Vs: Kataja 2007-2008
MUUTOKSIEN AIKA
Kataja päätti viime kautensa murheellisiin tunnelmiin, kun Namika Lahti kuittasi välieräsarjan nimiinsä ja asteli finaaliin. Tuolloin moni Katajan kannattaja varmasti ajatteli: ”Ei taaskaan, ei taaskaan… sitä mestaruutta”. Omat tunnelmat oli ainakin juuri tuollaiset, eikä niitä parantaneet ainakaan yhtään seuraavan päivän Karjalaisen kommentit pelistä, missä joukkueen manageri vakuuttelee ensimmäiseksi, että ei tämä ole mikään paha juttu.
Taas mestaruus siis lipui käsistä, niin kuin teki myös kaudella 2002-2003, jolloin Laaksosen polven hajoaminen tuhosi mestaruusunelman. Kaudella 2004-2005 mestaruusmahdollisuudet haihtuivat ilmaan välierissä Lappeenrantaa vastaan erittäin tiukkojen vääntöjen jälkeen, kun vaihtopenkiltä ei tullut tarpeeksi apuja timantin kovalle avausviisikolle (Rich, Laaksonen, Eho, Smalley, Lehtonen). Kaudella 2005-2006 sen mestaruuden oli sitten viimeistään jo tultava kotimaisen dream-kolmikon Lehtoranta-Virtanen-Lehtonen turvin, mutta Lehtosen selkä reistaili pitkin kautta ja lopulta leikkauksen myötä Jyrin kausi oli ohi ja kun pudotuspelit lopulta saatiin vappuna päätökseen lyötiin Katajalle Joensuu Areenalla hopeiset mitalit kouraan, Lappeenranta juhli toista mestaruuttaan voitoin 3-2. No ei hätää, kun paikallisesta sanomalehdestä Karjalaisesta saatiin heti kohta lukea, että NO ensi vuonna ”meillä on vieläkin parempi porukka kasassa”, kun Anssi Kinnaslampi kiinnitettiin Katajaan dream-kolmikon jatkoksi. Historian kirjoista voimme kuitenkin nähdä, että Marc Axtonin heittojyvä katosi välierissä ja Lehtosen selkä ei kestänyt taaskaan ja mestaruus… niin se meni Espooseen kaudella 2006-2007. Kaiken tämän jälkeen siis saimme lukea seuraavana päivänä sanomalehdestä jutun, jossa manageri karkeasti referoiden toteaa vain: ”No Hätä”.
Uusi kausi 2007-2008 muutti paljon Katajan joukkuetta. Suurimpina muutoksina olivat ehdottomasti valmentajan vaihtuminen kokeneesta Timo Heinosesta nuoreen Antti Papinahoon ja Petri Virtasen maisemanvaihto Joensuusta Lappeenrantaan, kun vielä koko amerikkalaisosasto vaihtoi maisemaa, voidaan helposti sanoa, että muutoksen tuulia oli ilmassa. Kuitenkin liigan kolmanneksi suurimmalla budjetilla operoivalla joukkueella pitäisi olla kaikki mahdollisuudet koota kilpailukykyinen ja potentiaalin joukkue, vaikka tilanne ei kaikkein ihanteellisin ollutkaan.
Hyvät pohjat tulevalle kaudelle oli kuitenkin olemassa, kun liigan parhaaksi pelaajaksi valittu Sami Lehtoranta jatkoi joukkueessa ja maajoukkueeseen paluun tehnyt takamies Anssi Kinnaslampikin teki monivuotisen jatkosopimuksen seuran kanssa, myös vaihtopenkiltä hyvin leveyttä rotaatioon tuonut Ville Vesala jatkoi joukkueessa. Kataja oli kuitenkin menettänyt yhden todella kovan kotimaisen pelaajan ja ”vesi kielellä” odotettiin, että ketä kovia kotimaisia susirajalle saadaan nyt hankittua korvaamaan Peten jättämää aukkoa. Huhuissa pyöri monia erittäin mielenkiintoisia nimiä, jokaisille pelipaikoille niin pelintekijästä sentteriinkin. Katajan kannattajat joutuivat kuitenkin pettymään kerta toisensa jälkeen, kun nämä nimet menivät niin Porvooseen, Lahteen, Kouvoihin, Topoon tai Korihaihin. Lopulta uusiksi kotimaisiksi nimiksi jäivät Lasse Hintsala ja Mikko-Petteri Järvinen, joista kummastakaan ei voi millään ihmeellä tehdä ”kovaa kotimaista hankintaa”, Hintsala on sentään rotaation osa, Järvinen vain pyyhkeen heiluttaja vaihtopenkillä. Ensimmäinen selkeä miinus oli otettu uuden joukkueen rakentamisessa, kun kotimaisia huippunimiä ei kuulunut. Näin ulkopuolisena on hyvin vaikea tajuta, miksi Katajan vetovoima hyvin asiat hoitavana organisaationa ei riittänyt tuomaan kotimaisia huippuja Joensuuhun, eikö oltu valmiita maksamaan tarpeeksi, oliko vika Papparissa vai sössikö Katajan johto ihan omin käsin pelaajaruletin juostessa selkävaivaisen Pratesin perässä? Kysymyksiä on monia, mutta minulla ei ole ainakaan niihin vastauksia, epätietoisuus vain lisäsi sitä katkeruutta jota hopean ja pronssin täyteiset kaudet ovat tuoneet tullessaan.
Kun viimein herättiin todellisuuteen, että uudet kotimaiset nimet olivat todellakin Lasse Hintsala ja Mikko-Petteri Järvinen katseet suunnattiin jenkkeihin. Kaikki olivat varmoja, että nyt hommataan huippujenkit ja niiden voimalla mennään pitkälle kevääseen. Alku olikin lupaava, kun Ruotsissa loistaneen pelintekijän Louis Hinnantin sopimus julkaistiin, Hinnant ei olekaan pettänyt odotuksia vaan ollut parhaimmillaan aivan huikaiseva. Toisena amerikkalaisena Kataja palkkasi kokeneen kehäketun Andre Foremanin ja kolmantena jenkkinä joukkueeseen kiinnitettiin 201 senttiä pitkä Cedric Jackson. Hinnantin hankinnasta huolimatta, muut jenkkihankinnat eivät aivan vastanneet odotuksia. Andren hankinta vaikutti selvältä kompromisilta ja suoraan yliopistokentiltä hankintun keskinkertaisilla tilastoilla pelanneen Jacksonin hankinta taas vaikutti enemmän tai vähemmän rahan säästötoimenpiteeltä ja toivotaan toivotaan hankinnalta.
Kauteen lähdettiin siis kapealla rotaatiolla. Avausviisikko vaikutti kuitenkin varsin kilpailukykyiseltä Lehtoranta-Jackson-Foreman-Kinnaslampi-Hinnant, mutta vaihtopenkillä ei käytännössä ollut vaihtomiehiä kuin kakkospaikalle (Vesala ja Hintsala), pitkänpään vaihtomiehet puuttuivat kokonaan tai olivat yksinkertaisesti niin kokemattomia, että heistä ei olisi apua kuin harjoituksissa. Selkeästi oli nähtävissä, että tästä kaudesta on tulossa vaikea: uusi valmentaja, kaksi kovaa kotimaista, keskinkertaiset jenkkihankinnat ja kapea rotaatio. Alkoikin vaikuttaa siltä, että tästä oli tulossa selkeä välivuosi Katajalle, eikä tuolla materiaalilla taistella kuin korkeintaan viimeisistä pudotuspelipaikoista, jos asiat menee hyvin.
Kausi alkoi Suomen Cupin ottelulla Lapuan Korikobria vastaan, ja heti saatiin esimakua tulevasta. Kapea rotaatio koki kovia, kun kauden kynnyksellä Anssi Kinnaslampi teloi polvensa ja joutui heti huilaamaan. Divariporukka lähettikin heti kättelyssä Katajan ulos Cupista ja Unkarin harjoitusottelureissustakin oli kotiin tuomisina kolme tappiota yhtä monesta ottelusta. Kukaan ei hehkuttanut kauden alla Katajaa, ja todellakaan mikään ei viitannut siihen, että itse Korisliigakaan alkaisi hyvin, eikä niin käynytkään. Tappiota tuli enemmän kuin voittoja mutta voittojentielle kuitenkin päästiin sarjantyvipäähän povattujen joukkueiden kustannuksella. Oli vain ajan kysymys, milloin joukkueessa tapahtuisi muutoksia ja viimein Cedric Jackson passitettiin kotiin ja tilalle hankittiin 195 senttinen Terry Black, joka omasi rutkasti kokemusta Saksan pääsarjasta ja oli pituudestaan huolimatta selkeä levypallopelaaja.
Blackin myötä Katajan kurssi näytti kääntyvän parempaan päin, kun Kataja saavutti kauden hienoimmat voittonsa kotona Kouvoja vastaan ja Lahdessa kaadettiin isäntäjoukkue Namika. Kuitenkin Katajan rotaatio oli pituudeltaan entistä pienempi ja Kataja olikin todellisissa vaikeuksissa selkeästi kokoluokkaa isompien vastustajien käsittelyssä, mikä näkyi etenkin kotiottelussa Lappeenrantaa vastaan. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että Kouvot ja Lahti voittojen myötä Katajan kurssi oli kääntymässä parempaan. Tämä oli kuitenkin vain väliaikaista, koska Katajan tärkein tukipilari ja samalla joukkueen ainut yli kaksimetrinen pelaaja Sami Lehtoranta loukkaantui voittoisan Lahti pelin lopussa, ja lopulta miehen käsivamma osoittautui niin pahaksi, että koko kausi saattaa olla paketissa, ainakaan runkosarjaan Samista ei ole apua. Tätä loukkaantumista Katajan kokematon ja kapea pelaajamiehistö ei selkeästikään tainnut kestää.
Lehtorannan poissa ollessa Kataja koki heti alkuun kotonaan kaksi todella murheellista tappiota. Samoista sarjasijoituksista taistelleet KTP ja Korihait kävivät molemmat voittamassa kotijoukkueen valtaisan loppukirinsä turvin. Kataja aloitti molemmat ottelut hienosti ja näytti marssivan vastustamattomasti voittoon, mutta ilman kapteeniaan taistellut miehistö hyytyi karmaisevasti loppua kohden molemmissa otteluissa ja vieraat kuittasivat voitot nimiinsä. Näihin tappioihin taisi myös katketa Katajan joukkueen selkäranka, koska meno niiden jälkeen on ollut yhtä murheellisen kujan juoksua. Karkkilassa Kataja sentään kävi voittamassa uuden sopimuspelaajan Martti Kuisman tuoman innostuksen voimin, mutta Uuteenkaupunkiin tuo innostus ei enää riittänyt, ja tällä hetkellä Kataja etenee neljän ottelun tappioputkessa korisuhteen ollessa karmaiseva 288 - 377 näissä otteluissa, mikä tarkoittaa 72 tehtyäpistettä/ott ja 94,25 päästettyäpistettä/ott, joten käytännössä Kataja on hävinnyt jokaisen pelin 22,25 pisteellä, hoh hoijaa… Missä ongelmat ja ennen kaikkea mistä ratkaisut?
Ratkaisun avaimia Kataja todella tarvitseekin ja kipeästi, koska usko Katajan kykyihin on alkanut hiipua. Yleisö on kaikonnut Areenalta, kun viime kauteen verrattuna yleisökeskiarvot ovat tippuneet noin 500 ottelua kohden. Kataja kantaa niskassaan menestyvän seuran paineita ja tämä näkyy katsomoissa kun voittoja ei tule, joensuulaisyleisö ei näe Katajaa taistelemassa peräpään sijoituksista. Eikä tässä kaikki myös sitkeimpien kannattajienkin usko menestyksestä alkaa hiljalleen hiipua ja kääntyä vihaksi joukkuetta kohtaan. Mikä pahinta kohta Katajan tämä kausi on sama heittää täydelliseksi vitsiksi, koska eihän kukaan jaksa illasta toiseen hokea sanomia; ”kyllä omiin uskotaan”, ”tänään alkaa nousu”, ”tsemppiä Lappeenrantaan” tai ”go Kataja go”, kun tulos on poikkeuksetta yli kahdenkymmenen pisteen tappio. Muutoksia on todellakin tultava tai muuten mitalintäyteiseen menestykseen tottunut joukkue taistelee tulevana keväänä sarjapaikastaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä tai mitä voitaisiin tehdä? Ensi alkuun on todettava, että Markkasesta ei ole todellista apua, jos mies käy pelaamassa yhdenpelin syksyllä ja toisen keväällä. Olihan Pekka KTP pelissä tervetullut lisä Katajan rotaatioon ja puolustuspäässä puolusti mainiosti Manny Dies:ä, mutta kyllähän Pekan pitäisi pelata joka ottelussa jos meinaisi oikeasti auttaa Katajaa. Todennäköisesti Pekka on myös itse tajunnut tämän, eikä enää pue Katajan peliasua ylleen? Entäs Kuisma, no vielä hän ei ole ihmeitä esittänyt, eikä tule ihmeitä kyllä esittämäänkään, mutta joka tapauksessa Kuisma on hyvä lisä rotaatioon ja on auttanutkin Katajan täten voittoon Componentasta. Martti Kuisma on siis ehdottomasti pidettävä joukkueessa, muistaen miehen taidot kaaren takaa.
Yksin Martti Kuisman kolmosia ei kuitenkaan voida jäädä odottamaan, ne eivät kelkkaa käännä korkeintaan vaan vauhdittavat käännöstä. Muutoksiin on olemassa selkeästi kolme eri mahdollisuutta: 1. vaihdetaan valmentajaa, 2. vaihdetaan jenkkiä/jenkkejä tai 3. hankitaan uusia kotimaisia pelaajia. Kotimaisien pelaajien hankinta tähän aikaan vuodesta tuntuu erittäin kaukaiselta ajatukselta, varsinkaan sellaisen pelaajan löytäminen, joka oikeasti voisi kääntää kurssin, on todella vaikeaa. Oikeastaan mieleen tulee ainoastaan Sami Pekkola, joka siis ilmeisesti on palaamassa Amerikasta kesken kuluvan kauden, mutta Pekkola suuntaa kuitenkin todennäköisesti Lahteen? Kerkiäisikö mies edes ajoissa apuun, tuskin. Valmentajan vaihtoakin voisi toki yrittää ja se saattaisi toimia lyhyellä tähtäimellä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Kataja haluaa rakentaa tulevaisuutta nimenomaan Pappariin, eikä valmentajanvaihto siten ole ehkä se järkevin ratkaisu, varsinkin kun ongelmia on selkeästi pelaajarintamalla. On hyvä vielä muistaa, että menestyvillä seuroilla on ollut pitkään samat valmentajat (vrt. LrNMKY-Turunen, Honka-Pavicevic, Kataja-Heinonen). Mikäli valmentajan vaihtoon kuitenkin päädyttäisiin, olisi ehdottomasti löydettävä valmentaja, joka olisi valmis sitoutumaan useammaksi vuodeksi.
Pääongelma Katajassa on se, että joukkueessa ei ole tarpeeksi pituutta/korinalusvoimaa ja käytännössä tämän ongelman voi korjata vain vaihtamalla jenkkejä. Takamies Hinnantia ei todellakaan ole tarve lähteä vaihtamaan, vaan muutostoimenpiteet olisi ehdottomasta kohdistettava joukkueen muihin vahvistuksiin Andre Foremaniin ja Terry Blackiin. Radikaalina toimenpiteenä voisi vaihtaa molemmat, mutta mielestäni toisen vaihtaminenkin riittäisi. Pääasia kuitenkin olisi, että vaihdossa saataisiin kaivattua korinalusvoimaa, jota Samin loukkaantumisen seurauksesta on menetetty liikaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos Lehtoranta pystyisi pelaamaan, Kataja olisi pudotuspelitasoa. Foreman on selkeästi se pelaaja, joka pitäisi vaihtaa, tosin ei Blackinkään vaihtaminen mikään mahdottomuus olisi, koska selkeään paremmuusjärjestykseen herroja on vaikea laittaa. Blackin puolesta kuitenkin puhuvat parempi korinaluspelaaminen, näyttävyys ja viimeaikaiset otteet. Foremanin puolesta puhuu oikeastaan vain parempi heittovoima, mutta valitettavasti konkarin heittojyvä on nykyään entistä useammin myös kateissa.
Oma valintani uudeksi sentteriksi olisi ehdottomasti juuri Saksasta vapautunut Ed Nelson. Nelson toisi Katajaan kaivattua kokoa, tekisi paljon pisteitä, ottaisi paljon levyjä, heittäisi tarvittaessa myös kolmosia ja olisi pelaaja, joka omalla panoksellaan toisi lisää tilaa muille pelaajille. Uskoisin Nelsonin kääntävän Katajan kelkan, jos ei mitaleille niin ainakin pudotuspeleihin miksei välieriinkin. Muistan hyvin kuinka Rich käänsi Katajan kelkan keväällä 2005 ja Ed voisi tehdä saman keväällä 2008. 2005 juhlittiin kauden päätteeksi pronssia, eikä mestaruuskaan ollut loppujen lopuksi kaukana, joten yhden miehen vaihtamalla voi saada ihmeitä aikaan. No ei se muutos vuonna 2005 tapahtunut sormia napsauttamalla, vaan pudotuspelipaikkaa metsästettiin aina runkosarjan viimeiselle kierrokselle asti, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi kuten Törmäläkin sanoi: ”pelejä on paljon mutta ei niitä loputtomiin ole”. Kataja nyt on muutoksien aika, viiden kierroksen päästä se voi olla jo myöhäistä, tai sanoisin että on. Ed Nelson on tietysti vain esimerkki, mutta kyllä Kataja tarvitsee joukkueeseensa selkeästi kovan tekijän joka palauttaa itseluottamuksen joukkueeseen.
Tällä hetkellä Katajalla on siis vaikeaa mutta kuten kausi 2004-2005 osoitti, koskaan ei kannata luovuttaa. Tosi asia on kuitenkin se, että ilman muutoksia Katajan matka pudotuspeliviivaan tulee vain kasvamaan. Koripallo on kuitenkin kiinni pienistä asioista ja yhdellä oikealla pelaajahankinnalla voidaan saada ihmeitä aikaan. Nyt on vain osattava tehdä oikeita päätöksiä ja nopeasti, aika tiimalasissa valuu jo. Oikeasti, kukaan ei halua nähdä sitä, kun Kataja rämpii keväällä putoamiskarsinnoissa, joten jäämme odottamaan mitä tapahtuu, toivottavasti jotain ja äkkiä? Salaa tässä jo odottelen Hinnantin ja Nelsonin yhteispeliä, minkä voimalla pusketaan vaikka väkisin pudotuspeleihin. Tämän jälkeen saadaan mukaan myös Lehtoranta, joka upottaa puolivälierissä Lappeenrannan ennennäkemättömillä vasemmankäden heitoillaan… ja Katajan kultajuna on taas liikkeellä.
