Voiko joku sanoa, ettei olisi joskus miettinyt vedessä olevia väreitä? Mistä ne tulevat, mihin ne loppuvat, miten ne muuttuvat? Eikö niin, että ihmisen elämä on vähän samanlaista kuin räiskäleiden paistaminen? Nämä ovat arjen pieniä kauniita asioita, jotka heijastuvat ihmisen elämässä aina isommassa ja pienemmässä mittakaavassa. Myös spiraali on mielenkiintoinen muoto: se toistuu samanlaisena ja voi kasvaa äärettömän suureksi ja alkaa äärettömän pienestä.
Jäin ihan miettimään näitä veden väreitä:
Elämässäkin saattaa osua jokin pieni kivi, josta syntyy aluksi aivan pieni väre, mutta joka lopulta saattaa kasvaa vaikka kuinka isoksi ja sitten yhtäkkiä sitä värettä ei enää vain voi erottaa - se on kadonnut. Väreitä syntyy koko ajan isompia ja pienempiä, kunhan kivet eivät lopu kesken. Ja mitä sitten ovat nämä kivet?
Tällaisia asioita kutsutaan tajunnanlaajentamiseksi. Kannattaa ihan tykönänsä miettiä tällaisia juttuja, eikä heti tyrmätä ja toivottaa jotakuta hoitolaan. Samaan syssyyn voisin suositella kaikille hyviä ja ajatuksia herättäviä taiteilijoita kuten Hectoria ja Samuli Putroa.
Miksi olla heti niin nyreänä, kun kp.comiin rantautuu asioita abstraktisti ja moniulotteisesti ajatteleva ihminen, joka osaa vieläpä pukea ajatuksensa hyvin sanoiksi (itsellä ainakin ontui pahemman kerran kirjoitustaito tätä viestiä naputellessa) ja jäsennellä kunnolla. Tässä on kirjoittaja, jolta kannattaa oppia.