- Viestejä
- 74
Vs: Bisons 14-15
Ei pallonskriinistä voi puolustaja nykykoriksessa oikein mennä ali, ellei se sitten ole aivan viimeinen optio ja sillonkin pitäis olla urheilullisemmat pelaajat käytännössä 4:llä muulla pelipaikalla. Kyllä nykykoriksessa 1-3 paikan pelaajat laittaa aivan liian kovalla prosentilla kolmosen sisään jos on 2 metriä tilaa. Ja on se vaan aika helppo myös syöttöjä jakaa kun kukaan ei painosta.
Ja vaikka skriinin käyttäjä ei uskalla vapaitakaan kolmosia ottaa, niin kun puolustaja menee skriinin "ali" skriinin tekijä voi lähteä "leikkaamaan" kohti koria, ennen kun pelaaja on päässyt skriinistä ympäri, jollon pallollinen puolustaja suljetaan täysin pois tilanteesta. Skriini ei tulkita olevan liikkuva, koska kaverihan vaan leikkaa ja pyytää palloa.
Jossain tapauksissa ns "push-n-underia" käytetään, missä skiirnin tekijän puolustaja pysyy kokoajan skriinaajan iholla kiinni, ettei pääse rullaamaan ja tehden samalla tilaa palloa puolustavalle päästä skriinin "ali" nopeasti. Mutta tässä nimenomaan tuo kolkki on aivan liian vapaa. Niin ja sitten syöttämiseen jää aivan liikaa aikaa, plus se skriinin ali tuleva puolustaja kuitenkin joutuu tämän jälkeen suorittaa lähestymisen palloliseen (1v1 puolustuksen vaikein asia nykykoriksessa).
Bisons aika itseppäisesti "flättäs" (missä pallollinen puolustaja tulee yli/perässä ja skriinin puolustajan PITÄIS varmistaa ettei pallollinen pääse korille JA ettei rullaaja pääse oman selkänsä taakse = syöttö rullaajalle PITÄISI olla mahdoton) tai "fännäs", missä pallollinen pakotettiin kohti päätyrajaa (eli ei annettu käyttää skriiniä). Fännäämisessäkin skriiniä tekevää pelaajaa puolustava pelaaja täytyy ymmärtää ajo- ja syöttökulmat. Nää molemmat osottautu huippupointtia vastaan Bisonsin isoille kavereille aivan liian vaikeaksi.
Jälkiviisaana on helppo sanoa, että hard hedge/tuplaaminen olisi ollut viisainta (mihin Bisons siirtyi kolmannen neljänneksen lopulla), mutta jos scoutti kertoo "Vastustajan pointti ei halua ratkaista itse vaan haluaa ruokkia joukkuetovereita" ja etenkin jos "vastustajan isot eivät osaa heittää kolmosia", niin silloin tuo "flättääminen"/"fännääminen" on paperilla viisain optio.
Mut tänään D.J. Cooper ja vastustajan isot oli vaan liikaa. Ja tosiaan, konseptin toteutus ei onnistunut laisinkaan Bisons -pelaajilta.
yarr123 sanoi:Edit: otetaan nyt täällä kantaa juuri loppuneeseen otteluun kun VTB-topikki on kuollut. Ihmeellisen paljon oli vaikeuksia Eniseyn palloskriinien kanssa, sinne jäi aina ukko kuin seinään ja rollaajaa ei otettu kiinni. Sama toistui välillä monta kertaa peräkkäin. Miksi?
Ja joku asiasta paremmin perillä oleva voisi kenties valottaa, että mitä järkeä on palloskriinissä aina kiertää pelaajan puolelta, joka kerta jäätiin jälkeen? Ei kai kaverin pointit mitään niin älyttömiä heittokoneita olleet?
Ei pallonskriinistä voi puolustaja nykykoriksessa oikein mennä ali, ellei se sitten ole aivan viimeinen optio ja sillonkin pitäis olla urheilullisemmat pelaajat käytännössä 4:llä muulla pelipaikalla. Kyllä nykykoriksessa 1-3 paikan pelaajat laittaa aivan liian kovalla prosentilla kolmosen sisään jos on 2 metriä tilaa. Ja on se vaan aika helppo myös syöttöjä jakaa kun kukaan ei painosta.
Ja vaikka skriinin käyttäjä ei uskalla vapaitakaan kolmosia ottaa, niin kun puolustaja menee skriinin "ali" skriinin tekijä voi lähteä "leikkaamaan" kohti koria, ennen kun pelaaja on päässyt skriinistä ympäri, jollon pallollinen puolustaja suljetaan täysin pois tilanteesta. Skriini ei tulkita olevan liikkuva, koska kaverihan vaan leikkaa ja pyytää palloa.
Jossain tapauksissa ns "push-n-underia" käytetään, missä skiirnin tekijän puolustaja pysyy kokoajan skriinaajan iholla kiinni, ettei pääse rullaamaan ja tehden samalla tilaa palloa puolustavalle päästä skriinin "ali" nopeasti. Mutta tässä nimenomaan tuo kolkki on aivan liian vapaa. Niin ja sitten syöttämiseen jää aivan liikaa aikaa, plus se skriinin ali tuleva puolustaja kuitenkin joutuu tämän jälkeen suorittaa lähestymisen palloliseen (1v1 puolustuksen vaikein asia nykykoriksessa).
Bisons aika itseppäisesti "flättäs" (missä pallollinen puolustaja tulee yli/perässä ja skriinin puolustajan PITÄIS varmistaa ettei pallollinen pääse korille JA ettei rullaaja pääse oman selkänsä taakse = syöttö rullaajalle PITÄISI olla mahdoton) tai "fännäs", missä pallollinen pakotettiin kohti päätyrajaa (eli ei annettu käyttää skriiniä). Fännäämisessäkin skriiniä tekevää pelaajaa puolustava pelaaja täytyy ymmärtää ajo- ja syöttökulmat. Nää molemmat osottautu huippupointtia vastaan Bisonsin isoille kavereille aivan liian vaikeaksi.
Jälkiviisaana on helppo sanoa, että hard hedge/tuplaaminen olisi ollut viisainta (mihin Bisons siirtyi kolmannen neljänneksen lopulla), mutta jos scoutti kertoo "Vastustajan pointti ei halua ratkaista itse vaan haluaa ruokkia joukkuetovereita" ja etenkin jos "vastustajan isot eivät osaa heittää kolmosia", niin silloin tuo "flättääminen"/"fännääminen" on paperilla viisain optio.
Mut tänään D.J. Cooper ja vastustajan isot oli vaan liikaa. Ja tosiaan, konseptin toteutus ei onnistunut laisinkaan Bisons -pelaajilta.