Teki mieli osallistua keskusteluun, erityisesti kun valmennat tuon ikäisiä. Vastaan samalla myös sinun toisen, samaa aihetta sivuavan topicin ajatuksiisi.
Minut vakuuttaa parhaiten perustelut, jotka ovat fyysikan ja matematiikan mukaan järkeviä....
En ole valmentaja, enkä tiedä fyysikasta tai matematiikasta, tai muistakaan luonnontieteistä lukion lyhyitä oppimääriä enempää. Mutta yritän niiden, sekä koripallon parissa koettujen ja nähtyjen asioiden pohjalta vastata teorioihisi ja väittämiisi.
"Oikea tapa:
Heittäjä aloittaa heittoliikkeen ilman palloa ja menee peliasentoon valmiiksi kyykkyyn (jouset pohjassa). Pallokosketuksen saatuaan liike suuntautuu pelkästään ylöspäin. Aikaa säästyy puoli sekuntia. Heittotarkkuus on parempi kun liikettä on ainoastaan yhteen suuntaan (only up)."
Mielestäni kuvailemassasi tavassa on yksi merkittävä aukko. Lihaksisto sekä jänteet tuottavat selkeästi enemmän voimaa hyppyyn, tai tekevät sen energiataloudellisemmin, jos hyödynnetään lihasten venymisrefleksiä (voi hyvin olla väärä termi, joku viisaampi voi korjata). Polvien nopealla koukistus-suoristus liikkeellä saadaan ponnistuksesta ja hypystä räjähtävämpi kuin jos siihen lähdettäisiin staattisesta kyykkyasennosta. Tämä ladattu/viritetty voima katoaa nopeasti jos liike pysähtyy. Syöttöä vastaanotettaessa voidaan (ja tuleekin) olla valmiiksi jalat hieman koukussa, mutta siitä asennosta käydään vielä nopeasti hieman alempana.
Ehdottamallasi heittotavalla ei voida hyödyntää tätä voimaa jos perusajatuksena ja lähtökohtana oli, että kropan ja pallon liike lähtee suoraan ylös siitä kun syöttö napsahtaa käsiin. Lähteekö kukaan hyvä kaukoheittäjä heittoonsa staattisesta kyykkyasennosta? Esim. Lebronia voidaan pitää melko vahvana miehenä, mutta hänkin käyttää hyväkseen tätä "ilmaista" energiaa. Ottelun loppua kohden hypyn energiatalouudellisuus vaan korostuu. Mitä vähemmän lihasvoimaa hyppyyn käytetään, sitä paremmin heittorytmi pysyy myös lihasten väsyessä. Näin ainakin kuvittelisin.
Mitä enemmän heittoon saadaan voimaa jaloilla ponnistamalla, sitä vähemmän käsien tarvitsee osallistua voimantuottoon =rennompi ja tarkempi heitto. Monasti näkee pienten koripalloilijanalkujen hakevan kolkkiinsa voimaa syvemmästä ja syvemmästä kyykystä, ja usein vielä staattisesta sellaisesta. Heitä voisi ehkä ohjata hyödyntämään tätä nopeaa joustoliikettä. Tosin lapsilla ja nuorilla lihakset ja jänteen ym. ovat vielä turhankin elastisia hyvään voimantuottoon tällä tavalla, joten vaikea arvioida näin ilman valmennuskokemusta paljonko he voisivat tästä hyöytyä.
Tätä voiman nopeaa lataamista ja purkamista käytetään koripallossa jatkuvasti esimerkiksi hypyissä, juoksuissa, suunnanmuutoksissa, jne.. Doncic on hyvä esimerkki pelaajasta joka taitaa voimantuottamisen ja sen suuntaamisen hyvin harjoitellun ja optimoidun jalkatekniikan avulla. Hän ei ehkä ole geneettisesti lihassolutasolla hirmuisen nopea tai räjähtävä, mutta silti hän pystyy vaihtamaan suuntaa nopeasti, sekä kiihdyttämään massansa hetkessä hyvään vauhtiin esimerkillisellä jalkatekniikallaan.
"Minua harmittaa suuresti tämä heiton silmukka monestakin syystä..... Tärkein on, että kropan ja pallon tulisi edetä samaan suuntaan. No tavallaan tämä toteutuu oikealla ajoituksella, jos jalat tulevat mukaan vasta kun pallo on silmukan solmukohdassa. Liike ei tosin saisi missään vaiheessa pysähtyä vaan sen pitäisi olla koko ajan jatkuvaa. Silmukka liikeradassa, joko ajoitus menee helposti pieleen tai heittoliike pysähtyy hetkeksi, jotta jalat ehditään saada mukaan."
"Minun mielestä silmukkaliikerataa parempi vaihtoehto olisi nostaa pallo kyykyssä lähellä kroppaa ylös, jolloin kroppalla ja pallolla on samansuuntainen liikerata ylöspäin. Silloin ei haittaa juurikaan vaikka ajoitus ei ihan osuisikaan kohdalleen, koska kropan ja pallon liikerata on samanlainen."
"Heittämisessä olisi hyvä, jos kaikki lihakset tuottaisivat liike-energiaa haluttuun suuntaan. Esimerkiksi, jos pallo irtoaa käsistä, kun pelaaja on vasta menossa kyykkyyn niin silloin jalat ja kädet tekevät töitä vastakkaisiin suuntiin:
1) jalat tekevät työtä alaspäin
2) kädet tekevät työtä ylöspäin.
Tällaista tilannetta ei haluta, koska liike-energiaa menee hukkaan ja heitosta tulee epätasapainoinen."
Jos ja kun halutaan hyödyntää tätä venymisrefleksin tuottamaa voimaa, niin sen lataaminen voidaan aloittaa vasta kun pallo on saatu käsiin. Lataamisen, eli polvien koukistamisliikkeen (eli käytännössä heittoliikkeen) ennakkoon aloittaminen ei onnistu, koska syöttö ei juuri koskaan tule suoraan edestäpäin sekä täydelliselle korkeudelle, vaan 99 kertaa 100:sta se tulee ainakin pikkasen viistosta kulmasta heittosuuntaan nähden ja/tai ainakin vähintään pari senttiä ohi optimikohdan mistä heittäjä haluaisi lähteä viemään palloa ylös heittoonsa, sekä vaihtelevalla nopeudella. Heittotekniikka ja -liike pyritään toistoilla vakioimaan sellaiseksi, että se olisi aina millilleen samanlainen, myös rytmiltään. Niinpä syötön tarkkuuden merkitys kannattaa poistaa yhtälöstä, varsinkaan kun siihen ei voi millään tavalla heittäjänä vaikuttaa.
Ns. dippitekniikalla (tai silmukka-) heitettäessä pallo käytetään nopeasti lantionseudulla ennen ylösvientiä. Tällöin heittoon voidaan lähteä aina samalla tavalla riippumatta siitä lähdetäänkö siihen kuljetuksesta, vai pallottomana paikaltaan tai liikkeestä. Hypärissä kuljetuksesta pallo otetaan käsiin juuri tältä lantiokorkeudelta. Kun pallo saadaan käsiin milloin mistäkin suunnasta ja milloin mihinkin kohtaan, sen lantiolle dippaaminen mahdollistaa heittoon lähtemisen aina samasta lähtökohdasta jolloin myös loppuosa heittoliikkeestä ja -rytmistä on helpompi vakioida.
Dippaaminen ei mielestäni hidasta heittämistä. Pallo viedään silmänräpäyksessä alas haluttuun tasoon samaan aikaan kun polvia koukistetaan hieman lisää nopealla, ponnistukseen lisävoimaa lataavalla liikkeellä. Myös käsien (ja pallon) liike lantiolta ylös antaa lisävoimaa hypoyyn. Kokonaisuudessaan heittoliike on tällöin hyvin samankaltainen kuin tavallinen ja luonnollinen jännehyppy: hyppy ladataan vieden kädet ylhäältä alas jalkojen ja lantion koukistuessa, ja purkaminen lähtee välittömästi käsien johdolla jalkojen ojentuessa viimeisenä. Erona tietysti se, että heitossa kädet hidastuvat/pysähtyvät hetkeksi otsan tienoilla, ja ojentuvat vasta lopuksi jalkojen jälkeen.
Puolustaja ei oikein voi ennakoida dippausliikkeeseen ja pitää sitä merkkinä heittoliikkeen alkamisesta, koska samantyyppinen alasvienti voi johtaa myös kuljetuksen aloittamiseen. Kun heittoliike ylöspäin alkaa on puolustajalla hyvin vähän aikaa reagoida, koska ladattu voima purkautuu räjähtävän nopeaan ja/tai korkeaan hyppyyn rentona olevan yläkropan ja käsien sivaltaessa pallon ilmaan nopeasti ja tarkasti. Ja jos taas haluaa tehdä heittoharhautuksen niin palloa ei paljoa tarvitse nykästä lantiotasosta ylöspäin niin syötti on nielty siinä missä ei-dippaajien pitää usein matkia heittoliikettään käyttämällä palloa korkeammalla, mistä taas on hitaampaa siirtää pallo lattiaan ja kuljetukseen.
Kannattaa katsella videoilta hyvien heittäjien heittoliikettä hidastettuna, erityisesti sivulta katsottuna, pysäytellä eri kohtiin ja katsella miten kädet, jalat, jne. liikkuvat suhteessa toisiinsa heiton eri vaiheissa, ja kuinka lyhyessä ajassa vaikkapa Curry saa pallon ilmaan siitä kun pallo on lantion korkeudella jalat, lantio, ym. viritettynä ponnistukseen.
