Vs: FoKoPo 2009-2010
Tämän topicin selaileminen aiheuttaa meikäläisessä ristiriitaisia reaktioita.
Palataan takaisin muutaman vuoden taakse, jolloin Pieti Poikola valmensi Aura Basketin Korisliigaan. Sarjanousun jälkeen Pieti sai lähteä ja tilalle palkattiin Turun Riennon naisten korisjoukkuetta aiemmin valmentanut kirkasotsainen nuori mies nimeltä Ray Ailus. "Ei voi olla totta", puuskahdin kuullessani uuden valmentajan nimen. Pelaajana Reiska oli jäänyt minulle mieleen lähinnä likaisena puolustajana, joka oli parhaimmillaan liigan keskitason pelinrakentaja. Valmentajaksi? Got to be kidding. Ensireaktio suli kuitenkin nopeasti. Vaikka tätä kirjoittaessa Reiskan valmentajapestit eivät ole olleet puoltatoista kautta pidempiä, kukaan ei enää voi kyseenalaistaa hänen paikkaansa suomalaisvalmentajien kermassa.
Kun Ponttis Mirolybov sai kenkää Kouvoista ja tilalle nimitettiin Risto Piipari, koripallo.comissa uskottiin yleisesti, että siirto oli poliittinen veto, joka takasi Jukka Toijalalle paikan Kouvojen päävalmentajana. "Taas mennään", ajattelin: "Hyvin avannut koutsi saa mennä vain siitä syystä, että kaupungin oma poika pääsisi kalifiksi kalifin paikalle." Toikan oppivuosi 2006/07 oli karvas koko joukkueelle, mutta kahtena seuraavana kautena hän osoitti kuuluvansa välittömästi liigan valmentajaeliittiin. Tällä hetkellä en pitäisi lainkaan epätodennäköisenä sitä, että Toijala saisi 2010-luvun aikana tilaisuutensa myös maajoukkueen peräsimessä.
Kun Jyri Lehtonen ilmoitti vetäytyvänsä kentiltä ja ryhtyvänsä valmentamaan Korihaita, muiskan naurahtaneeni: "Ai että ihan kylmiltään mennään valmentamaan? Ei mitään koulutuksia, siitä vaan puku päälle ja kentän laidalle?" Korihailla ei ollut mitenkään kummoinen materiaali Jyrin ottaessa ohjat, mutta tätä kirjoittaessa en ole ainoa, joka on huomannut Korihaiden nousujohteen vieneen joukkueen tulevan kauden mitalisuosikkeihin asti. Jyri on saanut kaiken mahdollisen irti vähemmän nimekkäistä kavereista ja ansainnut korispiirien välittömän luottamuksen myös pikkutakki yllään.
Kuullessani Mikkolan Arskan päävalmentajapestistä olin hetken aikaa varuillani, mutta sittenpähän puntaroin mielessäni, että epäuskoni on jo kolmasti aikaisemmin kuluvan vuosikymmenen aikana muuttunut uskoksi. 1970-luvulla syntyneet takamiehet ovat järjestäen osoittautuneet päteviksi liigavalmentajiksi. Tällä hetkellä FoKoPon topicissa puntaroidaan lähinnä Mikkolan persoonaa, ei hänen kykyjään valmentajana. On totta, että rookie-valmentajan pestaaminen alemman keskitason liigajoukkueen penkin päähän on riskaabeli veto, mutta nuoruus, nälkä ja näyttämisen halu on yhdistelmä, joka harvoin menee täysin mäkeen. Jos en tulkinnut aivan väärin FoKoPon tekemisiä viime kaudella, Ari otti kauden edetessä Niemiseltä yhä enemmän vastuuta ikään kuin luontaisena siirtymäriittinä. Nieminen ei välttämättä ollut kaudella 2008/09 yhtä nälkäinen valmentaja kuin vielä vuosikymmen aikaisemmin, mutta hänellä on varmasti ollut kosolti tietotaitoa välitettäväksi seuraajalleen.
Tavallaan minun käy sääliksi Aria. Hänen laskunsa liigaan ei todellakaan tule olemaan pehmeä. FoKoPon tämän hetken kokoonpano näyttää siltä, että amerikkalaisvahvistusten täytyy olla vähintään Jerald Fieldsin, Lonnie Cooperin ja Marcus Grantin tasoa, jos FoKoPo mielii sarjassa pysyä. Kaiken lisäksi Forssa on näyttänyt luonteensa paikkakuntana, jonka vahvat koripalloperinteet tuntuvat rapistuvan kaupungin laji-ihmisten keskinäisiin valtakiistoihin ja luottamuspulaan. On se helvetti, jos uusi kaveri on hädin tuskin ehtinyt aloittaa pestiään, kun julkinen mielipide odottaa jo potkujen lähtölaskennan alkua. Maalaisjärjen mukaan nykytilanteessa FoKoPolla pitäisi olla paikkakunnan vankkumaton tuki takanaan. Sen sijaan pelkään pahasti, että forssalaiset löytävät tiensä Feeniksiin vain tuhahtelemaan pilkallisesti joka kerta, kun Mikkola ottaa aikalisän hieman liian myöhään, jenkkipelaaja ärähtää suomalaisjuniorille tai FoKoPo menettää kymmenen pisteen johtonsa loppuhetkillä.
Mikä nykytilanteessa riittää ihmisille? Milloin Mikkolan epäsuosio kääntyy suosioksi? Riittääkö se, jos FoKoPo pystyy tulevalla kaudella pelaamaan tasaisia matseja Joensuun Katajaa vastaan ja lähtee joulutauolle kymmenenneltä sijalta? Riittääkö myöhäiskauden voittoputki, joka takaa FoKoPolle divarikarsintapaikan suoran putoamisen sijaan? Onko tavoitteena pudotuspelit, vai kolmen vuoden mitaliprojekti? Entä jenkkipolitiikka; onko Mikkola syyllinen, jos tarkoin scoutattu jenkki osoittautuu virhevalinnaksi lupaavan alun jälkeen? Jos pessimistisimmät arviot joukkueen kokoamisesta pitävät paikkansa, Nate Nissinen tulee olemaan paras suomalaispelaaja FoKoPon aloitusviisikossa. Vallitsevassa tilanteessa on valmentajan tehtävä saada joukkue uskomaan yhteiseen pelitapaan niin, että kansan syvistä riveistä huokuva luottamuksen puute ei ota selkävoittoa joukkueen hengestä.
Eiköhän olisi kaikille parasta, jos niin forssalaiset kuin kaikki muutkin antaisivat Mikkolalle ja joukkueelle työrauhan. Hyvä valmistautuminen, selkeä suunnitelma ja tehokas treeni elo-syyskuun aikana takaa jo muutaman voiton syyskaudelle ja yksi onnistunut pelaajarekrytointi sekä hyvä henki joulutauolla lupaavat hyvää kevääseen. Minä uskon, että Feeniksin treeneissä mennään lujaa ennen kauden alkua ja muutama joukkue tulee vielä kompastumaan ylpeyteensä FoKoPon suomalaiskaartia tarkkaillessaan. Tsemiä Arska, tsemiä jätkät.
