Lonzon loputtomat polvivaivat (joita kukaan ei voinut tietää ennalta) ovat todella iso ongelma Chicagolle. Katsoin aika monta Bulssien matsia viime kauden alkupuoliskolla. Lonzo oli avauksessa se pelaaja, joka sai joukkueen pelaamaan viisikkona, hän etsi aktiivisesti esimerkiksi Vucevicia syötöillä, tunnisti erittäin hyvin Vucevicin ja muiden missmatchit ja piti huolen siitä, että pallo kävi säännöllisesti muuallakin kuin DeRozanilla ja Lavinella. Dosunmu ja Caruso eivät ole ihan olemattomia takamiehiä, mutta he 'menettävät pallon' joukkueensa isolation-sankareille aivan liian aikaisin hyökkäyksissä, ja sitten muut voivatkin alkaa jo henkisesti palailla puolustushommiin.
Jo silloin kun Markkanen tuhlasi aikaansa Chicagossa, ihmettelin sitä, miksi Lavinea ei voisi käyttää puolen kentän- hyökkäyksissä järkevämmin. Kun joukkueella on käytössään erittäin hyvä isolation pelaaja – Chicagolla on nyt kaksi; DeRozan ja Lavine, Utahilla yksi semihyvä; Clarkson – pelaaja, joka pystyy milloin tahansa alle viidessä sekunnissa luomaan itselleen kohtalaisen prosentin heittopaikan, ihan typötyhjästä, eikö silloin paras tapa hyödyntää tällaista pelaaja ole nimenomaan hyökkäyksen lopussa! Ainakin teoriassa nimenomaan hyvä isolation-pelaaja mahdollistaa pelisettien pelaamisen koko viisikolle. Hänen gravitaationsa luo kentälle tilaa ja joukkueella on aina vähintään 20 sekunttia aikaa kokeilla vaikka mitä! – kun sen riveistä löytyy pelaaja, joka pystyy tarvittaessa luomaan yksin itselleen ok heittopaikan, sitten jos hyökkäyksessä ei ole auennut kertakaikkiaan mitään muuta käyttökelpoista.
Rajusti yksinkertaistaen; juokkueen parhaan isolation-pelaajan ei pitäisi koskaan olla 1. skorausvaihtoehto, vaan aina viimesijainen skorausvaihtoehto. Tismalleen toisinpäin siis kuin NBA:ssa yleensä ajatellaan, erityisesti siinä kohtaa kun otteluita ratkotaan.
......
En ole yhtään varma, ollaanko Chicagon joukkuetta jo tällä kaudella laittamassa palasiksi. Mutta ajatus oikein kunnon varaston tyhjennysmyynnistä kyllä kutkuttaa. Sen jälkeen kun Markkanen sai pelata vuosia Chicagossa, jossa ei vahingossakaan ollut edes yhtä keskinkertaista pelinrakentajaa, niin nyt joukkueeseen onkin sitten kerätty Lonzo Ball (tuleeko koskaan enää terveeksi), Dragic (rajalliset minuutit, mutta täydellinen kakkosviisikkoon) ja Caruso (tarvitsisi enemmän omaa korintekouhkaa, mutta näkee kentän todella hyvin). Kaikki sellaisia takakentän pelaajia, joiden kanssa kuvittelisin, että Laurinkin olis kiva pelata. Lonzo ja Caruso ovat myös loistavia puolustajia.
Onko Chicago kaupittelemassa ketään heistä? Onko Utah vahvistamassa joukkuetta tällä kaudella. Todennäköisesti ei, ja ei. Mutta jos saa haaveilla, niin hankkisin kenet/keitä vaan tästä mainitusta kolmikosta Utahiin, ja tilalle olisin valmis lähettämään melkein kenet vaan muun Utahin pelaajan kuin Conleyn tai Kesslerin.
Ja sitten taas jos Chicagossa pistetään myyntiin Lavine, DeRozan tai Coby White, niin vastaavasti rukoilen koripallon jumalia, että kukaan heistä ei päädy Markkasen kanssa samaan jengiin, ei nyt eikä koskaan.