Palstalla, jonka kirjoittajien ulosannista 95% on kielteisyydellä verhottua pitäisi varmaan olla iloinen jokaisesta kehitysehdotuksesta tai rakentavasta palautteesta. Ihan ei kuitenkaan osu maaliin tuo "junnut voisi tulla ilmaiseksi tekemään" ideointi. Niin se vaan nykymaailmassa on, että intohimolla ja ilmaiseksi ei pahemmin asioita tuppaa tapahtumaan. Omassa työssäkin tähän törmää, kun yrittää tarjota hyvää ideaa, omaa ammattitaitoa ja yhteistyötä kumppanille ilmaiseksi. Vastauksena tulee vastapalloon, että heille pitäisi maksaa palvelusta. Sellaista laajempaa kuvaa ja pitkäjänteisyyttä ei pidetä enää arvossa, vaan hinta pitää saada heti omasta työstä.
No, jotta ei väninäksi menisi niin heitetään jotain vaatimatonta kehitysehdotusta pöytään. Tästä ehkä näkee sen kuinka vaikeaa mitään järkevää on lähteä toteuttamaan. Yritin tämän 30 minuutin työmatkan aikana kehittelemäni idean vielä sparrata hieman kustannustehokkaammaksi, mutta silti taitaisi hintaa tulla vuositasolla Korisliigan kirstunvartijoille sellainen 500 000 - 750 000 euroa... Idean kantava ajatus on se, että näitä kylänmiesvetoisia seuroja tuskin saadaan oma-aloitteisesti nostamaan oman tekemisensä tasoa Korisliigaa erityisellä tavalla hyödyttävälle tasolle. Myöskään yhteistyökumppaneihin kuten vaikkapa mikä tahansa mediatalo ei voi luottaa. Koripalloliiton ja Korisliigan pitää itse tuottaa isolla kädellä ja strategisella pelisilmälle vetovoima tuotteelle, jotta saadaan nämä muut toimijat, niin seurat, media kuin sponsorit, sitoutettua toimintaan. Ja luultavasti pitää vielä vähän voitelurahaa laittaa väliin lisäksi.
Eli pitää perustaa uusia työpaikkoja. Meillä olisi tähän mediajohtaja, jonka vastuulla on Korisliigan imagon rakentaminen, visio tuotteen suunnasta, suurista linjoista niin pitkässä juoksussa kuin kausi tasolla. Hän toimii luonnollisesti myös tämän himmelin esimiehenä, budjetin laatijana, sponsoreiden hankkijana ja yleisesti johtaisi toimintaa rautaisella otteella. Hän ei ole nykyinen kilpailujohtaja Tom Westerholm, vaan Tompalle on varattu ihan oma roolinsa tämän rakennelman sisäisenä toimijana.
Mediajohtajan tehtävä on myös yhteistyö seurojen suuntaan. Merkittävintä on sitouttaa seurat toimimaan valitun mediastrategian mukaan. Tämä tulee vaatimaan pelaajilta, valmentajilta ja seurajohtajilta hyppäystä luotuun mediamaailmaan, jossa tarinoita nostetaan, luodaan ja kasvatetaan persoonien kautta. Avoimuus ja halu myydä omaa tekemistä tulee olemaan merkittävässä roolissa. Mediajohtaja neuvottelee myös mediatalojen kanssa ja pyrkii parantamaan Korisliigan asemaa median näkyvyyden osalta.
Mediajohtajan allatoimii mediapäällikkö, joka on sisällöntuotannon ja sosiaalisen median ammattilainen. Hän vastaa visuaalisesta puolesta, Korisliigan sosiaalisen median hallinnasta sekä someen liittyvästä yhteistyöstä seurojen suuntaan. Yhteistyökuvioita on myös Ruudun kanssa (yhteinen makasiiniohjelma sekä ottelutapahtumien lähetykset), podcast-sisällöntuottajien suuntaan sekä luonnollisesti hänen kanssa tiiviisti työtä tekevän writer teamin kanssa. Mediapäällikkö joutuu tietenkin työnsä puolesta myös tekemään haalarihommia kuten editointia, käsikirjoittamista ja grafiikkaa, mutta hänellä on myös käytössään budjetti ulkopuolisten palveluiden ostamiseen. Tätä osastoa kutsutaan mediatiimiksi. Luonnollinen ajatus olisi hankkia palvelua etuhintaan Ruudulta ja heiltä voisi saada myös alempana olevan writer teamin tarvitsemaa matskua seurojen suunnalta.
Writer Team koostuu kolmesta (aluksi neljästä) kirjoittajasta/toimittajasta, joilla on kaikilla neljä seuraa vastuullaan. Tässä jaottelussa seurat jakautuisivat seuraavasti: Salo/Uusikaupunki/Kauhajoki/Lapua, Loimaa/Tampere/Nokia/Helsinki, Lahti/Kouvot/KTP/Kataja. Jakoja voidaan tietenkin muuttaa riippuen mitkä joukkueet liigaan nousevat ja sieltä putoavat. Tämä olisi itselleni se sopivin osasto mikäli olisin töitä vailla. Tässä saatetaan jo saada se realistisempi käsitys idean taloudellisen puolen haasteista nimittäin itse en kynän kärkeä napauttaisi esiin missään nimessä alle 45 kilon vuosipalkan (ja älkää edes aloittako etuuksista). Mitä joku Hippo Taatilan tasoinen pelimanne saattaisi pyytää?
Writer Teamit tekevät tiiviisti yhteistyötä seurojen suuntaan, joista heidän tehtävänään on kirjoittaa juttuja, työstää videoita ja muuta merkityksellistä sisältöä. Eri tarinalinjoina toimivat PITKÄN AJAN TARINAT, KAUSITTAISET TARINAT ja ORGAANISET KAUDEN AIKANA ESIIN NOUSEVAT TARINAT. Pitkän ajan tarinankerronnassa korostuvat joukkueiden identiteetit, niiden siteet omaan kaupunkiinsa, joukkueiden väliset rivalryt ja pitkän linjan liigapelaajien profiilien luominen. Kausittaiset tarinat ovat sitten sen kauden kiinnostavimmat joukkueet putoamistaisteluista Euroopan valloituksiin ja kiinnostavimpien jenkkien tai suomalaispelaajien esiin nostaminen. Tällä kaudella näistä esimerkkinä voisi olla vaikkapa Kion Williamsin epätoivoinen pyrkimys esiin isänsä varjosta, Topias Palmin paluu Suomeen tai serbikoutsien vallankumous Ukissa. Kauden aikana esiin nousevia tarinoita voisivat olla vaikkapa Sajantilan läpimurto tai Jenkit behaving badly eli tarinoita nyt ja vuosien varrelta huonosti joukkueisiinsa sopeutuneista ulkomaalaisvahvistuksista.
Tässä ilmiselvää on tietenkin se, että seurojen pitää olla avoimia yhteistyöhön, oviensa ja tarinoidensa avaamiseen sekä myös sisällöntuotantoon. Writer teamit ja mediapäällikkö tarvitsevat avoimen vuorovaikutuksen lisäksi myös sisältöä, jota seuratyöntekijöiden apukäsinä pitäisi säännöllisesti pyynnöstä heille tarjota. Tämä olisi itse kuvattua matskua peleistä, harjoituksista kuin päivittäisestä arjesta writer teamin ohjeistuksen mukaisesti tai omalla hyvällä pelisilmällä.
Korisliigan tarjotessa tämän tason palvelua liigan profiilin nostamiseksi olisi tietenkin perusteltua odottaa myös seurojen lyhyellä siirtymäajalla tekevän panostuksia näkyvyytensä ja imagonsa parantamiseksi nykyisestä. Riippuen sitoutumisen laadusta tarjoaisi Korisliiga seuroille koulutusta, resursseja ja etuuksia insentiiveinä parempaan tekemiseen. Mikäli jäätäisiin lapualaismalliin perustasolle ei Korisliiga juuri vetoapua tarjoaisi ja writer team ei myöskään ensisijaisesti tarinoitaan joukkueesta tekisi. Mitä sitoutuneempia oltaisiin, sitä enemmän tukea tarjottaisiin. Yksi vähimmäisvaatimus paremmille perkeille olisi tietysti päätoimisen ja osaavan somevastaavan palkkaaminen seuran toimintaa tukemaan.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Yksi tärkeimmistä asioista olisi yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa. Tässä pyrittäisiin tunnistamaan hyödyllisiä ja Korisliigasta kiinnostuneita persoonia, joita voidaan käyttää sarjan profiilin nostamiseen. Osan kanssa yhteistyö vaatisi todennäköisesti aiemmin mainittua voitelurahaa eli vähintäänkin muodollista korvausta osallisuudesta. Toisille riittäisi näkyvyys ja osalle osallistuminen olisi velvollisuus. Mediajohtaja neuvottelisi sopivat diilit eri osapuolien kanssa.
Sarjan sisältä kilpailujohtaja Tom Westerholm keskittyisi juuri siihen mihin hänen kuuluukin - sarjan kilpailulliseen kehittämiseen. Hänelle luotaisiin David Sternin ja Adam Silverin kaltainen rooli. Ei mikään kansanmies vaan muita ylempänä oleva auktoriteetti, joka linjaa selkeästi ja kovaa. Jokainen Westerholmin esiintulo olisi suunniteltu (mediapäällikön kanssa strategisesti tietenkin) ja näyttävä. Oli kyse sitten älypallon uudelleen lanseeramisesta tai neljän pisteen viivan käyttöönotosta, niin Tomppa olisi karismaattinen muutosjohtaja jonka linjaukset näkyisivät ja kuuluisivat Mannerheimintieltä Kauhajoen sorakuopille.
Koripallo on myös tilastolaji ja tätä osa-aluetta pitäisi merkittävällä tavalla nykyisestä nostaa. Tässä homma voitaisiin antaa jonkun tilastoniilon niskoille ja hyvä vaihtoehto voisi olla vaikkapa mies susirajalta eli Jake Siromaa. Lisäksi tarvittaisiin yhteistyösuhteeseen juniorikoripallon asiantuntija, jotta saadaan tulille "Suomen Jonathan Givony". Tämän tyypin tehtävä olisi nostaa tulevia nimiä esiin niin junioripeleistä kuin divaritiimeistä.
Median puolelta luonnollisesti iso osa työtä olisi Ruudun kanssa yhteistyö. Heillä olisi ottelutapahtumien televisioinnin lisäksi makasiiniohjelma, jonka isäntänä ja "Suomen Ernie Johnsonina" toimisi hassunhauska Saku Mäkynen. Hänen kanssaan töitä tekisivät Sami Ikävalko (Skip Bayless), Antero Lehto (Kenny Smith) ja Ville Mäkäläinen (Charles Barkley). Pääpaino olisi hassutteluissa ja vanhentuneissa näkemyksissä nykykoripallosta. Näitä nämä kaikki toimijat osaisivat tuoda mukanaan.
Podcast-kentän liidaavat tähdet olisivat tietenkin Coach Palotie (Zach Lowe) ja Shawn Huff (Jalen Rose). Etsinnässä olisivat myös Suomen Bill Simmonsit, Ryen Russillot ja muut persoonallisuudet. Tällä hetkellä näitä podcasteja on jonkin verran eikä keillekään hommasta mitään maksettaisi. Näkyvyyttä annettaisiin ja samoin mahdollisuus verkostoitua kentän eli seurojen kanssa. Ajan kanssa skene varmaan nostaisi profiilia nykyisestä.
Mitä olisi koripallosarja ilman sisäpiiritoimittajia? Suomen Wojnana toimisi Aamulehden Lauri Lehtinen, jolle annettaisiin hieman korvausta tästä roolista, koska lätkästä kirjoittaminen todennäköisesti vie suurimman osan työajasta. Seurojen tulisi olla valmiita antamaan insidetietoa Lehtiselle, joka jakaisi tätä tietoa sitten eteenpäin. Juha Tuuna Salon suunnasta ottaisi sitten skooppimestarin haastavan Shamsin roolin. Tuuna lähtisi matkaan ehkä enemmän pelaajalähtöisesti, mutta saisi toki myös mahdollisuuden tarjota vaihtoehtoista vuotolähdettä myös seuratyöntekijöille. Näillä toimittajilla olisi tietenkin koulutuksensa ja positionsa mukainen vastuu lähteistään, jonka he varmasti ammattitaidolla hoitaisivat.
Tässä vaiheessa täytyy korostaa, että liigan urheilullisen ja myös hallinnollisen puolen kritisointi olisi sallittua kaikkien toimijoiden osalta. Niin oma osasto kuin eri medialähteet saisivat antaa myös kritiikkiä Korisliigalle ja seuroille. Se muovautuuko nykyinen koriskulttuuri Suomessa tällaiseen muutokseen on toinen asia. Tarkoitus ei ole kirjoittaa pelkästään hypejuttuja ja posia, vaan myös kielteiset asiat saa tuoda esiin.
Näiden kaikkien toimijoiden välinen yhteistyö sekä yhteistyö Korisliigan suuntaan täydentäisi uuden mediakokonaisuuden työtä luoden Korisliigalle uuden suunnan kohti laadukkaampaa, sisältörikasta ja näkyvämpää tuotetta, jonka houkuttelevuus myös sponsoreiden silmissä nousisi merkittävästi. Käytännön toteutus tarvittavine rahoituksineen ja siitä saatava palautus ei toki ole mikään yksinkertainen yhtälö. Puhumattakaan ammattitaitoisten ja ylipäätään koripallosta riittävästi tietävien työntekijöiden rekrytoimisesta. Todennäköisesti tämä visio ei sellaisenaan olisi edes toteutettavissa, mutta jos minä saan puolessa tunnissa tällaista aikaan niin ehkäpä siellä Korisliigan lämpimässä offiisissa pystytään vähän parempaan ja toimivampaan tuntipalkoilla.
Saa suorittaa!