Vs: Boston Celtics 2007-2008 - Celtic Pride
Game 5 featured the Big Five!
Ottelun alku oli molemmilta hieman vaikea. Bostonin peli oli lähes täysin KP43:n leveillä hartioilla, kun vastaavasti ainoa piston joka pääsi vauhtiin oli Sheed kolmella kolmosellaan. Bostonin peli oli silti vapautuneemman näköistä ja vastaavasti Detroit joutui taistelemaan huomattavasti enemmän saadakseen pisteitä taululle. Sheedin jättäminen täysin vapaaksi kaarelle kerta toisensa jälkeen oli suoraan seurausta pick'n'rollista, jossa kaikki viisi pelaajaa auttoivat. Toisen jakson alusta näytti, että Detroit ottaa pelin komentoonsa. Eroa taisi tulla jo 8p, mutta siitä eteenpäin Bostonin peli oli niin mahtavaa katseltavaa meikäläisen silmin: Lähes jokainen heitto onnistui ja Kendrick Perkins pelasi mielettömän pelin. Mies pelaa niin kovalla tunnetasolla, että aina välillä on pieni pelko ylilyönneistä ja tyhmistä virheistä. Niitä ei nähty. KG palasi jälleen sille tasolle, jolla mies parhaimmillaan pystyy edelleen olemaan. Ok, heitot eivät putoa noin seuraavassa pelissä, mutta se on nyt nähty että KG pystyy edelleen dominoimaan. Rondo ehti antaa muikean määrän syöttöjä jo ekan 24min aikana ja pelinjohto oli huomattavasti parempaa kuin edellisessä pelissä. Bostonin peli lähtee hyvin pitkälle puolustuksesta liikkeelle, kuten vanha kliseekin sanoo..
Kolmannella jaksolla Boston jatkoi ryöpytystä ja varsinkin Allenin heräämistä oli ilo katsella. Vaikka eroa tuli jo 17p, oli täysin selvää ettei Detroit luovuttaisi. Rip Hamilton ja Mr. Big Shot toivat jälleen kerran Detroitin mukaan peliin neljännellä jaksolla ja kun Rodney Stuckey vielä toi kolmosellaan Detroitin pisteen päähän, oli pöytä katettu huikealle päätökselle. Lopussa ei valitettavasti nähty muita hienouksia kuin Allenin kakkonen, mutta itse tuulettelin silti kun Stuckey heitti ensimmäisen vaparin ohi tilanteessa -3.
Käsittämättömiä virheitä pelissä vihellettiin, kuten jo aikaisemmin jossain totesin. Lähinnä tuomarilinjan muuttuminen pelin aikana, oli se mikä itseäni jäi vaivaamaan. Alussa tuntui että Bostonia sorsittiin, Bostonin runin aikana vastaavasti myhäilin kun Detroit tuntui saavan omansa näistä. Bostonin pelissä on tällä hetkellä paljon hyviä elementtejä:
-KG:n all-around peli
-Rondon puolustus ja se, miten nopeasti pallo työnnetään ylös.
-Kendrick Perkinsin puolustuspelaaminen ja huikea itseluottamusboosti hyökkäyspäässä
-Ray Allenin resurrection
Rip Hamilton on ennen ollut yksi suosikeistani. Liigan paras pelaaja pallottomana ja yllättävän kova päättämään myös ajoja, mutta arvostusta on laskenut miehen älytön huitominen käsillä. Molemmissa päissä. Puolustuksessa Grim Reaper huitoo kuin meitsi viime kesänä mökillä ja hyökkäyspäässä jokaista skriiniä ennen työntää puolustajan pois. Niin kauan kun sitä ei vihelletä se on ok? Viimeisessä tilanteessa, missä Rip loukkasi kyynärpäänsä, oli taas aikamoista kauhomista ja sormet Ray Allenin sieraimissa.
Se mikä Detroitin kannalta on huolestuttavaa, on joukkueen ailahtelu. Joku voi sanoa että on hyvä asia että löytyy eri ratkaisijoita, mutta se tapahtuu tällä hetkellä täysin sen kustannuksella että muut suorastaan katoavat. Sheed ei tehnyt kentällä juuri mitään muuta, kuin roiskaisi ne kuusi isoa sisään. Tayshaun Prince ei ole ottanut uskottavia yrityksiä viimeisessä kolmessa pelissä kuin korkeintaan viisi. Tällä hetkellä Detroitilla on kaksi konsistenttia pelaajaa, Rip Hamilton ja Rodney Stuckey. Kaikki muut ovat pelanneet täysin laidasta laitaan. Täysin sivumainintana, missä helvetin välissä Billups teki ne pisteensä. Havahduin yhtäkkiä kun miehen rivillä oli yli 20p ja tuntui että niitä oli maksimissaan kymmenkunta.
Täytyy myös ihmetellä sitä, miksei heittoa voida häiritä ilman että yritetään blokata.. Joka ainut kerta, kun joku ottaa heittoharhautuksen, lentää puolustaja monta metriä sivurajasta yli. Vastaavasti, miksi Boston on jättänyt häiritsemättä pelien loppuhetkillä heittoja; viimeisessä pelissä Posey antoi Stuckeyn ampua ilman häirintää kolmosen sisään, mikä aiheutti kammiovärinää täällä päin.
Perjantai-ilta huipentuu Game 6:n merkeissä, pitää katsoa jaksaisikohan sitä raahata perseensä liveseuranta-porukan kiusaksi.
