re; matsi Washingtonia vastaan. Hyvä Lauri. On superpositiivista, että Markkanen hakee mahdollisimman paljon ratkaisuja, vaikka ei juuri nyt läheltä osukaan, ei edes vahingossa. Maisemanvaihdos Clevelandiin täksi kaudeksi oli Laurin kannalta sataprosenttisen hyvä juttu, ja parasta on ollut se, että Lauria on pelaajana käytettyä niin mielettömän paljon monipuolisemmin kuin Chicagossa koskaan – ainakaan ensimmäisen siellä pelatun kauden jälkeen. Samalla Clevelandin alkukauden osalta, Laurin heittoyritysten määrä monessa matsissa jäi ihan turhan pieneksi.
Katson itse paljon mieluummin matseja kuin tilastoja, sikäli Laurin pistekeskiarvot ei hirveästi itseäni hetkauta, mutta arvioni mukaan Laurin paras ominaisuus koripalloilijana on se... heh... että hän on synnynnäisen hyvä laittamaan palloa koriin. Laurin paras anti omalle joukkueelle on olla nimenomaan skoraaja. Ja siksi toivon, että Lauri jatkaa pallon mättämistä koriin – tai joskus; edes suurin piirtein koriin päin – myös sen jälkeen kun Garland ja LeVert saadaan takaisin kehiin.
Ilmeisesti Clevelandissa ei ollut tietoa näistä Garlandin selkäongelmista, tai niiden vakavuudesta, siirtotakarajan lähestyessä. Muuten on nimittäin ihan mahdotonta ymmärtää, että joukkueeseen ei yritetty vakavammin hankkia pelinrakentaja-tyyppistä takakentän pelaajaa. Tietenkään mitään Haliburtonia ei olisi saatu joukkueeseen ilman suuria uhrauksia omassa pelaajistossa, mutta olisihan markkinoilta näköjään ollut pienemmin uhrauksin napattavissa Lance Stephenson, Goran Dragic, Derrick White, Spencer DInwiddie, Schroeder, Nickeil Alexander-Walker, etc.
Mutta nyt paukut pistettiin Caris LeVertiin. Joka ei ole pelinrakentaja, ja tunnetaan parhaiten loukkaantumishistoriastaan.
Ainoastaan Clevelandin ykköstykit eivät kärsi kunnon pelinrakentajan puutteessa, vaan myös kaikki nämä Dean Wadet, Okorot ja Lamar Stevensit, jotka alkukaudesta pääsivät vielä hyvin mukaan korintekotalkoisiin, ja joita kukaan ei hyökkäyspäässä enää mistään löydä.
