A-tytöt sm 2011-2012

[Joku voittaa]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Runkosarja on runkosarja ja mitalipelit ovat mitalipelejä...

Runkosarjassa pelaa tietyt tytöt ja mitalipeleissä toiset tytöt...

 

[Aina joku voittaa]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Runkosarjassa pelaa tietyt tytöt ja mitalipeleissä toiset tytöt...

Sääli kokokauden pelanneita tyttöjä kohtaan. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti pääsit pelaamaan tai et.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Sääli kokokauden pelanneita tyttöjä kohtaan. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti pääsit pelaamaan tai et.

Mitä ihmeen sääliä siinä on?
Hehän ovat tehneet mahdolliseksi, että joukkue pääsee loppupeleihin, kun kovemmat mimmit ovat olleet isommissa tehtävissä. Ei tarvitse enää muuta kuin kannustaa täyttä huutoa loppupeleissä, joissa seuran parhaat ratkaisevat, millaiset mitalit nämä kauden työmyyrät lopulta saavat.
Ilman näitä kovemmissa rooleissa pelanneita mitalit jäisivät saamatta.
Varsin tietoista yhteispeliä kaikilta.

 

[manzu]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Mitä ihmeen sääliä siinä on?
Hehän ovat tehneet mahdolliseksi, että joukkue pääsee loppupeleihin, kun kovemmat mimmit ovat olleet isommissa tehtävissä. Ei tarvitse enää muuta kuin kannustaa täyttä huutoa loppupeleissä, joissa seuran parhaat ratkaisevat, millaiset mitalit nämä kauden työmyyrät lopulta saavat.
Ilman näitä kovemmissa rooleissa pelanneita mitalit jäisivät saamatta.
Varsin tietoista yhteispeliä kaikilta.

??? ??? : :

 

[Suuri ja mahtava]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Mitä ihmeen sääliä siinä on?
Hehän ovat tehneet mahdolliseksi, että joukkue pääsee loppupeleihin, kun kovemmat mimmit ovat olleet isommissa tehtävissä. Ei tarvitse enää muuta kuin kannustaa täyttä huutoa loppupeleissä, joissa seuran parhaat ratkaisevat, millaiset mitalit nämä kauden työmyyrät lopulta saavat.
Ilman näitä kovemmissa rooleissa pelanneita mitalit jäisivät saamatta.
Varsin tietoista yhteispeliä kaikilta.

Toiset toimii noin, toiset ei. Toiset toimii pitkänäköisesti toiset lyhytnäköisesti. Toiset kasvattaa toiset haalii. Kenen kilpeä kiillotetaan valmentajien ja seurojen, ei ainakaan pelaajien.

 

[honka honka]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Mitä ihmeen sääliä siinä on?
Hehän ovat tehneet mahdolliseksi, että joukkue pääsee loppupeleihin, kun kovemmat mimmit ovat olleet isommissa tehtävissä. Ei tarvitse enää muuta kuin kannustaa täyttä huutoa loppupeleissä, joissa seuran parhaat ratkaisevat, millaiset mitalit nämä kauden työmyyrät lopulta saavat.
Ilman näitä kovemmissa rooleissa pelanneita mitalit jäisivät saamatta.
Varsin tietoista yhteispeliä kaikilta.

Toivottavasti kaikki haalitut ja varsinkin omat ovat ymmärtäneet, että Hongassa toimitaan näin. Omaa tuotantoa mainostetaan olevan pilvin pimein, mutta sitten kun jotakin pitää voittaa, haalitaan mj-valmentajien avulla muualta. Ymmärtäkää nyt hyvät juniorit, että Honka ei ole se suunta, jonne kannattaa mennä. Jos koko kauden pelaa joukkueessa, on lähinnä törkeää tulla syrjäytetyksi tärkeistä peleistä, että "kovemmat mimmit" pääsevät mitaleille. Kerrassaan hieno seura on tämä Honka.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Toivottavasti kaikki haalitut ja varsinkin omat ovat ymmärtäneet, että Hongassa toimitaan näin. Omaa tuotantoa mainostetaan olevan pilvin pimein, mutta sitten kun jotakin pitää voittaa, haalitaan mj-valmentajien avulla muualta. Ymmärtäkää nyt hyvät juniorit, että Honka ei ole se suunta, jonne kannattaa mennä. Jos koko kauden pelaa joukkueessa, on lähinnä törkeää tulla syrjäytetyksi tärkeistä peleistä, että "kovemmat mimmit" pääsevät mitaleille. Kerrassaan hieno seura on tämä Honka.

Kuka voitti viime vuoden ATSM:n? Millä keinoin?

Niin kauan kuin suomenmestaruudet ovat seurojen välisiä kisoja, toimintamalli on ihan ok. Nuoremmat nousevat aikanaan vuorollaan niiksi "kovimmiksi mimmeiksi" juuri niissä seuroissa, jotka onnistuvat pitämään juniorit riveissään loppuun asti. Juniorit ymmärtävät kyllä systeemin ja valitsevat sen mukaan, mitkä heidän omat henkilökohtaiset tavoitteensa ovat. Pelisäännöt ovat tiedossa, ja lisäksi pääkaupunkiseudulla kouluikäisille tärkeitä paikkoja ovat maajoukkuetason valmentajien koulut. Niillä on puolet merkityksestä, koska niissä on aamuharkat.
Urheiluakatemioita on kasvanut hiljalleen myös muualle Suomeen, ja niinpä joukkupelaajakasvatus on piristynyt.

Toinen vaihtoehto on tehdä kisasta nimenomaan joukkueiden välinen, jolloin joukkueen muodostusta rajataan erilaisin tavoin, esimerkiksi rajoittamalla määrä 14:ään ja määräämällä saman tyyppiset siirtomääräykset kuin aikuisten sarjoissa. Se vaatii pelaajilta enemmän, mutta takaa sitten mahdollisuudet pelata loppuotteluihin asti.

Sitä vain en oikein hyväksy, että A-junioreihin lasketaan kolme ikäluokkaa, eli nykyisten 1993 syntyneiden ei mielestäni pitäisi enää antaa pelata A-junioreissa.
Nyt he pelaavat niin tytöissä kuin pojissa siellä loppuotteluissa omien seurojensa puolesta. Jos sitten pelaavat.
Nämä Hongan "kovat mimmit" vm. 1993 ovat muuten jo saaneet uransa aikana mitaleita niin paljon, ettei A-tyttöjen SM tunnu heistä henkilökohtaisesti miltään. Epäilenpä, pelaavatkokaan he loppupeleissä.

Mielenkiintoista tämän(kin, jokavuotisen) valituksen jälkeen nähdä, missä seuroissa ja ketkä pelaavat omaa tasoaan alempien sarjojen mitaleista, seurojensa mitaleiden puolesta.

 

[Tjaah]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Nämä Hongan "kovat mimmit" vm. 1993 ovat muuten jo saaneet uransa aikana mitaleita niin paljon, ettei A-tyttöjen SM tunnu heistä henkilökohtaisesti miltään.

Puhutko heidän kaikkien suullaan vaiko vain yhden vaiko arvasitko vaan?

 

[honka honka]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Kuka voitti viime vuoden ATSM:n? Millä keinoin?

Niin kauan kuin suomenmestaruudet ovat seurojen välisiä kisoja, toimintamalli on ihan ok. Nuoremmat nousevat aikanaan vuorollaan niiksi "kovimmiksi mimmeiksi" juuri niissä seuroissa, jotka onnistuvat pitämään juniorit riveissään loppuun asti. Juniorit ymmärtävät kyllä systeemin ja valitsevat sen mukaan, mitkä heidän omat henkilökohtaiset tavoitteensa ovat. Pelisäännöt ovat tiedossa, ja lisäksi pääkaupunkiseudulla kouluikäisille tärkeitä paikkoja ovat maajoukkuetason valmentajien koulut. Niillä on puolet merkityksestä, koska niissä on aamuharkat.
Urheiluakatemioita on kasvanut hiljalleen myös muualle Suomeen, ja niinpä joukkupelaajakasvatus on piristynyt.

Toinen vaihtoehto on tehdä kisasta nimenomaan joukkueiden välinen, jolloin joukkueen muodostusta rajataan erilaisin tavoin, esimerkiksi rajoittamalla määrä 14:ään ja määräämällä saman tyyppiset siirtomääräykset kuin aikuisten sarjoissa. Se vaatii pelaajilta enemmän, mutta takaa sitten mahdollisuudet pelata loppuotteluihin asti.

Sitä vain en oikein hyväksy, että A-junioreihin lasketaan kolme ikäluokkaa, eli nykyisten 1993 syntyneiden ei mielestäni pitäisi enää antaa pelata A-junioreissa.
Nyt he pelaavat niin tytöissä kuin pojissa siellä loppuotteluissa omien seurojensa puolesta. Jos sitten pelaavat.
Nämä Hongan "kovat mimmit" vm. 1993 ovat muuten jo saaneet uransa aikana mitaleita niin paljon, ettei A-tyttöjen SM tunnu heistä henkilökohtaisesti miltään. Epäilenpä, pelaavatkokaan he loppupeleissä.

Mielenkiintoista tämän(kin, jokavuotisen) valituksen jälkeen nähdä, missä seuroissa ja ketkä pelaavat omaa tasoaan alempien sarjojen mitaleista, seurojensa mitaleiden puolesta.

Ai se, että ToPo haali viime vuonna, tekee Hongan toimet hyväksyttäviksi. Eikö ne juniorit, jotka ovat olleet seurassa koko ajan ja edustaneet vain yhtä seuraa, ansaitse tekemästään työstä palkkiota? Harjoittelevan juniorin palkinto on peliaika. Ja aika erikoiselta tuntuu silti tuokin ajatus, että junioria ei yhtään kiinnosta mahdollinen SM-mitali. Sitä ei kuitenkaan ole kuin muutaman vuoden kussakin junioriryhmässä ja jos kovin kansallinen palkinto ei kiinnosta lainkaan, niin miksi harrastaa. Mutta jos nämä linjaamasi ajatukset ovat Hongan virallisia ajatuksia, niin entistä enemmän ihmettelen, miksi kukaan vapaaehtoisesti sinne haluaisi siirtyä.

Toisaalta mainitsit taikasanan maajoukkuevalmentaja, eli Hongasta on keskimäärin helpompi päästä maajoukkueeseen, kun on tuttu valmentaja. Mutta huomioikaa nyt muuten, että ei se maajoukkuevalmentaja-status välttämättä kuitenkaan tarkoita, että on hyvä valmentaja. Siellä vain piiri pieni pyörii.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Ai se, että ToPo haali viime vuonna, tekee Hongan toimet hyväksyttäviksi. Eikö ne juniorit, jotka ovat olleet seurassa koko ajan ja edustaneet vain yhtä seuraa, ansaitse tekemästään työstä palkkiota? Harjoittelevan juniorin palkinto on peliaika. Ja aika erikoiselta tuntuu silti tuokin ajatus, että junioria ei yhtään kiinnosta mahdollinen SM-mitali. Sitä ei kuitenkaan ole kuin muutaman vuoden kussakin junioriryhmässä ja jos kovin kansallinen palkinto ei kiinnosta lainkaan, niin miksi harrastaa. Mutta jos nämä linjaamasi ajatukset ovat Hongan virallisia ajatuksia, niin entistä enemmän ihmettelen, miksi kukaan vapaaehtoisesti sinne haluaisi siirtyä.

Toisaalta mainitsit taikasanan maajoukkuevalmentaja, eli Hongasta on keskimäärin helpompi päästä maajoukkueeseen, kun on tuttu valmentaja. Mutta huomioikaa nyt muuten, että ei se maajoukkuevalmentaja-status välttämättä kuitenkaan tarkoita, että on hyvä valmentaja. Siellä vain piiri pieni pyörii.

En ole honkalainen, olen itäsuomalainen miesten SM-liigaseuralainen.

Päätelmäni eivät perustu jonkun Hongan puolusteluun vaan noin kuuden vuoden aktiiviseen koko naiskoriksen seuraamiseen. Päätelmiini voi myös vaikuttaa se, että itselleni mikään saavutettu ei kiinnosta toista kertaa vaan etsin aina uusia haasteita. Se on itsensä haastamista, niitä korkeita motivaatiotasoja, joita tarvitaan kilpaurheilijoilla.

Kaikki, jotka pelaavat, saavat - ja useimmiten ansaitsevatkin - mitalit. Vain pari minuuttia joskus joukkueen riveissä riittää olemaan joukossa, jonka kaulaan mitalit ripustetaan. Siinä ei ole hävettävää, koska joukkue on juuri yhtä vahva kuin heikoin lenkki pahimpana flunssa- ja koekautena. Aikakirjoihin jäävät kunkin pelatut minuutit ja tulokset, eikä vain yhdeltä vuodelta.

Harjoittelevan juniorin pääpalkinto on peliaika - ja omista kyvyistä ja tavoitteista riippuu, onko se harrastustasolla vai korkeammalla tasolla. "Kovat mimmit" eivät vain harrasta, he pyrkivät ja opiskelevat tavoitteellisesti urheiluammattiin. He ovat useimmiten myös maajoukkueringeissä.

Unohdat muut tyttöjen-naisten maajoukkuevalmentajat kuin honkalaiset. Koko valmentajakaarti tuntee hyvin toisensa ja pyörii samassa piirissä, vuorotellen eri asemissa. Kaikki he etsivät parhaita junioreja maajoukkueisiin.

 

[ammattimaisuudesta]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Kylla taitaa olla niin - kuten edelläkin jo todettiin - että on nuorten aliarviointia olettaa, että he ovat muiden houkuteltavissa seurasiirtoihin. Siirtyvät pelaajat ovat määrätietoisia ja fiksuja, usein ammattiurheilijan urasta haaveilevia rankasti töitä tekeviä nuoria aikuistumisen kynnyksellä. Oman joukkueen jättäminen ystävyyssuhteineen ei ole kenellekään helppoa - eihän työpaikankaan vaihtaminen.

Se lisäarvo, jota joillakin seuroilla on tarjota, muodostuu ammattimaisesta suhtautumisesta urheilu-uralla etenemiseen, mahdollisuuksista nousuun aina pääsarjatasolle asti ja, kyllä, hyvistä suhteista maajoukkueeseen: ei helpomman valinnan toivossa vaan kitkattomamman yhteistyön takia niin pelillisesti kuin ihmissuhteidenkin tasolla. Parhaimmillaan mj-nuorella on 3-4 valmentajaa ja ristiveto/välistäveto/toimimattomat kemiat ovat poissa pelaajan psyykkisestä hyvinvoinnista, lausutaan henkisestä pelikunnosta. Ammattimaisessa valmennuksessa vaikuttaa pelaajan paras, ei kilpailu pelaajan peliajasta ja tarve voittaa hänen kustannuksellaan kaikki mahdolliset sarjat ja kisat, eikä tarve nostaa hänen kustannuksellaan muita pelaajia 'pienempien' seurojen mulle sulle -periaatteen mukaisesti ulkopelillisillä 'ansioilla'.

Peräänkuuluttaisin vamhemmille tuttua henkistä tilaa myös seuroille: osatkaa päästää kasvateistanne irti. Kun olette tehtävänne niin ansiokkaasti hoitaneet,että pelaajanne on kasvanut urallaan seuraavaan vaiheeseen, voisitte jopa suositella seuraavaa kasvattajaseuraa ja - valmentajaa parhaan paikan löytämiseksi kussakin kehitysvaiheessa. Pelit eivät kai kuitenkaan junioritasolla ole itsetarkoitus vaan keino saavuttaa se - oletettavasti seuroille yhteinen - päämäärä aras mahdollinen koripalloilijuus.

 

[honka honka]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Kylla taitaa olla niin - kuten edelläkin jo todettiin - että on nuorten aliarviointia olettaa, että he ovat muiden houkuteltavissa seurasiirtoihin. Siirtyvät pelaajat ovat määrätietoisia ja fiksuja, usein ammattiurheilijan urasta haaveilevia rankasti töitä tekeviä nuoria aikuistumisen kynnyksellä. Oman joukkueen jättäminen ystävyyssuhteineen ei ole kenellekään helppoa - eihän työpaikankaan vaihtaminen.

Se lisäarvo, jota joillakin seuroilla on tarjota, muodostuu ammattimaisesta suhtautumisesta urheilu-uralla etenemiseen, mahdollisuuksista nousuun aina pääsarjatasolle asti ja, kyllä, hyvistä suhteista maajoukkueeseen: ei helpomman valinnan toivossa vaan kitkattomamman yhteistyön takia niin pelillisesti kuin ihmissuhteidenkin tasolla. Parhaimmillaan mj-nuorella on 3-4 valmentajaa ja ristiveto/välistäveto/toimimattomat kemiat ovat poissa pelaajan psyykkisestä hyvinvoinnista, lausutaan henkisestä pelikunnosta. Ammattimaisessa valmennuksessa vaikuttaa pelaajan paras, ei kilpailu pelaajan peliajasta ja tarve voittaa hänen kustannuksellaan kaikki mahdolliset sarjat ja kisat, eikä tarve nostaa hänen kustannuksellaan muita pelaajia 'pienempien' seurojen mulle sulle -periaatteen mukaisesti ulkopelillisillä 'ansioilla'.

Peräänkuuluttaisin vamhemmille tuttua henkistä tilaa myös seuroille: osatkaa päästää kasvateistanne irti. Kun olette tehtävänne niin ansiokkaasti hoitaneet,että pelaajanne on kasvanut urallaan seuraavaan vaiheeseen, voisitte jopa suositella seuraavaa kasvattajaseuraa ja - valmentajaa parhaan paikan löytämiseksi kussakin kehitysvaiheessa. Pelit eivät kai kuitenkaan junioritasolla ole itsetarkoitus vaan keino saavuttaa se - oletettavasti seuroille yhteinen - päämäärä aras mahdollinen koripalloilijuus.

Meinasin jo jättää, mutta tuossa kirjoituksessa puhutaan niin paljon ristiin, että jatketaan vielä tämän verran. Ensinnäkin juuri pelaajien nuori ikä tekee heidät alttiiksi vaikuttamiselle, jota maajoukkuevalmentaja harrastavat omaa seuraansa suosien. Tottakai panostavaa urheilijaa kiinnostaa olosuhteet ja valmennus, mutta heidän pitäisi siitä saada puolueeton kuva, ei maajoukkuevalmentajan antama väritetty kuva. Mj-valmentaja edustaa kuitenkin tietynlaista auktoriteettia ja pelaaja on opetettu kuuntelemaan valmentajaa. Voi toki olla, että on muitakin seuroja, joiden mj-tason valmentajat ovat tämäntapaista värväystoimintaa tehneet, mutta ainut, josta itse olen kuullut, on Honka.

Todellinen lisäarvo tulee tällä hetkellä koulutoiminnasta, jota on kasvatettu jo yläkouluikäisille. Jos ammattimainen valmennus korostaa pelaajan parasta ilman, että heidän kustannuksellaan voitetaan kaikki sarjat, niin eikö juuri Honka aio Haukka-45:n mukaan voittaa tiettyjen pelaajien kustannuksella jotakin tänä keväänä ja heittää sarjaa siihen asti pelanneita syrjään? Ainoa asia, mikä oikeasti kehittää voittavia pelaajia, on jatkuva verinen kilpailu peliajasta. Jos sinua ei huvita, niin viisi muuta haluaa ottaa paikkasi. Tähän ei vain valitettavasti Suomessa juurikaan päästä ja siksi meillä on liigatasolla nössöjä, sinne liian helposti päässeitä pelaajia. Ja kehittyminen voittontahtoiseksi pelaajaksi on jokaisen huipulle tähtäävän paras.

Pelaajan paras voi tarkoittaa, että pitää joskus vaihtaa seuraa ja olosuhteita paremmaksi. Ja pitää osata myös valmentajien huomata, milloin heillä ei enää ole annettavaa pelaajalle ja ohjata eteenpäin. Mutta tieto pitää olla objektiivista ja vailla kytkykauppoja esim. maajoukkueen kanssa. Junioripelit ovat tosiaan vain kasvualusta aikuisten peleille, siis miksi yksi seura haluaa kerätä kaikki huiput, kun heillä ei kuitenkaan oikeasti ole aivan niin paljoa tarjota pelaajalle, kuin mitä annetaan nuorelle värväysvaiheessa ymmärtää.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Voi toki olla, että on muitakin seuroja, joiden mj-tason valmentajat ovat tämäntapaista värväystoimintaa tehneet, mutta ainut, josta itse olen kuullut, on Honka.

Junioripelit ovat tosiaan vain kasvualusta aikuisten peleille, siis miksi yksi seura haluaa kerätä kaikki huiput, kun heillä ei kuitenkaan oikeasti ole aivan niin paljoa tarjota pelaajalle, kuin mitä annetaan nuorelle värväysvaiheessa ymmärtää.

Kannanotossasi on nämä kaksi kohtaa, jotka osoittavat, että puhut mutua, huhua tai liioittelet.

Minulla on puolestani sellainen omin silmin nähty ja korvin kuultu käsitys, että pelaajien keskinäiset ystävyyssuhteet vaikuttavat paljon.

 

[manzu]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Minulla on puolestani sellainen omin silmin nähty ja korvin kuultu käsitys, että pelaajien keskinäiset ystävyyssuhteet vaikuttavat paljon.

Asian myös kokeneena ja nähneenä. Tottakai nurten keskinäinen seurustelu maajoukueleireillä kuin ottelutapahtumissa pitää seurasiirto ajatuksia vireillä. Myös valmentajalla ja nimenomaan maajoukkuevalmentajilla on suuri vaikutus pelaajien siirtoihin. Ei tarvitse antaa kuin vinkki, et sun pitäisi siirtyä kovempaan seuraan jne.

Asia on luonnollista siitymää, kun halutaan pedata itselle parempia lähtökohtia. Sen vuoksi olisi seurojen hyvä siirtää lupauksiaan harjoittelemaan ainakin osaksi aikaa ikäisiään vanhempien joukkueeseen. Ehkä muutaman ottelunkin voisi pelata "korkeammalla". Se edellyttää kuitenkin valmentajilta ja seuraltakin saumatonta yhteistyötä ja jonkinmoista yhteistä peliajatuksen rakentamista, ettei savimajasta hypätä suoraan luksusalueelle. Jos tälläiisä pelaajia on useita on hyvä käyttää heitä keikkia uutta kokemusta hakemassa ja varsinkin näin kevään korvilla, jos ensikaudella pelaaja on uudessa ikäluokassa.

Olen sitä mieltä, että myös 1 divari ja naisten SM sarja puolella olisi kehittyviä nuoria pelaajia saatava parhaaseen sarjaan kamppailemaan koko kauden parhaiden kanssa. Kuitenkin ei pidä missään tapauksessa unohtaa omaa juniori kasvatusta. Jos tämä jatkuu niin kasvava pelaaja virta taasen tyrehtyy, kun kaikki haluavat Honkaa, Warttiin, ToPoon tms. seuraan ja kohta meillä on vain nuo 3-5 seuraa ja ostellaan lisää jenkkejä, kun suurin osa lopettaa 16-17 ikäsinä, kun ei pääse tai ei jaksa kamppailla=harjoitella tehdäkseen itsensä maajoukkue kelpoiseksi hiemen "huonomassa" seurassa.

Toivottavasti pelaaajien silmät kiiluu koripallo kehitystä. Jos koripallo on siun harrastus, ota siitä pelistä selvää(peli/historia) ja harjoittele sitä myös ulkopuolella seuran harjoitusaikojen. Varsinkin tytöillä se on todella paljon vaadittu 8]

 

[Niinkö]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Onko niin, että tyttöjä ei perinteisesti tähän (omaehtoiseen harjoitteluun) kannusteta vaan painotetaan mieluummin opiskelua ja koulumenestystä? Pojille urheilusta voi tulla jopa ammatti, tytöillä kai kuitenkin harvemmin - näin ainakin aiemmin. Toivottavasti kasvattamamme uudet uljaat nuoret (niin tytöt kuin pojat) kuitenkin muokkaavat maailmasta erilaisen ja myös naispuoliset urheilijat voivat löytää itselleen harrastuksena aloittamastaan lajista ammatin.

 

[manzu]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Onko niin, että tyttöjä ei perinteisesti tähän (omaehtoiseen harjoitteluun) kannusteta vaan painotetaan mieluummin opiskelua ja koulumenestystä? Pojille urheilusta voi tulla jopa ammatti, tytöillä kai kuitenkin harvemmin - näin ainakin aiemmin. Toivottavasti kasvattamamme uudet uljaat nuoret (niin tytöt kuin pojat) kuitenkin muokkaavat maailmasta erilaisen ja myös naispuoliset urheilijat voivat löytää itselleen harrastuksena aloittamastaan lajista ammatin.

Kokemukseni - jopa pienimuotoisen tutkimukseni - mukaan juuri näin. Tytöt näkevät maailman, pelit erillaisen kokemuksen kautta.
Kun tulevat katsomaan esimerkikis SM tason peliä he näkevät enemmän kauneuteen sosiaalisuuteen liittyviä asioita. Pojat käkevät pelissä suoritettuja asioita - koriksessa siis kuljetuksia, harhautuksia, käden vaihtoihin - jotka johtavat esimerkiksi korin tai heittoyrityksen syntyyn.
Tytöt ovat parempia omaehtoisen harjoitusten tekijöitä kun pojat. Heillä loppuun suorittamisen, hyvin tarve on suurempi, varsinkin jos valmentaja on sitä painottanut.

Nykyisessä materiaalissa alkaa kuitenkin olla aikalailla molempiin suuntiin olevia poikia ja tyttöjä. Onhan koulussakin jo yli 9 keskiarvon poikia, kun tytöissä se on lähes sääntö.

Iso kysymys on miten pitää tytöt 16-17 ikävuoden jälkeen koriksen parissa.

 

[OmaNäkemys]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Lainaus:
"Tytöt ovat parempia omaehtoisen harjoitusten tekijöitä kun pojat. Heillä loppuun suorittamisen, hyvin tarve on suurempi, varsinkin jos valmentaja on sitä painottanut."

95% koristytöistä ei tee ohjattujen harjoitusten ulkopuolella mitään urheiluun liittyvää.
Tytöt ottavat vastaan vain ohjatut harjoitteet.

Lainaus:
"Iso kysymys on miten pitää tytöt 16-17 ikävuoden jälkeen koriksen parissa."

Harjoitusten ja pelien tasapainottaminen.
Pelien arvostus tasojen mukaan. (Nyt valitettavasti yhtä harmaata puurtamista)
Suunnitelmallisuus.
Motivoida ja ohjata joukkueita/yksilöitä. esim. leirityksillä ,turnauksilla. Myös seuran tuki takana.
Saada yksilö kokemaan olonsa joukkueeseen kuuluvaksi ja tärkeäksi.
Antaa joukkueille/yksilölle vastaus kysymykseen mistä pelataan?

 

[Ns läskipaikka]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Hyvinkää on hakenut parin viikon aikana ottamut muutaman kovan voiton. Toisaalta mielestäni on ihmeellistä että hypo on saanut edes muutamat voittonsa tällä kaudella.
Viime kauden sm hopea johtui pääosin kahdesta syystä: hypo pelaa lähes pelkkää "läskipaikkaa" ja heillä oli yksi erittäin kova peluri. Tänä vuonna, kun tämä yksi pelaaja on pelannut enimmäkseen naisissa, on a tyttöjen pitänyt nojautua sarjan ainoaan läskipaikaan. Joukkueet jotka ovat hyviä ja joilla on isompi penkki, voivat prässätä koko pelin ajan miespuolustuksella, kun taas läskipaikkaa pelaava joukkue vaikeuttaa lähes kaikkea toimintaa kentällä. Kysymys on, kuuluuko tämä korikseen laisinkaan? On hyvä syy miksi sitä kutsutaan läskipaikaksi...

 

[Paikka vai ei]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Kaikilla on oikeus mielipiteensä, hyvä niin. Läskipaikan katkeruus HyPoa kohtaan on aika erikoista. Joukkue on pelannut Joukkueena viime peleissä kun alkukausi oli "hakemista" - mielestäni otetut voitot ovat olleet täysin ansaittuja. Viime kautta on turha sotkea kuluvaan kauteen, joukkueen pelaajat ja valmennus eivät ole täysin sama kuin viime keväänä. Se, että pelaa paikkaa tai miesvartiointia lienee joukkueen oma asia ja paikkapelaaminen on ymmärtääkseni sallittua joten miksi vikistä turhasta. Jos paikkapeli tuo tulosta, miksi et pelaisi sitä - ainakin osan pelistä. Miksi paikapelaaminen ei kuuluisi korikseen, sehän tuo nimenomaan yhden variaation hienoon peliin. Eiköhän anneta joukkueiden toteuttaa omia taktiikoitaan ja kuvioitaan sääntöjen puitteissa, eikä arvostella. Jokainen joukkue pelaa vahvuuksillaan ja pyrkii minimoimaan heikkoutensa. Toki harmittaahan se, jos vastustaja voittaa - toisaalta jokaiselle joukkueelle tulee jossain kohtaan se tappio.

 

[Nuku yön yli...]

Vs: A-tytöt sm 2011-2012

Hyvinkää on hakenut parin viikon aikana ottamut muutaman kovan voiton. Toisaalta mielestäni on ihmeellistä että hypo on saanut edes muutamat voittonsa tällä kaudella.
Viime kauden sm hopea johtui pääosin kahdesta syystä: hypo pelaa lähes pelkkää "läskipaikkaa" ja heillä oli yksi erittäin kova peluri. Tänä vuonna, kun tämä yksi pelaaja on pelannut enimmäkseen naisissa, on a tyttöjen pitänyt nojautua sarjan ainoaan läskipaikaan. Joukkueet jotka ovat hyviä ja joilla on isompi penkki, voivat prässätä koko pelin ajan miespuolustuksella, kun taas läskipaikkaa pelaava joukkue vaikeuttaa lähes kaikkea toimintaa kentällä. Kysymys on, kuuluuko tämä korikseen laisinkaan? On hyvä syy miksi sitä kutsutaan läskipaikaksi...

Hyvinkää repäisi heti ensi minuuteilla kymmenen pisteen eron ja piti sen loppuun saakka koko 40 minuuttia - siihen ei auttanut kotijoukkueen miespuolustus alussa eikä lopussa, vaan tällä kertaa parempi joukkue voitti. Ei auttanut, vaikka Capitalsin kannattajana toivoin voittoa kotiin. Ensi kerralla tilanne voi olla toinen mutta nuku yösi rauhassa, niin huomenna on jo parempi olo