Vs: Itä-Suomen herruus, osa1. Kataja VS LrNMKY Joensuu Areena la 8.11. klo 17.00
Kolmella jenkillä ei voittaa pelejä, ellei kaikki onnistu täydellisesti. Tänään Namikan luuseri oli Brown, joka oli todella näkymätön hyökkäyspäässä. Johtui osaltaan Blässärin itsekkäästä pelistä, josta kyllä paistaa se, että pelaa lähinnä omaan pussiinsa. Viimeisen jakson puoleen väliin se lähes onnistui, mutta sitten tuli stoppi, eikä vähiten Kintun toimesta, joka teki tosi tärkeän riiston ja muutenkin sai puolustamisessa tuosta taskuraketista lopulta otteen. Blairista ei siihen tänään oikein ollut.
Blässyttäjältä kyllä kovia koreja ja piti lähinnä yksin välillä Namikaa pelissä mukana. Blässyttäjä siksi, että ihmetteli vissyaitiokin, että miten paljon saa yksi pelaaja urputtaa tuomareille. No lopulta nämä sitten heltyivätkin antamaan hänelle tekun, joka oli sitten se viimeinen naula Namikan arkkuun.
Rekola taklasi Peten pelikyvyttömäksi jo toisen jakson loppupuolella ja polvivamma oli juuri niin pahan näköinen kuin kauhuskenaariossani olen joskus nähnyt Petelle käyvän. Pete läpiajossa ja Rekolalta täysin epäurheilijamainen teko tuossa tilanteessa. Tunarit palkitsivat hänet vain tavallisella virheellä.
Namikasta Riihelä jalkapuolena ei ollut pelikuntoinen, mutta kun miehet on niin vähissä, niin pakko oli hänetkin pöytäkirjaan merkitä. ( lähde Pläkki )
Blässärin ja Colemanin ohella voivat kuitenkin osaansa olla tyytyväisiä niin Kulha kuin Rekolakin. Heidän osansahan on olla niinsanottuina täytemiehinä jenkkishowssa. Järvinen ja Von Joki näkymättömiä, vaikka Von taisikin aloittaa Namikan pistetehtailun kolmosellaan.
Kotijoukkueen peli oli aina puoleen väliin asti enemmän kuin jäässä. Mikään ihme se ei tietenkään ole, kun ajattelee pelin olleen jo neljäs viikossa. Käsittämättömiä ja alokasmaisia virheitä tuli kaikille kuin liukuhihnalta. Vuudikin pisti avausjaksolla korin alta palloja ohi oikein urakalla. Jo noista normaaleista koreista olisi onnistumisilla voitu se vastustajan kuuluisa selkäranka voitu katkaista.
Mutta onneksi muiden kuin Blässärin puolustaminen onnistui sentään jotenkin ja kun Namikakin söössi helppoja tilanteita, niin tasaisenahan peli kuitenkin pysyi.
Kolmannen jakson alun Kataja runnoi jotain 12-0 ilman Peteä ja luultiin jo että peli kääntyy. Sitten kuitenkin annettin Namikan taas tulla ja mennäkin. Viimeisen jakson alussa Namika taisi parin minuutin jälkeen jo olla 10 pisteen johdossa, mutta sitten lienevät he luulleet jo peli ratkenneen heille ja Kataja vetäisi sellaisen runnin, ettei sitä ihan äsken ole täällä nähty. Blässäri sortui menertyksiin ja liiaksi yksinyrittämiseen ja siinä se ratkaisu olikin. Lisäksi Namika pisti korin alta ohi palloja ohi samalla tavalla kuin Kataja aikaisemmin pelin alussa.
Vaatimaton arviointini loppuratkaisusta on se, että Namika yksinkertaisesti väsähti totaalisesti.
Lopun selvästä erosta huolimatta peli oli äärettömän jännittävä jälleen kerran. Helppoja pisteitä Kataja ei kyllä plakkariinsa tänäänkään saanut.
Pläkille terkkuja ja koeta kestää. Oli mukava tavata ja turista.