Vs: Eteläinen II-divari
Kaspalakit – PuHu2 84-86 (50-45)
Lähtöaskeleet: Usean vuoden tauon jälkeen nähtiin Vantaalla aikuisten korismatsissa yleisöä (ainakin 50), joka saikin vastinetta ajalleen. Kummallakin joukkueella oli täysi rosteri, joten sairastupaankaan ei tappion kokeva joukkue voisi vedota. Kaspalakkien riveissä lämmitteli Surov, joka haisteli häviämisen kulttuuria Kaspalakeissa myös viime kaudella kymmenen ottelun verran.
Matsi:n alku meni täysin käsikirjoituksen mukaan. Kaspalakeilla pallo ja miehet liikkuivat ja hyökkäys päättyi erinomaiseen heittopaikkaan joko kauas hyville heittäjille tai sitten korin alle vapaaseen paikkaan. Kerta kaikkiaan näyttävää peliä. Kakkosen pelaajat ujostelivat hyökkäyspäässä van Andringaa lukuun ottamatta ja tyytyivät lähinnä pakotettuihin kaukoheittoihin. Ensimmäinen kymppi hurjasteltiin lukemin 30-19 ja oli vain ajan kysymys, milloin Kakkosen run&gun-uhkapeli saa nolon lopun.
Toisella kympillä Kakkonen jatkoi kaaren takaa ampumistaan ja mikäs oli heittäessä, kun kuusi isoa osui mukiin, maestrona erinomaisen pelin pelannut Heinäharju. Toisessa päässä Kaspalakit pelasivat vielä ihan kohtuullisesti, mutta liike alkoi hieman hiipua.
Mitä pidemmälle peli eteni, sitä väkinäisemmäksi Kaspalakkien peli muuttui. Kakkosen pelaajien itseluottamus nousi sen sijaan silmissä, eikä ratkaisuja epäilty ottaa edes Surovin edestä. Viimeisellä minuutilla peli olikin jo tasan.
Ottelun epäonnen soturiksi nousi Kaspalakkien Aho, joka suti sinänsä ihan hyvästä paikasta vedetyn kolmosen ohi 35 sekuntia ennen ottelun loppua. Toisessa päässä Aholle vihellettiin kyseenalainen virhe Heinäharjun kuljettaessa palloa. Heinäharjun käsi ei Passe-pelin tapaan tärissyt vapariviivalla. Kaspalaleille jäi vielä 7 sekuntia aikaa viimeiseen hyökkäykseen, mutta Tuunasen syöttö Suroville karkasi käsistä ja peli oli taputeltu.
Kakkosen moottori ja MVP oli Heinäharju, joka on ehdotonta M2D-aatelia. Van Andringan kylmäpäisyys piti joukkueen mukana alun höykytyksessä. Jarkko Aho paini mainiosti isompiaan vastaan ja heitti kelvollisella prosentilla läheltä ja kaukaa. Suurin ansio menee kuitenkin koko joukkueelle. Kaikki 11 pelaajaa pääsivät pisteille ja jokainen pelasi roolinsa mukaisesti. Kaikkiaan pelaajat osuivat kaaren takaa kunnioitettavat 12 kertaa.
Kaspalakkien peli oli ensimmäiset 20 minuuttia kerrassaan mainiota. Yhtäkkinen siirtyminen 11 pelaajan rotaatioon tuntui kuitenkin sekoittavan peliä. Surovin kentällä olo tuntui välillä sekoittavan koko pakan, eikä korin alla tuntunut muutenkaan syntyvän oikein mitään. Joukkueen MVP oli jälleen Ollila, joka piti joukkuetta pinnalla kaukoheitoillaan. Jukka Aholle ei kunnon heittopaikkoja pystytty luomaan, mutta saldona silti joukkueen korkein pistemäärä.
Kaspalakit: Kaijansinkko 6, Surov 12, Virtanen 6, Aho 17, Vuorinen 4, Riihimäki 7, Ollila (MVP) 16, Ansas 7, Tuunanen 5, Lahtinen 4, Wessman –
PuHu2: Aho 15, Rantalainen 3, Heinäharju (MVP) 20, Eerikinharju 6, Kurki 6, van Andringa 13, Timo 4, Markkanen 7, Sulander 2, Saaristo 7.
Entä sitten? Kotisalissa ja hyvän heittopäivän sattuessa PuHu2 on kelpo joukkue, joka voi kuroa hetkessä 15 pinnan eron kiinni. Joukkue kaipaa kuitenkin rutkasti levypallovoimaa ja kontrollia peliinsä, jotta voittoja tulisi myös vieraissa.
Kaspalakkien ilmeet pari minuuttia ennen ottelun päättymistä kertovat kaiken. Ei vaan ole pössistä ja tsemppistä, joilla hoitaa pinnat kotiin. Kokoa ja taitoa joukkueesta löytyy (ei samassa paketissa), mutta tahtoa näyttää puuttuvan. Sunnuntaina kotisaliin tulee KeloHonka, joten illan asenteella kylmää kyytiä on jälleen tarjolla. Me on jätkät hävitty se peli – siellä on se Svärd ja Laitinenkin.
