Vs: Helsinki Seagulls 2016-2017
clikc sanoi:
Ensikauden kausarit saatiin tänään myyntiin, joten pikkuhiljaa lienee aika alkaa availemaan myös seuraavan kauden aihetta.
Samaa ajattelin minäkin. Mutta kiitos summauksesta näin sitä ennen. Taidamme olla paljossa samaa mieltä tästä kaudesta.
Muutama komppaus / hajamiete perään kuitenkin vielä. (Hehe. Tuli nyt sitten useampikin ajatus - omien rästitöiden vieroksuminen saa joskus tällaisiakin muotoja ;D)
Anton kehityksestä ehdottomaksi Korisliigan eliitti-pointiksi kaikki lie yhtä mieltä. Miehen tulevaisuus riippunee monista tekijöistä, joista vähämerkityksisin ei kaiketi ole se ohuen-ohut mahdollisuus päästä syksyn EM-turnaukseen - ja mahdolliset näytöt kv. yleisön edessä siellä. Anton harmiksi kisa juuri hänen tontilleen on kuitenkin kova ja mahdollisuudet riippunee paljolti Dettmanin muista valinnoista ja niiden kautta avautuvasta tai sulkeutuvasta roolituksesta.
Anton ongelma isompiiin ympyröihin siirtymisessä on tietty se ikivanha eli pituus (siis sen puute). 185-senttisen pelurin on vain oltava ihan jäätävän hyvä, että pärjää kovemmissa sarjoissa ja kilpailu pelipaikoista on todella kovaa tuossa lajissa.
Ei vain Anton uran, vaan myös ihan Suomikoriksenkin näkökulmasta, toivon samoin Antolle mahdollisuutta päästä kokeilemaan pelaamista jossakin kovemmassa sarjassa. Harmini suostun varmaan myös ajan mittaan pureksimaan jos siirtyy Katajaan pelaamaan Europelejä Rannikon manttelinperijäksi, mutta mieluiten toki näkisin Nikkarisen Lokkipaidassa ensi kaudellakin.
Jos Anton kausi oli kaikin puolin erinomainen ja onnistunut, niin varsin harmillista sen sijaan oli molempien Lokkien kanssa ensi kauden sopimuksen omaavan pelaajan, eli Alexin ja Timin, heikohkot esitykset pudotuspeleissä.
Clickin ehdottamat syyt niille tuntuvat uskottavilta. Toisaalta kumpikin esitti musta kauden aikana useaan kertaan erinomaista pelaamista, eikä lie syytä uskoa, että se perusosaaminen olisi mihinkään kadonnut.
Timin tehoja (esim. mainittu 5,9p./peli) varmaankin laski vähäinen peliaika myös siinä yksinkertaisessa mielessä, että ei päässyt pelaamaan yhtä paljon, mutta kyllähän Heinosen ajoittaiset jäätävät kolmoset tai ylläri-ajot korille (eritoten se varmuus jolla se nosti niistä koreja) oli hienoa katsottavaa pitkin kautta.
Vaenerberg pelasi myös hienoja pelejä kauden aikana ja yleinen taso oli musta hyvä. Lopun painepeleissä sattui sitten mokia, mutta niistä pitää vaan kävellä yli. Huomasin muuten pronssipelissä, että ennen toista puoliaikaa Vaenerberg ja Larkas piti pitkähkön keskustelusession vaihtopenkillä kahdestaan. Kuulemaanhan sitä ei päässyt, mutta elekieli kyllä kertoi, mistä puhuttiin ja mitä. Tsemppihenkeen se näytti päättyvän. Hyvä niin.
Click tuumi aiemmin, että Korisliigatasolla Jumppa Niskasta ei enää nähdä. Jos lausunnon takana ei ole jotakin sisäpiiritietoa Niskasen omista päätöksistä tms., niin luulen, että pronssipelin Jumppa-shown jälkeen jopa Larkas haluaa pitää Niskasen edelleen joukkueessa. Eikä tainnut jäädä kenellekään epäselväksi, missä kunnossa tuo Korisliigan fyysisimmäksi pelaajaksikin tituleerattu pelimies on.
Tottahan on tietty sekin minkä Niskanen sanoi lehdistötilaisuudessa, että tiesi etukäteen, että päästessään kentälle tulisi saamaan tiettyjä heittoja. Näinhän kävi jo pari kertaa aiemminkin kaudella kun vastustaja päätti antaa Jumpalle tilaa koska sen ei oletettu laittavan heittoja koriin - ja niin vain nuorempana kolmosten heittäjänä profiloitunut mies pisti palloa pussiin ihan urakalla. Eli jumpan muutamat loistosuoroitukset tällä kaudella oli osin vastustajien tietoisen löysäilyn tulosta kun ei otettu sen korinteko-uhkaa ihan todesta. Toisaalta molempi-parempi: jos vastustajat jatkaa Jumpan aliarviomista, se ratkoo pelin silloin ja toisen tällöin; jos ottavat tosissaan, syntyy kentälle tilaa muille. Eli kyllä musta olisi edelleen arvokas pelaaja Lokkijoukkueeseen - ja voisi mun puolesta jatkaa kapteenina. On näyttänyt kyllä asennetta koko kauden vaikka peliaika olisikin ollut välillä kortilla.
Callesta ja Junnusta olen täysin samaa mieltä: hyvät päivät oli hyviä, mutta huonoja päiviä oli vähän turhan monta. Junnulla on varmaan pitkälti kysymys keskenkuntoisuudesta ja kuntoutumisesta - ja siis loukkaantuminen on ollut paljon julkisuudessa puhuttua rankempi.
Mieltä kiinnittävää on se, että Callen peli tuntui menevän lukkoon samalla hetkellä kun Junnu tuli joukkueeseen - vaikka niitä yksittäisiä välähdyksiä sitten tulikin pitkin kautta. Tässä voisi kuvitella, että kyse olis myös peluutuksellisista asioista kuten roolista ja minuuteista.
Nuoriso-duo pääsi kentälle lähinnä "jo ratkenneissa" peleissä hajaminuuteille. Voi olla, että olen korisromantikko, mutta musta Larkas olis kyllä voinut antaa pojille peliaikaa muulloinkin, edes silloin tällöin, vaikkapa vain kokeeksi. Miten muuten sitä kasvaa ja oppii kuin silloin kun heitetään syvään veteen ja sanotaan, että ui itse? Jo harjoittelu kovan jengin kanssa varmasti kehittää pelaajaa, mutta kyllä haluaisin nähdä noita kahta pelaamassa enemmän ensi kaudella.
Jenkeistä vielä pari sanaa...
Lokkien jenkit oli musta ihan hyviä pelimiehiä ja tuntuivat pääsääntöisesti myös oikein hyviltä tyypeiltä. Sitten tulee se kuuluisa mutta...
Tosiasiahan on, että Lokit antoi aika paljon tasoitusta monille muille, eritoten muille kärkijengeille, nimenomaan jenkkien tasossa. Vaikka statsit ei tietenkään kerro kaikkea, niin kertoo ne jotakin - ja ajoittain paljonkin: vaikka on siellä kyllä erikoisiakin yksittäisiä juttuja, kuten vaikkapa Juwan Statenin 33. sija tehotilastossa - kun on pelaajana varmaan yksi sarjan parhaita jenkkejä ja joukkueensa menestykselle olennaisimpia.
Kurkin siis vähän tehotilastoja varmistaakseni tätä mutu-tuntumaa Lokkien antamasta hyviyksestä muille joukkueille, ja nimenomaan tehoja, koska ne on kaikkein monipuolisimmat tilastot joita Korisliiga pitää (eikä tarvii ynnäillä useita eri tilastoja)
Tehotilastoissa Cowels on sijalla 25., Conley 28., Upson 38. ja Abell 59.. Muissa pleijarijoukkueissa vahvistukset pärjäs tehotilastossa näin (kursiivilla olevat on tehoissa parempia kuin Lokkien paras eli Cowels):
Kataja:
Brown (5.), Mullings (9.) Bristol (14.), Bradley (16.)
Vilpas:
Coleman (8.),Williams (15.), Edwards (20.), Staten (33.)
Karhu:
Hollins (7.), Holsey (13.), Washington (26.), Unruh (27.)
Kobrat:
Morris (4.), Jones (6.), Williams (11.), Edwards (34.)
Kouvot:
Buckles (3.), Cuffee (10.), Pledger (21.), Appleby (24.)
Nokia:
Dia (23.), Barrett (32.), Wilkerson (43.), Smith (46.)
KTP:
Pratt (1.), Gay (2.), Walker (22.), Bailey (30.)
Kun laksee piruuttaan joukkueiden neljän jenkin keskiarvon, että miten kovan pelaajan sais tehotilastojen perusteella jos joukkueen kaikki neljä jenkkiä laittais yhteen pelaajaan, niin tulos muuttuu konkreettisemmin näkyväksi (jaottelin ne alle neljään "kastiin").
Kataja 11.
Kobrat 13,75.
KTP 13,75
Kouvot 14,5.
Karhu 18,25.
Vilpas 19.
Nokia 36.
Lokit 37,5.
Cowels oli mielestäni muutoinkin kuin vain tilastoissa Lokkien selvästi paras vahvistus. Eritoten kun pleijareissa muiden heitot kolisi rautoihin niin Cowels nakutti pisteitä tasaisen varmalla tasolla (pronssiottelun avausjakso oli malliesimerkki tästä), itse asiassa läpi koko kauden.
Conleyn otteissa alkoi varmaan jo aika painaa ja matkalle sattui useita vaisuja pelejä - hyvänä päivänähän Conley edelleen kantoi joukkuetta.
Upsonin kausi tuntui olevan vähän vuoristorataa vaikka musta paransi loppukautta kohden peliään / tottui rooliinsa paremmin. Oli loppukaudesta muutamassa yksittäisessä pelissä suorastaan hyytävän kova - harmi vaan, ettei useammassa.
Abell aloitti pari ekaa matsia vähän tahmeasti, mutta alkoi sitten pelata ihan hämmentävän kovilla +- -tilastoilla (jossakin pelissä sillä oli yksinään about +20 kun muut pelas +-0 tasolla jne.). Ajan kuluessa alkoi heittojyväkin löytyä, mutta samalla se alkukauden maaginen puolustuspeli hiukan katosi (näillähän ei välttämättä ole mitään syy-seuraussuhdetta keskenään). Se Abellin kaukoheitto on kyllä yksi erikoisimmista pitkään aikaan täällä nähdyistä - ihan kuin ideana olis, että pallon täytyy lähteä mahdollisimman korkeassa kulmassa (no onpa hankalampi blokata).
Ikävä todeta näin loppuun, että tän kauden joukkuettta (ja pronssimitalia) tullaan varmaan muistelemaan lähivuosina kevyellä nostalgialla. Seagulls on seurana avannut Korisliiga-uransa kolmella hienosti nousujohteisella kaudella. Seuraava näin hyvä joukkue / kausi on luultavasti aikaisintaan muutaman vuoden päässä - ja sillloin pelannee aika eri miehet, toivottavasti myös aivan eri hallissa.
Mutta se lie jonkin toisen ketjun keskustelun aihe.