Vs: JUMBOFINAALI: LrNMKY - Tarmo pe 14.11 klo 18.30
Olin pettynyt! Odotin kamppailulta jotenkin enemmän. Iso ilon aihe oli, että Blassäri on vihdoin alkanut ymmärtää muita pelaajia tai sitten päinvastoin. Yhteistoiminta etenkin urheilija Brownin kanssa on alkanut sujua. Myös Kulha, Vanjoki ja etenkin Riihelä selkeästi nauttivat, kun pallo tuodaan suoraan käteen ja tarvii vain heittää.
Senhän nämä veijarit osaavat ;D , unohtamatta -maanmatosta- Colemania. Kun katsoo tilastoa, täytyy todella ihmetellä paljonko pisteitä hän tekee, siihen nähden mitä vanhaan muistiini jää pelitapahtumista. Heitot korinlähellä on piilokaunista.
Toisaalta, jos katselette Lappeenrannan ottelukäyrää on se illasta toiseen lähes samanlainen.Valtaisa rynnistys ensimmäisen 15 minuutin aikana. Senjälkeen pahimillaan 10 minuutin hiljaisuus, joka aiheutuu suhinasta toisessa päässä. Jos vastustaja on tarpeksi taitava, niin menee ohi kalkkiviivoilla, mutta jos köyhyyttä löytyy teknisessä ja taktisessa osaamisessa, niin Lappeenranta kyllä hoitaa pisteet kotiin.
Sanoinkin kotiin tullessani, että jos haluaa säilyttää hyvän mielen ja ilon koripallon tehokkuudesta, olisi paras lähteä puoliajalla kotiin ja katsoa netistä tulos vasta seuraavana aamuna.
Oli iloinen, etten tänään lähtenyt, sillä kolmannen jakson peli-ilo oli Pasin kolmosen jälkeen lähes ensimmäisen jakson luokkaa. Sitten se tuska jälleen palasi ja aseet annettiin Tarmolle, joka ei onneksi osannut niillä pelata. Liike loppui ja kuviteltiin ottelun olevan ohi. Tarmo tuli 24 pisteen tappiosta 11 pinnan päähän, mutta Blässärille annettiin jälleen avaimet ja rako hieman kasvoi.
Tarmon heittäjät alkoivat heitellä kolmosiaan vasta, kun ottelu oli jo ns. ohi. Tarmo ei missään vaiheessa löytänyt reikiä Lappeenrannnan puolustukseen, vaikka reikiä oli roppakaupalla, niin keskellä kuin ennenkaikkea päädyissä. Suurin ongelma Tarmolla oli pallon kiertävyys ja pelaajien liike. Jokainen pelaaja, kun sai pallon oli huonon syötön tai vajaan liikkeen takia pakoitettu hakemaan tasapainonsa, joko jalkoja liikuttamalla tai useimmin pallon pompottamisen kautta.
Lappeenranta hallitsi ylivoimaisesti levypalloja omalla korillaan ja kahden ensimmäisen jakson aikana myös Tarmon korilla. Ottelun vanhetessa Tarmokin sai palloja käteensä ja levypallovoima tasaantui. Menipä jopa prosenteissa selkesti ohi. Trendi oli siis sama kuin korinteossa. Asiaa avitti Lappeenrannan heittojen lisääntynyt kimpoaminen raudasta ulos.
Kaiken kaikkiaan tämäkin ottelu osoitti Lappeenrannan joukkueen kapeuden, mutta viisikon kovuuden. Rooliitus täsmentyy kokoajan ja mielestäni Honka voitto osoitti määrättylaista keskenäistä play offs henkeä. Vastustaja ovat viisikko viisikon jälkeen Blässärin talutusnuorassa. Koriinjohtaneita syöttöjä syntyy, kun koko puolustus kerääntyy hänen ymparilleen ja neljä pelajaa ovat vapaana. Valinta jätetään aina Blässärille itselleen.
Nauttikaa ja tulkaa katsimaan hyvää peliä niinkauan, kun sitä riittää.
