Rasheed Wallace - todellinen viha-rakkaus-suhde. Huonoimmillaan surffaa ja vetelee feidavei kolmosia ohi, parhaimmillaan sarjan paras 1-on-1 puolustaja ja post-pelaajien parhaimmistoa. Tarvitsee yleensä huonon valkoisen jätkän, joka käy hermoille, että peli kulkisi (esimerkiksi Slava Medvedenko 2004 finaalit).
Darko Milicic & Mehmet Okur - entiset Detroit-jehujen (Darkon osalta vielä kyseenalainen) menestys lämmittää sydäntä. Hyvien sentterien peliä on kiva katsoa ja mieltä lämmittää, että selkäänpuukottaja Larry Brown oli väärässä. Samaan kategoriaan on liikkumassa Andris Biedrins, joka on Dennis Rodmanin balttialainen amis-versio - nopea, aktiivinen eikä osaa heittää vapareita lainkaan.
Gilbert Arenas - sopivan hullu. HIBACHI! Eikä ole kaikessa mielipuolisuudessaan hyvä markkinoitava NBA:lla, mikä on aina plussaa (Ron Artest se ei kuitenkaan auta).
Eläkkeellä olevista muistuu mieleen ainakin Jon Barry ja Elden Campbell, joita oli aina ilo katsella. Samoin Tyrone Corbin, jonka NBA:ssa olemista ihmettelin aina.
Luultavasti muitakin olisi, mutta ei tule miäleen.