Jos Korihait saisivat yhden voiton joka kerta kun täällä uhriudutaan, niin Pohitullin seinää koristaisi enemmän lippuja
En aikonut palata tänne aiheuttamaan pahaa mieltä kenellekään, mutta pakko on vielä piipahtaa. Nimittäin yksi kaverini kertoi, että joku itseään täynnä oleva tyyppi tietää mitä ajattelen ja mitä päässäni liikkuu. Minkälainen on se ihminen, joka pitää sitä uhriutumisena, kun toinen pyytää anteeksi aiheuttamaansa pahaa mieltä ja lupaa olla toistamatta harmittavia kommentteja. Voiko jollekin olla todellakin vierasta ajatella positiivisesti ja tarjota hyvää lähimmäiselle, jos näin on, niin silloin on sijaa itsetutkiskelulle ja jos se ei riitä niin kallonkutistajalla riittää töitä.
Kuinka paljon Pohitullissa olisikaan väkeä, jos, juuri he, joiden älykkyysosamäärä ylittää nippa nappa kengännumeron, ajattelisivat omia aivoituksiaan ennen kuin purkavat tuon oksennuksen muiden päälle pilaamaan keskustelupalstojen ilmapiiriä ja rikkomaan seuran takana seisovien ja yhteisöllisten seurahenkeä ruokkivien hyväntahtoisia rivejä? Vai onko todella niin, että juuri mitään tietämättömät besserwisserit ajavat yhteishenkeä alas ?
Luonnollisesti jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, kun käydään keskustelua asiasta, mutta silloin mennään liian pitkälle, kun väitetään tietävän toisen ajatusten taustat ja toimintamotiivit. Esitin alkuperäisen aprikointini seuran puheenjohtajavalinnasta, koska siitä puhuttiin kaduilla ja kuppiloissa tuohtuneesti: -Kuinka puheenjohtajaksi valitaan henkilö, jolla on varmaankin maamme surkeimmat tilastomeriitit valmentajana - eikö tuo ole sama, jos sodassa pari komppaniallista hölmöyttään tapattaneesta päälliköstä tehtäisiin prikaatin komentaja? Mutta se siitä ja kaikille luonnikasta ja kaunista kesää, Pohitullissa tavataan!