jeahhaaa
Vs: Kaakkoinen II-divari 2008-09
Allaoleva on vesalan blokista kouvolansanomien sivuilta. Siinä puhutaan korikouvojen vastaavasta puollustamisesta.
Viitattu(kouvolansanomat.fi/b/kosa_vesala)
Kaunis sota!
Kouvolalaisen koripalloseuran Kouvojen kakkosjoukkue Korikouvot ja Työväen Urheiluliiton ylväs lipunkantaja Kouvolan Pojat kohtasivat illansuussa koripallon 2. divisioonan paikallispelissä Kuusankoskella. Lopputulos miellytti TUL-henkisiä ihmisiä: 82-90. Oikeistosiipeä harmitti.
Kotimatkalla tuumailin, mikä kappale kuvaisi osuvimmin kyseistä koripallo-ottelua. Päädyin Inkvisitio-orkesterin vuonna 1989 levyttämään Sotaa tarvitaan -mestariteokseen, joka syntyi parisenkymmentä vuotta sitten Seppo Kansanojan kynästä.
Käväisen saunassa, mutta kirjailen tuohon alle lauseita kyseisestä laulusta. Ihmetelkää sitä, palaan asiaan:
Sotaa tarvitaan, sota puhdistaa tämän maan, miehet taistelee, naiset työskentelee.
Sota yhdistää, ja me kaikki yhtä pidetään, poistuu työttömyys, se aktivoi.
Sota opettaa, opettaa arvostamaan ruokaa, sitä aina ei saa, se kasvattaa.
Me kuollaan kuitenkin, ja mä kuolen mieluummin, yhteisen asian puolesta. Olen tosissani.
Oma henkilökohtainen panokseni joukkueen eteen oli vaatimatonta tasoa. Harmitti. Nivuset eivät sallineet ensimmäistäkään terävää liikettä (onko niitä muutenkaan?) ja jokainen juoksuaskel teki kipeää. Vedinkin tuossa lauteilla karmean, tylyn ja ikävän johtopäätöksen eli muodikkaasti sanottuna lopputuleman: Olen tulossa (olet jo!) vanhaksi.
Siis eihän nyt maanantainen hiihtolenkki voi vaikuttaa negatiivisesti enää torstaina. Eihän? Prkl, pakko tunnustaa ja nostaa kädet pystyyn: Vaikutti se sittenkin. Ei muuta kuin Kontulan Ilpolta operaatioaika ja muovinivuset kehiin. Kunhan loppuelämän aikana edes perinteisesti saisi hiihdellä. Koripallosta ei niin väliä.
Itse ottelusta muutama lause. Voitimme, koska meillä oli huomattavasti parempia pelaajia kuin vastustajalla ja kaiken lisäksi meillä oli parempi taktiikka. No hei, ajatelkaa nyt: Sami Laaksonen, Mikko Sydänmaanlakka, Tomi Hautala, Otto Suninen… Mestarismiehiä, joilta vastustajat hakivat nimikirjoituksia pelin jälkeen. Valmennusjohtoa myöten. Ainakin luulen, että hakivat.
Sami murahti viimeisen neljänneksen alkupuolella, että pitäisi ukot pelata nyt. Äijät tottelivat, kun yli 600 kilometrin työkeikan päivällä auton ratissa heittänyt pelimies sanoi. Eivät uskaltaneet enää muut parketilla heikosti esiintyä.
Ja se taktiikka, tuo KouPon kuuluisa pelikirja! Jäätävä, ihmismielen ulottumattomiin ylettyvä taktisen maailmankaikkeuden koripalloraamattu, galaksien välisten yhteenottojen ilmestyskirja, siinä oli taas kerran se voiton salaisuus. Eivät löytäneet keinoja tämän julman, mutta ah niin valloittavan kokonaisuuden kukistamiseen nuo vihulaisen juonittelijat. He epäonnistuivat.
Ei kai koripallo ole tällaista tänä päivänä? Jos on, vetäydyn parketilta tai lähinnä siis vaihtopenkiltä seinäruusuksi välittömästi. Alan sunnuntaihiihtäjäksi. En todellakaan halua olla enää mukana moisessa epäkoripalloilussa. (Olen ollut nyt 15 minuuttia jumissa tässä kohdassa, koska haluan sanoa jotain, mutta en halua loukata ketään.)
En kuitenkaan osaa löytää sanoja tai muodostaa lauseita ajatuksistani, joita päässäni pyörii. Harvoin on voittajalla näin hävinneen fiilis. Se oli epäkoripalloilua.
Mistä sitten otsikon kaunis-sana? Kahdesta asiasta, joista ensimmäinen liittyy luonnollisesti meidän osaavien koupolaisten kaukopartiomiesten ansiokkaaseen toimintaan. Ja toinen sille katsojalle, joka totesi allekirjoittaneen kävellessä kentälle: Nyt tuli dopingpelaajakin kentälle! Kiitos, huumori on ihana asia.
Ja senkin sanon vielä, että Samuli Lehtosesta tulee pelimies! Hyvä matsi, Samuli, ja tsemppiä jatkossa!
Allaoleva on vesalan blokista kouvolansanomien sivuilta. Siinä puhutaan korikouvojen vastaavasta puollustamisesta.
Viitattu(kouvolansanomat.fi/b/kosa_vesala)
Kaunis sota!
Kouvolalaisen koripalloseuran Kouvojen kakkosjoukkue Korikouvot ja Työväen Urheiluliiton ylväs lipunkantaja Kouvolan Pojat kohtasivat illansuussa koripallon 2. divisioonan paikallispelissä Kuusankoskella. Lopputulos miellytti TUL-henkisiä ihmisiä: 82-90. Oikeistosiipeä harmitti.
Kotimatkalla tuumailin, mikä kappale kuvaisi osuvimmin kyseistä koripallo-ottelua. Päädyin Inkvisitio-orkesterin vuonna 1989 levyttämään Sotaa tarvitaan -mestariteokseen, joka syntyi parisenkymmentä vuotta sitten Seppo Kansanojan kynästä.
Käväisen saunassa, mutta kirjailen tuohon alle lauseita kyseisestä laulusta. Ihmetelkää sitä, palaan asiaan:
Sotaa tarvitaan, sota puhdistaa tämän maan, miehet taistelee, naiset työskentelee.
Sota yhdistää, ja me kaikki yhtä pidetään, poistuu työttömyys, se aktivoi.
Sota opettaa, opettaa arvostamaan ruokaa, sitä aina ei saa, se kasvattaa.
Me kuollaan kuitenkin, ja mä kuolen mieluummin, yhteisen asian puolesta. Olen tosissani.
Oma henkilökohtainen panokseni joukkueen eteen oli vaatimatonta tasoa. Harmitti. Nivuset eivät sallineet ensimmäistäkään terävää liikettä (onko niitä muutenkaan?) ja jokainen juoksuaskel teki kipeää. Vedinkin tuossa lauteilla karmean, tylyn ja ikävän johtopäätöksen eli muodikkaasti sanottuna lopputuleman: Olen tulossa (olet jo!) vanhaksi.
Siis eihän nyt maanantainen hiihtolenkki voi vaikuttaa negatiivisesti enää torstaina. Eihän? Prkl, pakko tunnustaa ja nostaa kädet pystyyn: Vaikutti se sittenkin. Ei muuta kuin Kontulan Ilpolta operaatioaika ja muovinivuset kehiin. Kunhan loppuelämän aikana edes perinteisesti saisi hiihdellä. Koripallosta ei niin väliä.
Itse ottelusta muutama lause. Voitimme, koska meillä oli huomattavasti parempia pelaajia kuin vastustajalla ja kaiken lisäksi meillä oli parempi taktiikka. No hei, ajatelkaa nyt: Sami Laaksonen, Mikko Sydänmaanlakka, Tomi Hautala, Otto Suninen… Mestarismiehiä, joilta vastustajat hakivat nimikirjoituksia pelin jälkeen. Valmennusjohtoa myöten. Ainakin luulen, että hakivat.
Sami murahti viimeisen neljänneksen alkupuolella, että pitäisi ukot pelata nyt. Äijät tottelivat, kun yli 600 kilometrin työkeikan päivällä auton ratissa heittänyt pelimies sanoi. Eivät uskaltaneet enää muut parketilla heikosti esiintyä.
Ja se taktiikka, tuo KouPon kuuluisa pelikirja! Jäätävä, ihmismielen ulottumattomiin ylettyvä taktisen maailmankaikkeuden koripalloraamattu, galaksien välisten yhteenottojen ilmestyskirja, siinä oli taas kerran se voiton salaisuus. Eivät löytäneet keinoja tämän julman, mutta ah niin valloittavan kokonaisuuden kukistamiseen nuo vihulaisen juonittelijat. He epäonnistuivat.
Ei kai koripallo ole tällaista tänä päivänä? Jos on, vetäydyn parketilta tai lähinnä siis vaihtopenkiltä seinäruusuksi välittömästi. Alan sunnuntaihiihtäjäksi. En todellakaan halua olla enää mukana moisessa epäkoripalloilussa. (Olen ollut nyt 15 minuuttia jumissa tässä kohdassa, koska haluan sanoa jotain, mutta en halua loukata ketään.)
En kuitenkaan osaa löytää sanoja tai muodostaa lauseita ajatuksistani, joita päässäni pyörii. Harvoin on voittajalla näin hävinneen fiilis. Se oli epäkoripalloilua.
Mistä sitten otsikon kaunis-sana? Kahdesta asiasta, joista ensimmäinen liittyy luonnollisesti meidän osaavien koupolaisten kaukopartiomiesten ansiokkaaseen toimintaan. Ja toinen sille katsojalle, joka totesi allekirjoittaneen kävellessä kentälle: Nyt tuli dopingpelaajakin kentälle! Kiitos, huumori on ihana asia.
Ja senkin sanon vielä, että Samuli Lehtosesta tulee pelimies! Hyvä matsi, Samuli, ja tsemppiä jatkossa!
