Päästötodistus B-poikien SM-sarjan joukkueille:
1) Honka 9½
Onnittelut mestareille! Hongan valmentajat ovat tehneet hyvää työtä Antti Viitasen johdolla.
Joukkue on kehittynyt talven aikana ja sen tehokolmikko oli edelleen muille mahdoton puolustettava. Harva joukkue pystyy ottamaan pois sekä maan parhaan pointin että kaksi sentteriä, joista toinen osaa lisäksi heittää. Itse pidän Kilian Catoa maan lahjakkaimpana 92-poikana.
Honka osasi pelitavassaan sopivasti yhdistellä organisoitua pelaamista, hyödynsi tarvittaessa vahvuuksiaan, sekä luovaa korista, joka vie pelaajia eteenpäin. Luovuus pelissä synnyttää arvaamattomuutta, joka on sarjassa jossa vastustajia jo scoutataan, myös taktinen ase.
2) Topo 8½
Topon olisi pitänyt voittaa mestaruus, niin kovan pelaajapaketin se oli pääkaupunkiseudun muista seuroista kerännyt. Vaikka valmentajat ovat tehneet siinä tärkeimmässä, pelaajien kehittämisessä hyvää työtä, täytyy tappio loppuotteluissa panna kyllä taktisen köyhyyden piikkiin. Topo oli ainoa joukkue jolla oli puolustuspäähän asettaa riittävän isot ja kokeneet sisäpelaajat ja useampikin ärhäkkä puolustaja Kopiota vastaan. Vaikka Kalle Naapi, Tomi Martas ja muut menivät Hongassa kauden aikana eteenpäin, oli Topolla mielestäni kuitenkin ylivoimaisen leveä materiaali.
Nuori Suomi-peluutuksen vuoksi Joel Heinikoski ja Zakarias Eerikinharju pelasivat mielestäni liian vähän. Toisaalta Topon hyökkäys oli mielestäni yliorganisoitua huomioiden pelaajien kova taitotaso.
3) Pyrintö 9
Pyrintö pelasi ehkä joukkueena ehjimmän kauden ja nosti tasoaan koko ajan. Ainoa kiistaton ylisuorittaja. Pyrintö pelasi palloa kenties kaikkein määrätietoisimmin sisään ja sai pelitapansa ansiosta parempia kolmosen heittoja kuin muut. Pyrinnön hyökkäys oli toisaalta kurinalaista, joitain sääntöjä siinä selvästi oli, mutta silti varsinaisia merkattuja pelejä ei juuri ollut. Tai ne olivat jopa surkuhupaisan yksinkertaisia ja toimivat vain kerran samaa vastustajaa vastaan. Silti perushyökkäys oli tappavan tehokasta.
Sarjan paras pelaaja Osku Heinonen kantoi joukkuetta useammassa pelissä, mutta jostain valmentajat aina löysivät vielä penkiltäkin kaverin joka tuli heittämään 2-3 kolmosta ratkaisuhetkillä. Selvästi sarjan paras heittojoukkue sai todella pohtimaan, kiinnitetäänkö heittotaitoon maassamme riittävästi huomiota.
4) Rapy 8½
Mikropojista asti poikiaan piiskannut valmentaja Matti Ollgren ja myöhemmin mukaan tullut saman uskontokunnan, ”puolustus on paras hyökkäys”, Juha Mutila jalostivat aggressiivisen koko kentän pelin niin pitkälle kuin sen voi viedä. Ja komeasti välieriin asti! Jopa Topo oli välierissä vaikeuksissa kun ei meinannut ymmärtää jäädyttää peliä viisikkopeliksi ja lopettaa päätön kilpajuoksu. Rahola osasi ajaa ja heittää, mutta suurin miinus täytyy ehdottomasti antaa viisikkohyökkäykselle, jossa sisään ei syötetty kuin muodon vuoksi. Pelistä katosi täysin yksi elementti ja vastustaja pärjäsi aina kun ymmärsi vaihtaa screenit. Alex Vaenerberg oli yksi sarjan kuumimmista pelaajista.
5) Puhu 7½
Puhu oli monelle kauden suurin pettymys. Puhu olkoon varoittava esimerkki mihin yliorganisoitu pelitapa johtaa. Itse näin pelin jossa vastustaja vaihtoi kahta puolustusmuotoa, välillä kesken hyökkäyksenkin, joka oli mahdollista koska lähes jokainen hyökkäys oli merkattu peli, niin Puhu joutui aloittamaan koko hyökkäyksen alusta. Lisäksi ongelmaksi koitui iskostuneet roolitukset joissa heittäjä (Michelsen) osasi totisesti heittää, mutta ei juurikaan ajaa ja ne jotka ajoivat eivät sitten heittäneet kauempaa oikein millään. Lisää pakkaa sekoitti vanhempien ymmärtämättömyys seuratoiminnasta, omasta roolistaan, ja se johti järjettömään valmentajan vaihtoon.
Vaikka Puhun pelitavasta olenkin erimieltä, Tontsa on kuitenkin tarkasti peliä näkevä osaaja, joka olisi ehkä saanut kurssin vielä käännettyä.
6) Pantterit 7½
Pantterit kesyyntyivät kotikissaksi kauden aikana. Neljänneksi rankattu joukkue törmäsi siihen perusongelmaan, että jos perustaidot eivät riitä, niin toimivaa joukkuepeliäkään ei voi sen päälle rakentaa. Panttereilla oli, toisin kuin monilla muilla, yritystä pelata palloa myös sisään, mutta heittotaito oli vaatimatonta eikä ulossyötöistä syntynyt oikein mitään.
7) Vilpas 8
Vilpas pelasi hyvän syksyn, mutta perustaidot eivät vaan riittäneet sitten tämän pitemmälle.
Ehkä liian paljon Vilpas oli aggressiivisen lay-up –pelin varassa. Jos jalkatyössä pärjäsi ja sai avut järjestettyä, Vilpas hyytyi kuin vanha diesel-Mersu. Etenkin palloton peli, tai sen mielikuvituksettomuus mahdollisti sittenkin auttamisen varsin helposti. Ja silloin lay-uppeja enää tehdä, pitäisi olla muutakin. Mutta hyviä poikia joukkueessa useita ja kehittymispotentiaalia vielä riittää, kunhan Salossa muistetaan että pallollinen osaaminen ei ole kuin yksi taidon osa-alue.
8) JKS 8
JKS on parantanut peliään kauden aikana ehkä suhteellisesti eniten. Se haastoi jo kaikkia kärkijoukkueitakin, etenkin jos sitä ei otettu vakavasti. Joukkueessa on taitavia pelaajia ja erinomainen valmentaja. Mukavan rohkea ja alati haastava pelitapa oli kivaa seurattavaa.
Joukkue antoi kuitenkin tasoitusta kun moni sen parhaista pelaajista oli vielä 93:nen.
9) Masu 7
Masu jäi armotta lyhyeksi. Aiemmin kovin organisoidusta pelitavasta tunnettu joukkue ei ehtinyt oppia luovuutta ja tilanteen lukemista. Ja taidot eivät riittäneet improvisaatioon. Markku Siironen oli taktisesti erinomainen valmentaja ja kuljetti välillä vastustajaa etenkin erikoistilanteissa.
Mutta joukkueen perusosaaminen ei riittänyt eikä edes kovalla yrityksellä korvata puuttuvia senttejä.
10) Kori-80 7
B-pojat pelasivat seuransa SM-sarjakartalle. Raamikas, fyysinen ja kovasti taisteleva joukkue pelasi ajoittain oikein hyvin. Perustaitojen, etenkin vaatimaton heittopeli, puute haittaa lajissa jossa maaleja tehdään kuitenkin niin paljon
