Vs: Honka 2007-2008
Puolenkymmentä harjoitusmatsia, kaksi cupin ottelua ja kaksi runkosarjapeliä Hongan osalta takana. Kouvoja vastaan pelatun cup-räpellyksen jälkeen runkosarjamatsit näyttivät paikoin jopa siedettäviltä. Mestaruuskausi alkoi kolmella perättäistappiolla ja tänä vuonna mestaruutta puolustava joukkue on vetänyt kaksi voittoa kärkeen.
Voitot tulivat varsin erilaisten otteluiden jälkeen. Lahti-matsi oli prototyyppi modernista askelmerkkikoriksesta. Joukkueet tietävät täysin toistensa pelitavat ja osaavat sekä tehdä vastustajan pelinrakentajien tehtävästä mahdollisimman piinallisen, että eliminoida puolen kentän hyökkäyksen kuviotyöskentelyn. Hongan voiton takasikin pitkälti onnistuminen 1-1-pelissä. Monte Cummings ja Tim Kisner onnistuivat varsinaisella peliajalla ja valveunessa hortoillut Kimmo Muurinen terästäytyi vikan neljänneksen lopussa ja jatkoajalla mättäen neljä perättäistä kakkosta sisään mitä merkillisimmistä asennoista. Hongan puolustus oli paikoin murtamatonta, mutta toisaalta korin alta löytyi aivan liian usein Vesa Mäkäläisen mentävä takaovi.
Kotkaa vastaan puolustuksesta ei puolestaan ollut tietoakaan. Jermaine Spiveylle olisi voinut merkitä kakkosen pöytäkirjaan jokaisesta pallonhallintatilanteesta jo valmiiksi, Steve Smith pyöri ja uurasti viime kauden malliin ja KTP:n leveä heittäjärivistö käytti vapaat paikat hyödykseen tuloksellisesti. Kapteeni Matisen ilmiömäinen vire ja Cummingsin pelihuumori kantoivat Hongan kuitenkin yli karikoista ja Muurinen, Kisner, Koponen ja Pete Heinonen vastasivat huutoon aina tarvittaessa. Hongan vaihtopenkin yläpuolelta matsia seuranneena näytti siltä, että aina 10-15 pinnan johtoon päästyään Honka unohti minuutin ajaksi täysin, miten koripalloa pelataan, pakottaen Pavicevicin viljelemään painokelvottomuuksia. Kun matsi oli ohi ja tulostaululla huusivat lukemat 117-100, tuli vähän sellainen olo, että Honka olisi hakenut voiton automaattiohjauksella.
Pavicevic kommentoikin KTP-matsin jälkeen, että Honka pelaa täysin samalla hyökkäysjärjestelmällä kuin mestaruuskaudella. Yhteisiä harjoituksia on ollut sen verran vähän, että yhteispeliin totuttelun ohessa pääpainotus on ollut puolustuksen hitsaamisessa viime kauden tasolle. Lahtea vastaan se (suurin piirtein) onnistui, KTP-matsissa vastustajalle siunaantui aivan liikaa vapaita heittopaikkoja ja 1-1-onnistumisia. Oli Hongan onni, että KTP veti viikon sisään neljä matsia, koska viherpaitojen jalat painoivat paikoin pahan näköisesti.
Muutenkin Hongan ja KTP:n välisen matsin pressitilaisuus oli kirkkaasti viihdyttävin ikinä. Coach Ailus totesi härkäviikon päätteeksi ilkikurinen virne kasvoillaan: "Tämähän on hyvä järjestelmä, että pelataan neljä matsia viikon sisään. Jos me pelataan koko runkosarja näin, kausi on vain 11 viikon mittainen ja kaikki joukkueet säästävät rahaa. Kun kesä kestää 7-8 kuukautta, voimme sinä aikana harjoitella todella kovaa ja pelata suomalaisten pelaajien kesken ihan oikean SM-sarjan." Ailuksen poleemisten kaavailujen jälkeen valmentajat sekä Mika Sohlberg tiuskivat nykyisen sarjajärjestelmän kehnoutta ja pohtivat ääneen muutosehdotuksia, joista molemmissa leireissä oltiin pääosin yhtä mieltä. (Pressikonferenssin kliimaksia en tähän hätään tänne kirjoita, koska vaikka Pavicevic vaati päätöslauseidensa julkaisemista, uskoisin hänen ajattelevan tänä aamuna toisin..)
Lahti-matsissa Tapiola oli lähes täynnä, Kotkaa vastaan puolet penkeistä olivat tyhjillään. Tämän kirjoittajan näkökulmasta liigassa on vähemmän latausta kuin viime kaudella. Tasoerot tuntuvat olevan sitä luokkaa, ettei yhden sarjan sisään pitäisi sellaisia mahtua. Herää väkisinkin kysymys, voivatko kärjen ja häntäpään joukkueiden pelaajat säilyttää motivaationsa koko 44 ottelun mittaisen runkosarjan ajan. Juttelin tilanteesta Kisnerin kanssa viime viikonloppuna Espoo Teamin ottelua katsellessa ja Kisner kommentoi osuvasti: "Vaikka voittaisimme runkosarjan, olen aivan varma siitä, että häviämme Kauhajoelle ja Componentalle vähintään kerran." Pohtiessani, mikä kielikuva sopii parhaiten syksyn 2007 Honkaan, vertaisin joukkuetta eläkkeellä olevaan näyttelijään, joka saattaa inspiraation myötä herätä resitoimaan Shakespearea fantastisesti viiden minuutin mittaisen monologin ajaksi, mutta muutoin näyttää hitusen kyllästyneeltä työhönsä.
Jos kahden matsin perusteella pitäisi jakaa MVP-pysti, kannattelisivat sitä Cummings ja Matinen. Monte on tehnyt kesällä silminnähden hurjasti töitä. En oikeasti muista nähneeni miestä aiemmin vastaavassa tikissä kuin nyt. Matinen heittää puolestaan rutiinilla 60% pelitilanneheitoistaan sisään, pimentää vastustajan pitkän miehen illan ja kannustaa väsymättä joukkuetovereitaan.
Myös Kisner tuntuu löytäneen todellisen roolinsa joukkueessa. Kuten viime kaudella huomattiin, Honka tarvitsee pelinjohtaja-Kisneriä, ei parikymmentä heittoa matsissa viskovaa heittäjää. Kun Tim keskittyy tekemään joukkuetovereistaan parempia ja ottaa itse ratkaisun vain tarpeen tullen, jälki on kautta linjan hyvää. Pikkuvammoista kärsivä Muurinen pysyy puolestaan hyvässä mielessä Hongan arvoituksellisempana pelaajana - vaikka Kimmo olisi ottelun kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana heittänyt pelitilanneheittonsa 0/12 ja menettänyt viidesti, hänen pitää olla kentällä lopussa. Tapiolan katsomo on jo siinä tilanteessa, missä kukaan ei ylläty, kun Kimmo hakee kerta kerran jälkeen ratkaisevat levypallot ja riistot ja heittää kolmoset nollakulmasta koriin.
Peter-ee Co-pe-nen on ollut tosiaan syyskauden ja harjoitusotteluiden aikana hivenen lukossa. Hänen pelinrakentamisestaan on puuttunut se luovuus ja vapaus, joka kaverin nosti liigan takamieseliittiin viime kauden aikana. Painaako päälle väsymys vai viekö uuteen lihastreeniohjelmaan totuttautuminen aikansa, vaikea sanoa. En kuitenkaan ole millään tavoin huolissani Petskun otteista; tähänastisissa matseissa Petsku on ollut unessa matsien alussa, mutta on pystynyt saavuttamaan tasapainon otteluiden edetessä (juottavatko ne intissä tätä nykyä aamulla maidon sijasta dieseliä?). Sen lisäksi Petteri on kehittynyt pakkipään pelaajana huomattavasti viime kaudesta. Kunhan koko joukkue saa roolituksensa kuntoon, luulisi, että tällaiset minilamat unohtuvat melko nopeasti.
Kaudesta tulee joka tapauksessa hurjan vaikea Petterille. Tie Malmilta Madison Square Gardeniin oli pitkä, mutta tiputus Portlandin harjoitusleiriltä Hennalan harmaisiin vielä pidempi. Kuluvalla kaudella Petteri tulee olemaan koko suomalaisen koriskansan silmätikku. Tähänastisissa matseissa on jo ehditty nähdä, että vastustajajoukkueiden kannattajat saavat kollektiivisia orgasmeja joka kerta, kun PK menettää pallon tai heittää rautaan. Toivotaan, että Petsku jaksaa keskittyä, tehdä töitä ja uskoa itseensä.
(Nostetaan tässä välissä hattua myös Suomen puolustusvoimille. Organisaatio osoitti hämmästyttävää venymiskykyä sommitellessaan ihan aidosti inhimillisen kuuden kuukauden harjoitusohjelman poikkeuksellisen lahjakkaille urheilijoille. Tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan vielä muutama vuosi sitten, joten jotain kehitystä on tapahtunut silläkin suunnalla. Ehkä jonain kauniina päivänä Jarkko Niemisen ja Petskun kaltaiset kaverit saavat ihan virallistenkin tahojen puolesta jättää miinankaivuutalkoot kokonaan väliin.)
Petri Heinosellakin 2007/2008 on ennen kaikkea oppivuosi. Pavicevic kommentoi jo pari viikkoa sitten, että "Heinonen opettelee vasta harjoittelemaan." Tähänastisissa matseissa Heinosta on käynyt välillä jopa sääliksi, kun kokeneemmat Honka-pelaajat antavat jatkuvasti sapenkatkuista palautetta nuoren miehen puolustustyöskentelystä. Vaikka koulutus on vasta alkuvaiheessa, Heinosen voi jo nyt sanoa olevan hemmetin hyvä hankinta. Kaverilla on potentiaalia enemmän kuin laki sallii.
Entäpä Hongan muu nuoriso-osasto? Juho Nenonen ei ole esittänyt ihmeitä, mutta Nepon voi kaikessa rauhassa laskea mukaan käyttöpelaajien joukkoon. Nepo puolustaa hyvin, sulkee miehensä levyritilanteessa eikä tee hyökkäyksessä mitään ylimääräistä - kokonaisuus pysyy kasassa Nepon tullessa kentälle. Pamppu Vanjoella pallo on poltellut hyökkäyspäässä ihmeellisesti käsissä, mutta lasketaan se toistaiseksi alkujännityksen piikkiin. Ihmettelen tosin Pampun joutumista dumareiden silmätikuksi - kyllähän mies puolustaa melko ronskisti, mutta kahdessa ottelussa viisi virhettä kymmenessä minuutissa?
Ehdottomasti positiivisin yllätys on ollut Sasu Salin. Sasun otteissa on ihan ymmärrettävää arkuutta, mutta junnu on kiittänyt luottamuksesta joka kerta kentälle päästessään. Treenimatsissa ToPoa vastaan Sasu oli aivan liekeissä, tykittäen yhdeksän pistettä Hongan kirivaiheessa. Oletan, että jotain samankaltaista tapahtuu myös runkosarjassa, kunhan Sasu jättää turhan kohteliaisuuden sikseen. (KTP:ta vastaan Sasu sai myös päivän symppispisteet; matsin loppuvaiheilla Pavicevic määräsi Sasun puolustamaan Spiveyta, ja hämmentynyt Sasu kävi varmuuden vuoksi konsultoimassa Petskulta ja Kisneriltä, kuuliko ihan varmasti oikein. Attaboy!)
Maanantaina vuorossa pitkä matka koilliseen, keskiviikkona kärsitään tinnituksesta Karkkilassa ja lauantaina katsotaan, olisiko Porvoon Tarmo yhtään paremmin hereillä kuin viime keskiviikkona Kisahallissa. Vuorossa siis Hongan härkäviikko.
