Vs: Kataja - Korihait, ti 15.12. klo 18.30
Tässä vähän raporttia. Perhana, kun eukko vielä käytätti kaupassa tulomatkalla.
Alku ei paljon kotijoukkuelle lupaillut. Kaikki ihan jäässä. Onneksi Hait ei kuitenkaan päässyt karkaamaan.
Aika tasaista sählinkiä toisella jaksolla puoliajalle asti, jossa oltiin jo välillä noin 10 pisteen johdossa, mutta niin vain Hait tuli rinnalle.
Kolmas jakso alkoi Katajalta melkoisen mustana. Hait meni paikkaan, eikä meinattu mitenkään saada sitä murrettua. Onneksi Pete kuitenkin otti ratkaisun avaimet suuriin kouriinsa, joita oli jalkojensa välissä lämmitellyt aikansa penkillä. Hirveitä kolkkeja 3-4 metriä kaaresta. Haitten jenkulat pitivät kuitenkin kovilla ja röyhkeillä ajoillaan ja heitoillaan pintansa. Ei onneksi kuitenkaan jääty tarpeeksi kauas.
Loppujaksolla sitten, ja kuinka ollakaan Ivey, piti Peten kanssa sen verran näppejään kuumina, että voitto saatiin väkisin puristettua. Siinä kun Kataja onnistui kovilla suorituksilla ( miinus Bradford ), niin Haitten takki alkoi ilmeisesti lopulta tyhjentyä ja sorruttiin huonoihin ja epäonnistuneisiin heittoihin ja varsinkin menetyksiin. Ei Hait kuitenkaan mitenkään taistelutta luopunut, mutta nyt vain meni näin päin. Kuvaavaa oli Sarsevitsin kovin hätäinen kolmonen, joka meni puoli metriä renkaan ali pelikentältä ulos.
Katajan parhaita tänään Ivey, Pete, Nepponen, Sale ja Eskola. Varauksella myös Claksson levypallopelinsä vuoksi. Pahin kyntäjä Katajasta tänään Bradford. Yhtään hyvää peliä en häneltä ole kotona nähnyt. Helvetinmoista sähläystä ja ajoja, joista aina ohi. Monetkohan askeleet myös helpoissa tilanteissa otti? Lähellä oli, ettei myös lopussa kaaduttu Bradfordiin. Jos jotain positiivista hänestä saisi irti, niin lopussa sai aiheutettua pahan menetyksen Haille.
Sale oli jälleen kerran lähellä pilata iltansa, eikä vähiten hyvän ystävämme Joutsin vihellyksiin, mutta onneksi kuuppa kuitenkin kesti ja pimitti Kumpu-Jussin lumiukoksi.
Vaikka kuulostaakin kliseeltä, niin vaihtoon vielä Bradford, niin paljon kuin se Salmisen ylpeyteen koskisikin.
Haitten jenkit helkkarin kovia yksi vastaan yksi pelaajia, mutta myös helkkarin itsekkäitä. Vain pari kertaa lainasivat palloa hienon takaovikikan muodossa, mutta muuten " minä itse " peliä. Toki oli lähellä, ettei se tuottanut tulosta. Kovia ratkaisuja kyllä vuorotellen tekivät. Oikeastaan mitään kunnollisia pelikuvioita ei Hait esittänyt paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta sekaistahan se oli kotijoukkueellakin.
Sarsevitsi oli sellainen tavallinen. Ei mitään suuria ratkaisuja, joita joskus olemme nähneet. Jussi oli jättänyt Äijä-viittansa bussiin jäähtymään ja siihenhän olikin mukava mennä, kun aika lämpimänä tuntui käyvän koko pelin ajan. Toki meidän Siwa sai tänään Jussin näyttämään vanhukselta ja hitaalta. Pakko on kyllä Haitten kotimaisia sen verran puolustaa, ettei niitä palloja jenkulat kyllä jakaneet lainkaan Kumpulaiselle ja vielä vähemmän Heinoselle, joka kyllä näytti Jussiinkin verrattuna lähinnä valokuvalta. Kotimaiset " pojat " kuitenkin raatoivat 6:n pinnan edestä. Hyvä sitten niin.
Peli oli helkkarin jänittävä, vaikka ei mitenkään suureksi tapahtumaksi noussutkaan, eikä loppu ollut ihan noinkaan selvä, mitä lukemista voisi luulla. Olisi helposti voinut kallistua kummalle tahansa. Positiivista kuitenkin oli se hetkellisesti kadonnut jyvä, jonka Pete oli jälleen löytänyt. Ja olihan Katajan kolmosheittopeli kuitenkin aika hyvää, kun ottaa vielä huomioon, miten kaukaa ne paikkaa vastaan jouduttiin ottamaan.
Jos Jyriä olisi päässyt märällä sormella kokeilemaan, niin sihahdus olisi varmasti kuulunut. Osansa saivat omat ja tuomaritkin. Tuomareilta aika epävarmaa tuomitsemista puolin ja toisin. Parkkinen kuitenkin paras näistä Joutseista ja Krekuista.
Aritsoonan rastatukka palkittiin vieraista ja omista Pete. Oikein meni ainakin se. Yli 900 katsojaa kuuleman mukaan oli.
Kuuluttajana joku entinen keihäänheittäjä. Kova oli ääni, mutta lajitietämys ilmeisesti vähäisempi. Mutta eikö muunmuassa Lappeenrannassakin joku jäbä huuda kovaa, vaikka tietää enemmän karkeista kuin koripallosta?