En tiedä olisiko Matisen mukana olo ottelua juuri muuttanut. Hyökkäyspäässä Honka ei pelannut joukkueena. Oikeastaan pelasi ensimmäiset 4 erää melkeinpä pelkästään Muurisena. Muun joukkueen muutamalla onnistuneella tukevalla 3p onnistumisella terästettynä. Mutta silti onnistui kiitettävästi kun heitto putosi. Matista olisi tarvittu jos heitto olisi ollut heikommassa tikissä.
Topo taas pelasi välillä hyvinkin mallikkaasti joukkueena hyökkäyksissä. Iski korin alle noupeudella ja joukkueena, kun Honka aprikoi pitäisikö pelata. Ei sillä että Topo olisi ollut varsinaisesti huomattavasti pidempi ja nopeampi joukkue, mutta jannut liikkuivat, pelasivat itseään vapaaksi, pitivät silmät auki ja lainasivat palloa toisilleen. Jälki sen mukaista. Ilman Kamisen 3. erän puolustuskokeiluja, joilla Honka herätettiin upottamaan kolmosia, Topo olisi tod. näk. voittanut ottelun yli 10p jo varsinaisella peliajalla. Toisinaan nukkuvien jättiläisten kannattaa vain antaa onnellisina olla unillaan.
Honkaa ja Pavia tuntui vaivaavan hieman sama köyhän miehen suuruudenhulluus komplikaatio kuin LrNMKY:n sikermää tällä hetkellä. Muutaman (Hongalla vieläpä hyvin niukan) voiton turvin sokea luotto siihen, että oma materiaali itsessään riittää menestykseen. Ei ollut Pavi vielä oikein UTV:n loppuhaastattelussa tainnut sisäistää, että turpiin tuli. Tai sitten hän ei yksinkertasesti enää yksittäisen ottelun lopputuloksesta niin välitä. Pelaajien ja sponsoreiden luulisi.
Topo pelasi joukkueena. Etsi saumoja, juoksi nopeita, hyödynsi Hongan puolustuksen "avuttomuutta"; syötti, leikkasi, syötti uudestaan, leikkasi uudestaan, liikkui. Oli jopa ilo katsella välissä, vaikka en pelillisesti itse ennakkoon paljoa mörssärilaumalta odottanutkaan. Katsellaan missä vaiheessa nämä kaksi muuta ennakkoon mestaruudesta haaveilevaa materiaaligoljattia (Honka & LrNMKY) havahtuvat, että koripallo on joukkuepeli ja voittojen eteen täytyy oikeasti tehdä töitäkin - joukkueena.