Vs: FoKoPo 2008-2009
Havaintoja ToPo-FoKoPo-matsin pohjalta:
FoKoPo ei mällää materiaalilla, vorssalaisten voitot tuntuvat pitkälti tulevan onnistuneen joukkuepuolustuksen johdosta. Tänään FoKoPo oli suurimman osan matsia ajan tasalla, mutta etenkin Lehtisen vapaat kolkit kulmasta tulivat hankaliin saumoihin. Liikkuva jenkkikulmikko, Hunter etunenässä, aiheuttaa mille tahansa joukkueelle melkoisesti painetta. Suomalaispelaajien tehtäväksi jääkin pysyä miehessään kiinni ja korjata roskat.
Mikko Jalonen, where have you been? Älytöntä, että tämän tason peluri on päästetty vääntämään divaria. Muistan katsoneeni viime kaudella jotain divarimatsia ja ajatelleeni, että "eihän tuo liigatason pointti ole", mutta välillä on ilo olla väärässä. Röyhkeitä ajoja korille, oivaltavia passeja ja hemmetin hyvää pallollisen 1-1-difua.
Hyökkäyksessä Jalonen on ainoa FoKoPon suomalaispelaaja, joka tuntuu pystyvän monipuolisiin ratkaisuihin. Talvitie, Heiskanen ja Nate elävät pitkälti sen kolkin varassa, ja jos kaukoheitto ei uppoa, kolmikolla on jauhoiset paikat. Pointin paikka on myös sikäli ongelmallinen, että Lauri Järvisen pelinteko on merkittävästi epävarmempaa kuin Jalosen. Järvinen pystyy varmasti parhaana päivänään astumaan Jalosen saappaisiin, mutta esimerkiksi tänään ToPo rankaisi heti, kun Jalonen istuskeli vaihdossa.
Jenkkikolmikosta Cunninghamia on mainostettu armoitettuna pisteidentekijänä. Matsin alussa Ray palkittiin kaksilla perättäisillä lähtöaskeleilla, jonka jälkeen mies suorastaan vierasti palloa. James Allen luki hemmetin hyvin Cunninghamin peliä eikä langennut tämän harhautuksiin, mistä syystä Cunningham tyytyi lähinnä fade away -hypäreihin. Pomppua ja liikkuvuutta kuitenkin löytyi ja näpit tarrasivat huomaamattakin suurimman osan FoKoPon irtopalloista.
Vincent Hunter on myös selkeä vahvistus, jonkinlainen Jonathan Jonesin kevyempi versio. Katsomoon näytti siltä, että Hunter vierasti kovaa peliä ja pysytteli mieluusti pois korin alta, eikä jannu oikein ollut elementissään selkä koriin päin. Gasellimaiset loikat korin alle toivat tulosta ja kuten mainittua, puolustuspään heitontorjuntauhka on merkittävä. Hunter vaikuttaa kuitenkin pelaajalta, joka pärähtää kerran jos toisenkin jouduttuaan Lehtorannan tai Kumpujussin kyynärpäiden tielle.
Latice Williamsin pääase oli pikkunätti baby hook, joka onnistui muutaman kerran, mutta apupuolustuksen ollessa paikalla oikeaan aikaan Latice kämmi heittonsa epätasapainoisesta paikasta rautoihin. Difussa myös ihan kohtuullinen kaveri, joskin puolustustehot rajoittuivat kolmen sekunnin alueelle. Epps sai pariin kertaan Williamsin 1-1-tilanteeseen kaarelle ja tuloksena oli joka kerta hypäri aivan naamaan.
Eiköhän tälläkin kokoonpanolla playoff-paikkaa hätyytellä. Difu oli hyvännäköistä sen 30 minuuttia ja etenkin Feeniksissä päänahkoja luulisi heruvan. Ehkä ensi vuonna sitten paremmin, jos vaikka Esa-Maggie Tulokas innostuisi palaamaan?
