Pihlajamäki herättää kieltämättä ristiriitaisia tunteita. Yleisessä olemuksessa on jotain määrittelemätöntä epäurheilijamaisuutta ja pelilliset ansiot heilahtelevat varsin hyvistä suorituksista hyvinkin vaatimattomiin. Miten hänen arroganssi ja vaikeasti ennustettavissa oleva tekeminen kentällä sitten vaikuttaa joukkue dynamiikkaan on toinen asia; onko niin että jokainen joukkue tarvitsee yhden m****n jotta saadaan hyvä henki päälle.
Hän on varsin puhdasverinen heittäjä eli heittää kun on vähänkin tilaa, eikä näitä kotimaisia heittohakuisia roolipelaajia ole liikaa. Puolustuksessa välillä väläyttää ja hetkittäin saa 1 vs 1 tilanteissa oman miehensä täysin pimentoon, näiden hyvien hetkien jälkeen ikään kuin mopo karkaa ja hän alkaa hosua ja yliyrittämään lopputuloksena virhe hyökkäysajan viime sekunteilla. Toisaalta usein ei saa mitään otetta puolustettavaansa ja joukkuepuolestuksessa seikkailee omilla teillään.
Mutta hän vielä nuorehko eli kasvaminen (henkinen, pelitaktinen, taito, fyysinen - tässä tai muussa järjestyksessä) on täysin mahdollista. Hänessä on aivan liikaa potentiaali nousta keskeiseksi pelaajaksi liigan kärkijoukkueiden rotaatioon tuomalla heittouhkaa kun sitä tarvitaan (6. mies), jotta hänet laitettaisiin sivuun tässä vaiheessa uraa. Parin vuoden päästä nähdään on kasvua tapahtunut.