Eilisellä NBA pelikierroksella pelattiin 10 ottelua, joukkueet olivat tasoltaan ja pelitavaltaan aika tavalla sarjan laidasta laitaan, kuten olivat otteluparitkin.
8 ottelussa 10:stä se joukkue, jolle tilastoitiin enemmän koriinjohtaneita syöttöjä, voitti ottelunsa. Kaksi poikkeusta olivat Lakers vs. Mavericks sekä Warriors vs. Clippers. Näissäkin otteluissa voittanut joukkue antoi vain yhden korisyötön vähemmän kuin vastustajansa, eli aika tasoissa tässä suhteessa mentiin.
Bulls hävisi eilen koriinjohtaneet syötöt Indiana Pacersille 31–16. Seuraavaksi suurin ero syötöissä oli ottelussa Spurs vs. Grizzlies, missä pallo liikkui molemmilla joukkueilla iloisesti; ottelun voittanut Grizzlies kirjautti 39 koriinjohtanutta syöttöä, ja hävinnyt Spurskin sentään 29.
Kierroksella oli itse asiassa yksi joukkue, joka sai aikaan vähemmän koriinjohtaneita syöttöjä kuin Bulls eilisessä pelissään: oman ottelunsa hävinnyt Orlando Magic. Mutta tässäkin ottelussa peliä pyörittänyt Magicin takakenttä sentään päihitti Bullsin takamiehet.
Bullsin takakenttä kirjautti eilisessä ottelussa 8 koriinjohtanutta syöttöä; Dunn 2, Satoransky 3, Lavine, 1, White 1, Hutchinson 1.
4 koriinjohtaneella syötöllään Markkanen pääsi siis eilen tasoihin kolmikon Dunn, Lavine ja White kanssa, vaikka oletan että hyökkäyspäässä pallo oli Laurin hallussa ehkä noin 3 % siitä ajasta mitä em. mainittu porukka sitä yhteenlaskien leipoi.
Toisin kuin monet syöttötaidostaan tunnetut ’isot’ Lauri ei ole lainkaan osallisena Bullsin pelinrakentamisessa, eikä hän yleensä kovin paljon koriinjohtaneita syöttöjä itselleen kirjauta – vaikka on aika ajoin osoittanut, että osaa kyllä oikean paikan tullen antaa todellisia namupasseja. Yksi pelikierros ei tietysti muutenkaan anna kattavaa kuvaa mistään, eikä koriinjohtaneiden syöttöjen määrä yhdessä ottelussa suoraan kerro yhdenkään joukkueen kyvystä liikutella palloa.
Mutta silti – ja näidenkin rumien numeroiden valossa – ennustan Lauri-paralle todella raskasta kevättä.
Nyt kun pleijari-haaveet on Bullsin osalta kai haudattu, ja Wendell Carter Junior on pitkällä saikulla, veikkaan että eilisen tyyppistä – entistä vähemmän kontrolloitua – pelaamista tullaan näkemään Bullsilta yhä enemmän. Mitä välii. Millään.
Jos kyseessä olisi yksi ottelu, pelaisin sen miellelläni Lavinen kanssa, koska hän on hyvä scoraaja. Jos kyseessä olisi koko kausi, en missään nimessä ikinä haluaisi pelata sitä Lavinen kanssa, koska hänen tapansa pelata saa kaikkien muiden tekemisen tuntumaan turhalta ja aika yhdentekevältä. Usein jo pitkin ottelua, mutta aivan varmasti jokaisen matsin lopussa. Ja ne jäävät pelaajillekin mieleen.
Ja Coby White. Nähtyäni pari ensimmäistä Whiten ottelua ymmärsin, että Chicago on vahingossa draftannyt itselleen uuden Antonio Blakeneyn, siis juuri erottamansa Antonion Blakeneyn tilalle. SIllä erolla tämä on tietysti vähän nuorempi ja hautoo paljon pidempään palloa – ennen kuin joka tapauksessa vetää itse. Inhoan Whitessa kaikkea, myös sitä hosuvaa tapaa millä se liikkuu.
Mutta ehkä Bullsin johto tiesi mitä teki. Ehkä he halusivat ykköskentän lisäksi myös kakkoskentälliseen pelinjohtajan, joka tekee koko porukalle selväksi – viikosta toiseen, illasta toiseen, hyökkäyksestä toiseen – että koripallo ei ytimeltään ole mitään hiivatin joukkueurheilua.
On suoranainen ihme, että Lauri pistää palloa koriin niinkin hyvällä prosentilla kuin nyt, suhteessa siihen, kuinka harvoin hänen nykyään annetaan palloon koskea, ja millaisiin paikkoihin sitä hänelle pelataan, silloin kun niin jostain syystä vielä käy. Kun oppii olemaan odottamatta syöttöä, ei ole koskaan valmis, kun sellaisen sitten jostain syystä saakin. Kukaan ei ole tällaisessa peliympäristössä ’luovimmillaan’. Vaan puolihädissään, ja varmistelee, ja siksi tyytyy aina siihen varmimpaan ratkaisuun, jonka ainakin tietää osaavansa. Siksi mitään kehitystä ei tapahdu, vaan tapahtuu lähinnä taantumista.
Se näkyy muissakin Bullsien pelaajissa kuin Laurissa.
Jotkut 90-luvun pelaajathan ovat puhuneet siitä, että silloin peli oli niin fyysistä että Steph Curryn kaltainen pelaaja ei olisi voinut olla supertähti noihin aikoihin.
chicago.suntimes.com
