Laurin pelilliset puutteet ja heikkoudet tuntuvat usein hämmentäviltä ja olevan osin ristiriidassa hänen fyysisiin ominaisuuksiinsa nähden. Lisäksi hän pelaa monia pelin osa-alueita hieman omalaatuisella ja epätyypillisellä tavalla.
Jonkin kummallisen ajatusketjun lopputuloksena syntynyt ajatus vaikutti mahdolliselta ja loogiselta vastaukselta yhteen niistä kymmenistä avoimista kysymyksistä joita Laurin pelien katsominen tuppaa aina herättämään. Sovittelin ajatusta ohimennen myös muihin kysymyksiin, ja sehän sopi epäilyttävänkin moneen niistä.
En ole nähnyt missään kenenkään puhuvan tai edes mainitsevan kyseistä asiaa. Lyhyellä googlettelulla tuli vastaan mielenkiintoinen tieteellinen tutkimus missä asia oli yhtenä arviointi/tarkastelukohteena. Sen perusteella asialla olisi juurikin sen tapaisia vaikutuksia kuin olin epäillytkin. Tässä joitakin esimerkkejä kysymyksiä joihin tämä teoriani antaa vastauksen.
-Miksi Lauri on fysiikkansa nähden surkea levypallokamppailija?
-Miksi Lauri ei juuri koskaan onnistu blokkiyrityksissään riippumatta hyökkääjän koosta?
-Miksi hän välillä näyttää pysyvän nopean ja teknisen puolustajan kyydissä hyvinkin vaivattomasti, mutta toisena hetkenä asia on täysin päinvastoin?
-Miksi Laurin näkee harvoin jos koskaan baittaavan heittoharhautuksiin, crossovereihin tai ylipäätänsä minkäänlaisiin feikkeihin?
-Miksi Lauri ei ole opetellut tai oppinut oikeastaan alkeellisimpiakaan heittoharhautuksia, post-harhautuksia, Tai halua käyttää sellaisia? Miksi hän ei koskaan tee mitään minkä voisi lukea harhaukseksi?
-Miksi Laurin ajot blokataan niin usein?
-Miksi Lauri näyttää monissa tilanteissa hitaammalta kuin pitäisi? Miksi hän on kaikissa pallontavottelutilanteissa ja blokkiyrityssä aina vähintään puoli sekuntia vastustajaa hitaampi/myöhässä?
-Miksi hän ei tee lainkaan ennakoivia liikkeitä puolustaessaan, vaan tekee kaiken puhtaasti reagoimalla?
-Miksi pullea ja kömpelön näköinen Jokic on niin paljon Lauria tehokkaampi levareissa ja viimeistelyissään vaikka pelaa jalat lattiassa? Miten hän tuntuu olevan aina sekunin muita nopeampi, päinvastoin kun Lauri? vaikka fyysinen olemus antaisi odottaa muuta? Miksi jokic on hyvä riistämään ja katkomaan?
Laurilla on hyvä liikenopeus, mutta hän on puolustus- ja pallontavoittelutilanteissa aina vähintään sen kriittisen 0,1-0,5s myöhässä niin nopeita kuin hitaitakin hyökkääjiä vastaan. Mutta kuitenkaan ei juuri koskaan sen enempää edes nopealiikkeisiä vastaan. 1vs1 tilanteissa Lauri pysyy keskimäärin aina hyvin kyydissä ja tuntumalla myös nopeita pelaajia vastaan ja on todella hyvässä asemassa ylettyäkseen blokkaamaan layupin. Hän on riittävän ketterä, ponnistusvoimainen ja nopealiikkeinen käsistää, mutta ei juuri kuitenkaan koskaan onnistu siinä. Hän näyttää keskimääräistä paremmalta puolustajalta ja pystyy pitämään riittävän hyvän aseman loppuun asti, mutta onnistuu lopulta harvoin estämään miestään tekemästä.
Miksi hän ei onnistu olemaan tuotteliaampi puolustaja?
Hän on erittäin pitkä. Vaikka hänen kätensä ovat pituuteen nähden aavistuksen lyhyet, hänen korkeusulottuvuutensa on kuitenkin parempi kuin valtaosalla pelaajista, eikä hänen pompussaan ei ole mitään vikaa. Esim. Jokicin reach on about sama, mutta hänen ponnistusvoimansa paljon huonompi. Ylipainon ei pitäisi olla ylivoimaa muuta kuin aseman hankkimisessa tai pitämisessä. Jokic on hyvin usein vastustajaa edellä kaikessa mikä ei vaadi jalkanopeutta, esim. levari- ja pallontavoittelutilanteissa. Hänellä on myös todella ovela harhauttelija ja hän käyttää harhautuksia joka puolella kenttää, myös puolustuksessa. Miten hän on niin monipuolinen ja järjestäen edellä tilanteissa toisin kuin Lauri jolla olisi fysiikka- ja urheilullisuusetu puolellaan.
Mikä on se erottava tekijä Jokicin ja Laurin välillä?
Jos koripallo olisi rehellinen peli niin olisi yksi maailman parhaista. Se on kuitenkin kiero peli missä niin hyökkääjät kuin puolustajat saavat huijata toisiaan. Koripallossa ja muissa pallopeleissa pelaajien aivot monimutkaisella prosessilla työstävät jatkuvalla syötöllö visuaalista dataa päätöksentekoon mm. vertailemalla sitä muistijälkiin. Niitä kertyy pelaamisen ja harjoittelun myötä lisää. Aloittelija joutuu reagoimaan tapahtumiin reaaliaikaisesti ja joutuvat tukeutumaan vain fysiikkaominaisuuksiinsa, mutta pikkuhiljaa muistijälkien ja päätöksentekoprosessin kehittyessä pelaajat pystyvät "huijaamaan" tekemällä valistuneita arvauksia tulevasta ja ottamaan "varaslähtöjä". Aivot ikään kuin rakentavat muistijälkien avulla palapelin valmiiksi kun silmät näkevät vasta enemmän tai vähemmän vajaan kuvan. Hyökkääjät oppivat fyysisten työkalujen hyödyntämisen lisäksi huijaamaan huijaria ujuttamalla tämän prosessiin troijalaisia ja viruksia mitkä pahimmillaan aiheuttavat aivotoimintojen jäätymisen tai saavat ne syöttämään oikean jalan signaaleja vasemmalle jalalle taittaen tämän nilkan.
Lauri on varmasti yksi NBA:n rehellisimmistä pelaajista. Verrattomien fyysisten ominaisuuksiensa lisäksi hän hyödyntää prosessoriaan vain rehellisiin tarkoitusperiin. Hän ei missään tilanteissa suostu ennakoimaan, vaan odottaa aina että näkee valmiin palapelin silmillään. Eli hän uskoo ja toimii vasta kuin näkee. Eikä hän myöskään halua syöttää harhauttavaa dataa puolustajilleen. Puhtaan omantunnon lisäksi ainoa hyvä puoli on, että se tekee hänestä immuunin troijalaisille ja muille datahyökkäyksille, mutta muuten siitä on hänelle vain haittaa.
Jos kyse ei ole suomalaisesta rehellisyydestä, niin ehkä hän ei ole koskaan ennen NBA-uraa joutunut huijaamaan pärjätäkseen ja kärsii ns. pitkän pelaajan syndroomasta. Tai sitten hänellä on jokin yksilöllinen eroavaisuus siinä kompleksisesta kokonaisuudesta millä pallopelaajat pystyvät keskeneräisistä palapeleistä prosessoimaan toimintapäätöksiä sekunnin tai millisekuntien ennakkolla.
Joka tapauksessa fyysissä ominaisuuksissa ei ole enää paljon parannettavaa, mutta huijaamisessa löytyy vielä valtavasti potentiaalia. Sitä en tiedä kuinka hyvin se pystyy oppimaan tässä vaiheessa uraa. Fyysisesti rajallisemmat joutuu opettelemaan niitä jo varhaisessa vaiheessa. Jokic ja muuan doncic ovat umpikieroja huijareita. Harhautusten perimmäistä merkitystä on ehkä hankala mieltää jos on aina reagoinut vain valmiisiin kuviin. Silloin saattaa olla vaikeaa myös kehittellä ja harjoitella vakuuttavia harhautuksia. Ja sitten pitäisi vielä oppia käyttämään niitä luovasti oikeissa paikoissa ja lukemaan vastustajan reaktioita niihin.
Jos jollekin tämä pelin aspekti ei ole tuttu, nettistä löytyy kivasti yksityiskohtaista tutkimustietoa. Se on kyllä melkoisen monimutkainen kokonaisuus. Mm. hakusanoilla Anticipation ja deception pääsee alkuun.
Yks itselleni mielenkiintonen tutkimushavainto oli että puolustajan aivot viivästyttävät päätöksen tekemistä jos epäilevät toimintoa harhautukseksi, eli jäävät odottamaan lisää paloja kuin ennen kuin päättävät onko se harhautus vai ei. Ja vastaavasti päätös muodostuu aiemmin jos kuvasta vaikuttaisi muodostuvan rehellinen/oikea toiminto. Pitää varmaan alkaa tekemään oikeista liikkeistä mahdollisimman epärehellisen näköisiä
Tarkemmin ajatellen Lukan ja muiden arsenaalissa on myös tällaisia liikkeitä.
Yksi minulle uusi aspekti oli myös se, että vaikka puolustajan aivot tulkitsisi pääfeikin tai no-look syötön välittömästi ilmeiseksi harhautukseksi, niin päätöksentekoon ja siten toiminnan aloittamiseen saattaa silti tulla viive edellä mainitusta syystä. Eli aivot jäävät ikään kuin odottelemaan lisää palasia kuvaan vaikka lopullinen kuva on jo ilmeinen. Tutkimuksissa ilmenee myös että ammattitason pelaajien päätöksenteko syntyy aavistuksen myöhemmin kuin keskitason pelaajien, mutta päättävät useammin oikein. He ovat siis keskimäärin epäilevämpiä ja haluavat nähdä kuvasta muutaman palan enemmän ennen kuin toimivat.
