Vs: Jenkkimäärä naisten SM-sarjassa
Jotkut seurat haluaisivat arvoistaan ja/tai finansseista johtuen pitää yhden jenkin kiintiötä. Osa niistä harkitsi tai harkitsee vieläkin vetäytymistä sarjasta, jos olosuhteena ovat villit ympyrät tai liian isot kiintiöt. Joillekin seuroille taas yhden jenkin kiintiö tuntui liian hätäiseltä, koska paikkakunnalla on uupeloa hyvistä suomalaispelaajista eikä muualta saa houkuteltua sinne suomalaisia isollakaan rahalla. Mutta halpoja jenkkejä kyllä saa. Siksi se porukka tammikuussa päätyi kahteen jenkkiin, jotta nämä molemmat suuntaukset voisivat jotenkin elää sen kanssa. Näin vältyttäisiin joukkueiden määrän tippumiseen alle sarjan uskottavuuskynnyksen, joka on varmaan siinä 7-8 joukkueen paikkeilla.
Tämä on siis kahden jenkin kiintiön tausta, johon silloin tammikuussa 2009 sitouduttiin.
Jenkkikiintiön määrä sarjan kansallisten tavoitteiden kannalta muuten on arviointikysymys. Tällä tarkoitan sitä, että joukkueet antavat tilaa riittävästi myös suomalaisille osallistua peliin ja kehittyä ja sarja on imagoltaan leimallisesti suomalainen. Urheiluelämässä pidetään vielä kuitenkin kansallisvaltion tarinaa elossa, vaikka maailma on kovasti kansainvälistynyt. Tämä kansallisvaltion tarina vaikuttaa ihmisten, myös sponsoreiden ja seurojen hallitusten päissä ja vaikutaa sarjan tavoiteltavan imagon muotoutumiseen. SE tavoite on perimmiltään suomalaisten naisten kehittäminen huippu-urheiluun. Oikea määrä jenkkejä tältä kannalta on minunkin mielestä 1-3 haarukoissa. Tämä on puhdas sopimuskysymys, mutta oleellista on se , mistä itsehallinnointi päätöksellä seurajohtajat sopivat, pitää kaikissa tilanteissa ja kaikki voivat siihen luottaa. Näin syntyy luottamuspääoma, joka nyt on pahasti vaurioitunut.
Tätä taustaa vasten täysin sääntelyä ilman oleva tilanne muodostaa uhan, että mestaruudet pyritään "ostamaan" palkkaamalla vaikkapa viisikollinen tai jopa enemmän jenkkejä kevään ratkaisupeleihin. Suomalaisille jää tässä uhkakuvassa statistin rooli. Tämä saattaisi koko sarjan imagon uhanalaiseksi suuren yleisön silmissä. Kyse ei ole enää kilpaurheilusta ja pelaajien kehittämisestä, mikä sponsoreille on ajatuksena myyty vaan jostakin ammattiurheiluviihteestä, ja näytelmästä mihin ei oikeasti ole edes varaa, kuin ehkä joillakin parin kevään kuukauden aikana. Sponsoreiden lisäksi myös kunnille ja valtion liiikuntaviranomaisille kuten opetusministeriölle on myyty tämä tarina suomalaisten naisten kehittämisestä urheilujärjestelmässämme. Tällä tarinalla nostetaan sitten huomattavia summia tukea vuosittain. Olisi suotavaa, että tarina myös pitäisi kutinsa, noin jatkon kannalta.
Tätä varten miesten puolella on tehty herrasmiessopimus ja ymmärrykseni mukaan muualla Euroopassa kiintiöt on erikseen US pelaajialle ja erikseen "eurovahvistuksille".
Kiintiöt voidaan tehdä joko seurojen itsehallinnointisopimuksin tai liiton päätöksellä, jolloin niistä tulee osa sarjamääräyksiä. Jälkimmäisestä on esitetty juridisia tulkintoja menettelyn laillisuudesta työvoiman vapaan liikkumisen kannalta EU olosuhteissa. Tätä tarinaa pönkittämään on sitten tilattu sopivilta juirsteilta sopivia lausuntoja joita on sitten heiluteltu liittohallituksen jäsenten edessä pelottelumielessä. Tämä on täyttä soopaa juridiselta kannalta. Ei ole mitään estettä kirjata sääntöihin ja määräyksiin kohtaa, jossa todetaan että samanaikaisesti voi pöytäkirjaan merkitä tietty enimmäismäärä pelaajia, joilla ei ole Suomen passia. Seurat voivat näin aivan vapaasti palkata ja työvoima voi liikkua yli rajojen, mutta pöytäkirjakiintiöllä turvataan se tarkoitus mitä varten sarjajärjestelmä on luotu. Käytännössä ei tarvitse puhua tässäkään edes kiintiöstä vaan toteuttaa asia siten, että pöytäkirjassa täytyy olla vähintään 8 suomalaista ja rosterin kooksi palautetaan 10. 8]