisi hävinnyt niin olisi naurettu kun ei viime hetken vahvistuksillaan pärjätty rehellisesti toimivaa Pyrintöä vastaan. Pojat älkää olko kateellisia, hopea ei ole häpeä!
Ja ihan btw, kuka haluaa ottaa vedon ylittääkö valitusten lukumäärä koskien "vahvistusta" yli 20kpl?
Surullista, että piti suomalaisessa juniorikoripalloilussa nähdä tämmöisetkin finaalit.
Enkä seuraavassa syytä mestarijoukkueen pelaajia enkä joukkueeseen viime hetkellä siirtynyttä pelaajaa. Jos viime hetkellä kysytään, on ymmärrettävää, että siirtyy pelaamaan, kun mahdollisuus SM-kultaan avautuu.
Asiasta päättäneiden henkilöiden toiminta rinnastuu moraalisessa mielessä dopingin käyttöön. Dopingin avulla menestyvä urheilijahan haluaa lisätä sen viimeiset 3-5 prosenttia suoritustaan kaman avulla. Hän ei luota puhtaaseen toimintaan vaan haluaa varmistaa tätä kautta menestyksensä. Toki siihen tarvitaan alle hyvä harjoittelu, koska ilman sitä tuo 3-5 prosentin tehon lisäys ei riitä. Dopingia käyttävä urheilija haluaa tuon edun ja miettii, että muutkin menestyjät käyttävät. Hän voi sen päätellä hyvin usein vastustajien toiminnasta, kehityksestä, ulkoisista piirteistä jne.
Tässä tapauksessa värväämisestä päättäneet henkilöt eivät luottaneet omaan tilanteeseen. Niinpä ratkaisuksi keksittiin tämä viime hetken värväys, jolla oletettiin saatavan tarvittava lisäboosti. Vaikka kaikki tapahtui sääntöjen mukaan, moraalisesti käytettiin dopingia. Haluttiin voittaa hinnalla millä hyvänsä. Tässä tapauksessa vaan tiedettiin, että kaveri ei käytä. Tämä teki moraalisesta douppauksesta vieläkin moraalittoman. Todella paskahousujen toimintaa.
Ja arvoisalle toiminnan puolustajille: myös douppaavat urheilijat häviävät. Tässä tapauksessa olisi siis hävitty moraalisesti doupattuna tai sitten voitettu kaman avulla.
Suon mestaruuden mestarijoukkueen pelaajille, kaikille heille. Mutta miltähän mahtaa mestaruus tuntua värväyksen tehneille ja sen sallineille? Kuka sitten organisaatiossa tällaisia päätöksiä tekeekin. Tuntuukohan moraalisesti oikeudenmukaisesti voitetulta? Voiko kultamitaleista puhtaasti iloita? Ja sääli mestraripelaajille. Voitto olisi voinut tulla ilman tätäkin.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan organisaation seuraavia siirtoja vastaisina vuosina. Uudet junioriurheilun moraalisäännöt on piiretty.