Karhubasket oli ylivoimainen vuodenvaihteesta lähtien. Moserin ja Summersin pois potkiminen oli veto, mitä ei välttämättä ihan joka paikkakunnalla olisi uskallettu tehdä. Jälkikäteen totta kai aivan oikea veto, mutta kova riskikin. Aika huikeaa kuinka nopeasti kone kääntyi sen jälkeen.
Pudotuspeleissä ylivoima vain jatkui. Kouvot tosin laittoi kovan haasteen, niin tänäänkin. Nelospeli oli tietysti ihan ylikävely, mutta kaikki muut matsit Kouvot olisi periaatteessa voinut voittaa.
Lopulta tuntui, että Kouvot olisi tarvinnut sellaisia iltoja, jolloin koko ykköskuusikko onnistuu. Niitä ei vain tullut, kun taas Karhulla avauksen viisikko oli pelistä toiseen huipputasolla.
Fiilis tänäänkin viimeisillä minuuteilla oli itselläni sellainen, että joku Karhusta sen korin tekee tästä seuraavasta hyökkäyksestä. Ei tietoa, miten se syntyy, mutta joku sieltä pallon koriin pistää. Ja niin siinä kävi.
***
Tuomareihin tämäkään peli ei ratkennut. Se ei Mäntylän toiminnasta tee yhtään hyväksyttävämpää. Ensin missaa itse virheen, sitten aloittaa konfrontaation Hirvosen kanssa ja provosoi tilannetta. Kun Hirvonen on jo lähtenyt pois tilanteesta, antaa tekun ihan vain siitä syystä, että pelaaja ei "kyllä, herra, anteeksi, herra, pahoittelen, herra, tottelen, herra" suurta tuomarilegendaa.
Voiko siitä antaa tekun? Toki. Niin olisi voinut antaa siinä tapauksessa kymmenen muutakin. Tuomarin tehtävä on aina, ihan aina, olla se voima, joka laskee kierroksia ja purkaa tilanteita. Mäntylä sen sijaan aloittaa tilanteet, provosoi pelaajia ja vaatii hänen kohteluaan kuninkaallisena.