Se vaan tämäkin päivä alkaa kääntyä iltaan. Tai eihän se oikeasti mihinkään käänny, mutta joku vaan on keksinyt tuommosen sanonnan....
Rillailin äsken. Paikallisen lihafirman kanafileitä, possupiffejä ja hirviryynärimakkaroita.....Lisäksi tein muuta mukavaa suuhunpantavaa uunissa. En tarvinnut onnekseni mittään airreijereitä tai muitakaan Veken hilavinkeitä ja rilavitsoja. Ihan vaan tavallisen tulen pistin rilliin ja vähän välillä kyttäilin, että eivät pala.....
Muuten tässä yhtenä päivänä, kun olin tuolla metikköhommissa, niin entinen työkaveri tuli neuvomaan, että minunkin kannattaisi tehdä parannus, että saisin ikuisen taivaselämän.....Mistähän minunkin pitäisi elämääni parantaa, kun en ole koskaan yhtään mittään syntiä tehnyt? Joskus vaan ajatellut nättejä ja hyväkroppaisia nuoria naisia....ehkä joskus katellutkin.....
Mutta miten siellä taivaassa taas mahtaa nämä meikäläisen harrastukset onnistua? Kun pitäisi metässä puita tehdä ja puukkoja rakentaa ja kirveitä kunnostaa. Millaiset vehkeet, konneet ja käsityökalut siellä mahtaa olla? Muuten en tule siellä viihtymään, jollei ole kunnolliset työkalut. Vaikka sitten Puuilon.... tai Motonetin. Biilteeman olisi jo luksusta. Olisi tuttuja vehkeitä....
No katellaan, mitä elämä tai elämänloppu tuovat. Mutta jos " alakertaan " jouvvun, niin varmasti siellä ainakin ahjo on ja pääsen takomaan puukonteriä. Siellä lienee ahjoon hiilenmättäjissä ihan vanhoja tuttujakin.....
On muuten mukavaa kertoa omasta elämästä täällä ihan rehellisesti. Ja kaiken lisäksi kun olen vielä julkisuuden henkilökin. Ainakin näillä levveys- ja -pittuusakseleilla.....Ei ole morkkista. Kun on rehellinnen, niin jälet ei haise. Niin opetti ukkovainaakin aikoinaan.
Näillä sanoin huomiseen Pyhäinpäivään. Sehän on meidän päivämme....Vai oliko se Pyhän Yksinkertaisuuden päivä tai jottain...?