- Viestejä
- 2 819
Korisliigassa on ollut käytössä runsaan puolen vuosikymmenen ajan käytäntö, jossa runkosarjan päätteeksi liigan sarjataulukon viimeiselle sijalle jäänyt joukkue on tippunut suoraan I divisioonaan. Lisäksi liigan toiseksi viimeinen joukkue on taistelemaan paikastaan liigakarsinnoissa divisioonan parhaiden kanssa.
Voimassa olevalle käytännölle oli selvästikin tilausta vielä 2000-luvun alussa. Viime vuosikymmenen puolella suora tippuminen koitui monen talousvaikeuksiin joutuneen seuran kohtaloksi (Aura Basket, PuHu, Porvoon Tarmo), mikä oli varsin hyväksyttävää siinä mielessä, että divisioonasta nousi aina tilalle resursseiltaan vahvempi seura (ToPo, FoKoPo, Kauhajoki). Viimeisen viiden vuoden aikana suoran tippujan paikalla on ollut käytännössä vain yksi seura, joka olisi pystynyt resurssiensa sekä pelillisten esitystensä puolesta jatkamaan liigassa: Kauhajoen Karhu kauden 2007/08 päätteeksi.
Kuluvalla kaudella suora divariin tippuminen sarjajumbon kohdalla ei kuitenkaan näytä palvelevan alkuperäistä tarkoitusta; uudistaa liigaa siten, että alamäkeen joutunut liigaseura hakee vauhtia divarista ja divarin kärki saa mahdollisuuden pelata liigaa. Korisliigan "ennätystasaisuudesta" on puhuttu vuosikausia aina kliseeksi asti, mutta kaikki ovat huomanneet liigan jumbonelikon Vilpas-FoKoPo-Kauhajoki-Kataja pystyvän kamppailemaan hyvin tasaväkisesti jopa liigan parhaiden joukkueiden kanssa. Lisäksi mainittu nelikko on sikäli poikkeuksellinen, että edes koripallo.comissa, kaikkien tornihuhujen kohdussa, ei ole edes vihjattu kyseisten organisaatioiden talousvaikeuksista. (Tiukkaa on, varmasti, mutta siitä ei ole osoitusta, että ko. seurat eläisivät törkeästi yli varojensa.)
Suora putoaminen koituu kuitenkin välttämättä näillä näkymin joko FoKoPon tai Salon Vilppaan kohtaloksi. Subjektiivinen mielipiteeni on, että kumpikin tapaus olisi valitettava. Divarin kärkiporukoista nousua havittelevat tulevaksi kaudeksi näillä näkymin Porvoon Tarmo, Lapuan Korikobrat, BC Jyväskylä ja Loimaan Korikonkarit, joista pelillisiltä esityksiltään liigaan näyttävät kelpaavan kolme ensimmäistä ja resursseiltaan tällä hetkellä lähinnä Loimaa ja Lapua.
Kaikki kunnia divarin kärjelle, mutta Vilppaan ja FoKoPon toiminta näyttää liigakypsemmältä kuin yhdenkään edellä mainitun divarijoukkueen. Tarmon ja BCJ:n liigajoukkueiden syöksykierteestä ei ole ehkä kuitenkaan kulunut vielä tarpeeksi aikaa, Loimaalle nousu liigaan saattaisi olla yhä liian nopeaa (divarinoususta on vasta 1,5 vuotta) ja Lapua on luku sinänsä: resurssit saattavat olla vahvatkin, mutta onko mielekästä nostaa kaksi lyhyen välimatkan päässä toisistaan sijaitsevaa haja-asutusalueen joukkuetta liigaan syömään toistensa kulhoista, kun Karhun ja Korikobrien edustusjoukkueiden yhdistäminen voisi olla kestävämpi ratkaisu? (Vrt. Äänekosken Huiman ja BC Jyväskylän rämpiminen ja toisilleen vihoitteleminen liigan häntäpäässä viime vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla).
Kamppailu putoamispeikkoa vastaan tekee taatusti liigan tyvipään seurannasta satunnaiselle katsojalle mielenkiintoisempaa, mutta on syytä harkita, olisiko juuri nyt aika hylätä suora putoaminen ja siirtyä takaisin neljän joukkueen karsintasarjaan, josta kaksi jatkavat liigassa. Tämän hetken karsintasarjan muodostaisivat Vilpas, FoKoPo, Porvoo ja Lapua. Jos Porvoo ja Lapua todella tahtoisivat nousta liigaan, he voisivat osoittaa pelaamalla ansaitsevansa sarjapaikkansa ja käyttää kevään ja kesän vahvistaakseen taustojaan liigalisenssiä varten.
Suora nousu saattaa yhtä lailla olla rangaistus, vaikka se ei nousijajoukkueen silmissä siltä näyttäisi: esimerkiksi tällä kaudella elonmerkkejä näyttäneelle Porvoon Tarmolle paluu liigaan on todennäköisesti liian hätiköityä vain vuoden divariurakan jälkeen. Lyhyen tähtäimen toiminta synnyttää lisää kaatuneita seuroja, vaikka potentiaalia olisi vaikkapa puolen vuosikymmenen säteellä parempaankin.
Voimassa olevalle käytännölle oli selvästikin tilausta vielä 2000-luvun alussa. Viime vuosikymmenen puolella suora tippuminen koitui monen talousvaikeuksiin joutuneen seuran kohtaloksi (Aura Basket, PuHu, Porvoon Tarmo), mikä oli varsin hyväksyttävää siinä mielessä, että divisioonasta nousi aina tilalle resursseiltaan vahvempi seura (ToPo, FoKoPo, Kauhajoki). Viimeisen viiden vuoden aikana suoran tippujan paikalla on ollut käytännössä vain yksi seura, joka olisi pystynyt resurssiensa sekä pelillisten esitystensä puolesta jatkamaan liigassa: Kauhajoen Karhu kauden 2007/08 päätteeksi.
Kuluvalla kaudella suora divariin tippuminen sarjajumbon kohdalla ei kuitenkaan näytä palvelevan alkuperäistä tarkoitusta; uudistaa liigaa siten, että alamäkeen joutunut liigaseura hakee vauhtia divarista ja divarin kärki saa mahdollisuuden pelata liigaa. Korisliigan "ennätystasaisuudesta" on puhuttu vuosikausia aina kliseeksi asti, mutta kaikki ovat huomanneet liigan jumbonelikon Vilpas-FoKoPo-Kauhajoki-Kataja pystyvän kamppailemaan hyvin tasaväkisesti jopa liigan parhaiden joukkueiden kanssa. Lisäksi mainittu nelikko on sikäli poikkeuksellinen, että edes koripallo.comissa, kaikkien tornihuhujen kohdussa, ei ole edes vihjattu kyseisten organisaatioiden talousvaikeuksista. (Tiukkaa on, varmasti, mutta siitä ei ole osoitusta, että ko. seurat eläisivät törkeästi yli varojensa.)
Suora putoaminen koituu kuitenkin välttämättä näillä näkymin joko FoKoPon tai Salon Vilppaan kohtaloksi. Subjektiivinen mielipiteeni on, että kumpikin tapaus olisi valitettava. Divarin kärkiporukoista nousua havittelevat tulevaksi kaudeksi näillä näkymin Porvoon Tarmo, Lapuan Korikobrat, BC Jyväskylä ja Loimaan Korikonkarit, joista pelillisiltä esityksiltään liigaan näyttävät kelpaavan kolme ensimmäistä ja resursseiltaan tällä hetkellä lähinnä Loimaa ja Lapua.
Kaikki kunnia divarin kärjelle, mutta Vilppaan ja FoKoPon toiminta näyttää liigakypsemmältä kuin yhdenkään edellä mainitun divarijoukkueen. Tarmon ja BCJ:n liigajoukkueiden syöksykierteestä ei ole ehkä kuitenkaan kulunut vielä tarpeeksi aikaa, Loimaalle nousu liigaan saattaisi olla yhä liian nopeaa (divarinoususta on vasta 1,5 vuotta) ja Lapua on luku sinänsä: resurssit saattavat olla vahvatkin, mutta onko mielekästä nostaa kaksi lyhyen välimatkan päässä toisistaan sijaitsevaa haja-asutusalueen joukkuetta liigaan syömään toistensa kulhoista, kun Karhun ja Korikobrien edustusjoukkueiden yhdistäminen voisi olla kestävämpi ratkaisu? (Vrt. Äänekosken Huiman ja BC Jyväskylän rämpiminen ja toisilleen vihoitteleminen liigan häntäpäässä viime vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla).
Kamppailu putoamispeikkoa vastaan tekee taatusti liigan tyvipään seurannasta satunnaiselle katsojalle mielenkiintoisempaa, mutta on syytä harkita, olisiko juuri nyt aika hylätä suora putoaminen ja siirtyä takaisin neljän joukkueen karsintasarjaan, josta kaksi jatkavat liigassa. Tämän hetken karsintasarjan muodostaisivat Vilpas, FoKoPo, Porvoo ja Lapua. Jos Porvoo ja Lapua todella tahtoisivat nousta liigaan, he voisivat osoittaa pelaamalla ansaitsevansa sarjapaikkansa ja käyttää kevään ja kesän vahvistaakseen taustojaan liigalisenssiä varten.
Suora nousu saattaa yhtä lailla olla rangaistus, vaikka se ei nousijajoukkueen silmissä siltä näyttäisi: esimerkiksi tällä kaudella elonmerkkejä näyttäneelle Porvoon Tarmolle paluu liigaan on todennäköisesti liian hätiköityä vain vuoden divariurakan jälkeen. Lyhyen tähtäimen toiminta synnyttää lisää kaatuneita seuroja, vaikka potentiaalia olisi vaikkapa puolen vuosikymmenen säteellä parempaankin.