Vs: Korisliigan ulkomaalaiskiintiö nousee - Miten aiot reagoida?
Tässä jenkkikeskustelussa olisi hyvä erottaa toisistaan päätökseen liittyvät (tietyllä tavalla toisistaan riippumattomat) tavoitteet.
A. Korisliigan pelillisen tason maksimointi.
B. Korisliigan kiinnostavuuden ja katsojalukujen maksimointi
C. Suomalaisten koripalloilijoiden kehityksen maksimointi
D. Suomalaisen koripalloilun tason maksimointi.
Lyhyellä tähtäimellä neljännen jenkin tuominen varmastikin nostaa sarjan pelillistä tasoa. Vaikutus sarjan kiinnostavuuteen on toistaiseksi kysymysmerkki; täällä osa korisentusiasteista tuntuu olevan kovasti uudistusta vastaan, mutta "suuremman yleisön" reaktio on vielä tuntematon. Lisäjenkit vähentävät satavarmasti nuorempien suomalaisten kehitysminuutteja Korisliigassa ja nähtäväksi jää, miten kehitysdivari pystyy vastaamaan sille asetettuihin korkeampiin kasvatusvaatimuksiin.
Pidemmällä tähtäimellä lisäjenkkien vaikutusten ennustaminen on tätäkin vaikeampaa. Luettelon neljän tavoitteen välillä on voimakkaita takaisin- ja ristiinkytköksiä, joiden suunnista ja voimakkuuksia voidaan olla montaa mieltä. Esimerkiksi lisäjenkeillä doupatun sarjan vaikutus suomalaisten pelaajien kehitykseen on vähintäänkin kaksipiippuinen miekka. Paremmat pelaajat treeneissä joukkuetovereina ja matseissa vastustajina varmastikin tarjoavat paremmat puitteet parhaiden kotimaisten kehittymiselle. Toisaalta pienempi rooli ja pienempi palkka karsivat varmasti tiettyjen pelaajien mielenkiintoa sarjaa kohtaan. Lisäksi joukkueissa on entistä vähemmän paikkoja kehittyville pelaajille. Tässä kohdin pelaajien esikarsinnan vaikutus nousee arvoon arvaamattomaan, sillä liian rajulla raakkaamisella menetään pelaajia, joista olisi voinut tulla "jotain", jos olisivat saaneet mahdollisuuden. Toisin sanoen suomalaisen koripalloilun kehityksen kannalta tulevaisuuden pelaajien munat fokusoidaan parempaan, mutta entistä pienempään, koriin.
Tämä kehityssuunta on luonnollinen ratkaisu tässä ja paikassa, sillä herrasmiessopimuksen osallisina olevien herrasmiesten tavoitteet ovat lyhyen aikavälin tavoitteita ja perustuvat pääasiassa tuohon B-kohtaan.
Jos asiaa tarkastellaa pidemmällä aikavälillä saattaa olla, että kannettu vesi pysyy kaivossa, sarjan taso nousee, katsojaluvut kasvavat, sarjaan selvinneet suomalaiset kehittyvät entistä paremmiksi, divarista tulee oikeasti nuorempien pelaajien kehityshautomo ja suomalainen koripalloilu lähtee ennennäkemättömään nousukiitoon.
Toisaalta yhtälailla voi olla, että sarjan taso nousu jää hetkelliseksi, palkkasoturijoukkueet eivät herätä katsojien mielenkiintoa, Korisliigan suomalaiset jäävät statisteiksi, divarissakin pelataan jenkkiremmeillä, junnutuotanto kuristuu entisestään ja suomalainen koripalloilu näivettyy hitaasti, mutta varmasti.
Todennäköisesti muutoksen vaikutukset ovat jossain näiden ääripäiden välillä.
Itse henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Korisliigan suurimpana ongelmana jatkuvuuden puutetta: "Se voittaa, jolla on parhaat jenkit, ja jenkit vaihtuvat joka vuosi."
Neljännen jenkin lisääminen ei ainakaan vähennä tätä ongelmaa. Pikemminkin päinvastoin: vuosittain vaihtuvia osia on entistäkin enemmän ja niitä (allekirjoittaneen kannalta mielenkiintoisia) tuttuja pelaajia on vähemmän ja entistä pienemmissä rooleissa.
"Miksi mä kävisin ensi kaudella katsomassa Gullsin matseja, jos Agentti-Sahlbergille ei juuri jää minuutteja niiltä tämänkään kauden jenkeiltä?"