Toinen 5vs5-peli, Jääkiekko tarjoaa valaisevan esimerkin. Oletetaan, että meillä on lätkäpakki, aivan käsittämättömän hyvä yksilöpelaaja, joka lähdettyään tuomaan kiekkoa sieltä oman maalin takaa hyökkäysalueelle, vain harvakseltaan enää koskaan syöttää kellekään muulle joukkuetoverilleen, vaan sen sijaan peippaa, peippaa, liruttaa ja peippaa, ja yrittää itse yksin maalintekoa yli 50% hyökkäyksistä! Tämä pelaaja on niin poikkeuksellisen hyvä, että maaleja myös syntyy ihan kelpo tahtiin. Mutta kuka ihme haluaa pelata tämän ihmisen kanssa. Ja kuka haluaa katsoa tällaisia lätkämatseja? Ja onko se enää edes lätkää?
Luka Doncic on vienyt koriksen lähimmäksi tätä edellistä esimerkkiä, kuin mitä olen koskaan ennen nähnyt. Se on tietysti makuasia, mutta omalta osaltani täytyy sanoa, että niin innoissani kuin olin Lukan ihmeellisistä suorituksista hänen uransa alussa, niin enää en mielelläni katso tätä koriksen irvikuvaa ollenkaan.