Vs: HoNsU 2007-2008
Honsu pelasi hienon viikonlopun, kaksi voittoa pääkaupunkiseudun joukkueista. Urheilutalolla tuli seurattua joukkueen otteita joten siitä muutama kommentti.
Voitto Namikasta perustui selvään ylivoimaan korin läheisyydessä. Vastustajan huono puolustuspeli ja erittäin laiska sulkeminen levypalloissa hyödynnettiin hyvin. Watson, Murphy ja Underwood hallitsivat kenttää, kun helsinkiläisillä oli kova pula isoista pelaajista.
Charlee Underwood oli paikoitellen erittäin hyvä. Liikkuvuus kohdallaan ja hyvä heittouhka tekivät Underwoodista vaikean puolustettavan. Lizanne Murphy pystyi hyödyntämään Honsun pituusvoimaa ja haki tärkeitä levypalloja. En tiedä miten Murphy riittää kovia ulkomaanapuja vastaan, nyt vastus oli sopiva. Brianne Watson oli ok, muttei missään tapauksessa häikäissyt puolustuksellaan eikä hyökkäyksellään.
Yksi suurimmista ilonaiheista oli Juuli Piiroinen. Piiroisesta on tullut erittäin tärkeä pelaaja Honsulle. Puolustus sujuu ja hyökkäykseenkin löytyy aseita. Pidin näkemästäni.
Salla Viitanen osui kun pääsi yrittämään, mutta oli pulassa Toivosen puristuksessa. Puolustuksessa Viitasella oli vaikeaa. Namikan huonoa kaukoheittopeliä ei siis voi laittaa tiukan difun piikkiin.
Anna Kuokkanen oli totutun näkymätön, mutta puolustus toimi. Piia Kratsch täytti roolinsa hyvin taistelijaluonteensa ansiosta, ei taidolla vaan tahdolla. Laura Lahtinen hoiti tehtävänsä juuri ja juuri ok. Kaisa Lind ei pärjännyt Maija Alasentielle ja minuutit jäivät vähiin. Tiina Valkeapäällä ei ollut aivan paras päivänsä. Laura Pekkarisen esityksestä ei jäänyt mitään mieleen.
Good job Tupamäki keskittyi kannustamaan joukkuetta ja narisi tuomareille muutamasta oikeasta vihellyksestä. Voitto menee pelaajien, ei hyvän otteluvalmennuksen piikkiin.